Tapolanjärvi

Järven pinta-ala on 128 hehtaaria ja sen pituus on 2,5 kilometriä ja leveys 1,3 kilometriä. Järvellä on kaksi saarien erottamaa vesiallasta. Idässä on Talolanjärven pääallas ja lännessä pienempi Etu-Kyynärän allas. Altaiden välissä sijaitsee suuri Isosaari sekä joukko pienempiä saaria. Järveen laskee yhdeksän ojaa, joista Hangaslamminoja tuo Hangaslammin ja Iso Katavalammin vedet, Ruosteoja tuo Ruostejärven ja Perhonjärven vedet ja Lamminoja Hiisilänlammin ja Vahaksenjärven vedet. Järven luusua sijaitsee Etu-Kyynärän lounaisrannalla, josta saa alkunsa 700 metriä pitkä Välijoki, joka laskee Liesjärven Kyynärään.[2][1]

Järven rantaviiva on 12 kilometriä pitkä ja se on pääosin moreenipohjaista metsämaastoa. Järvessä on 29 saarta, joista 24 ovat pieniä luotoja ja loput suurempia saaria, kuten esimerkiksi Isosaari, Tarkinsaari, Pajusaari ja Kaurionsaari. Valtatie 2 ohittaa järven Etu-Kyynärän Hirvilahdella. Rannoille on rakennettu yli 30 loma-asuntoa, joille johtaa tiet valtatieltä 2.[2][1]

Järven etelä- ja itäranta sekä useimmat saaret, Isosaari mukaan lukien, sisältyvät Liesjärven kansallispuistoon, jossa voi tutustua retkeillen eteläsuomalaisiin metsätyyppeihin. Niiden muodostama 13,2 hehtaarin ala kuuluu puiston Natura 2000 -ohjelmaan.[3][4] Kansallispuistossa on useita patikkareittejä, joista yksi risteilee Tapolanjärven Välimetsässä sen etelärantoja kiertäen. Reitille pääsee Kyynärharjulta tai Tapolanjärven Riihilahden valkamasta. Siltalahden pohjoispuolella on rannassa tulentekopaikka ja käymälä.[5][6]

Alueen järvillä on yhteisenä ominaisuutena veden suuri humuspitoisuus, joka aiheuttaa veteen sameutta. Järven fosforiarvot ovat matalat, mutta typpiarvot lievästi koholla. Kun järven happitilanne on hyvä, vapautuu sedimenttien ravinteista vain osa takaisin kiertoon.[7]

Liesjärven kansallispuiston suoalueita on ennallistettu tukkimalla niiden laskuojia. Näiden suo-ojien pääasiallinen laskujärvi on Tapolanjärvi ja ennallistaminen pitäisi pitkällä tähtäimellä parantaa järven ravinnetilaa, vaikka ensimmäiset vaikutukset ovat päinvastaisia.[7]

Vuoden 1855−56 Kalmbergin kartastossa järven nimi oli "Kyynäräjärvi".[8] Järvestä käytettävät nimitykset vaihtelevat. Vuoden 1960 peruskartassa järven itäosan nimi oli "Tapolan-Kyynärä" ja länsiosan "Letkun Kyynärä".[9][10] Vuonna 1992 itäosan nimi oli "Tapolanjärvi" ja länsiosan "Etu-Kyynärä".[11][12] Se, kumpaa nimeä käytettiin koko järven nimenä, jää karttatietojen perusteella avoimeksi kysymykseksi. Etelämpänä on myös Kyynäränharjun Liesjärvestä erottaman järvenselän nimenä Kyynärä.