Tapiolan seurakunta

Espoon kunnan asukasluku kasvoi ripeästi toisen maailmansodan jälkeen ja samalla kasvoi Espoon seurakunnan jäsenmäärä. Pohdittaessa seurakunnan sopivaa kokoa päädyttiin ensivaiheessa seurakunnan jakamiseen jäsenten äidinkielen perusteella. Valtioneuvoston päätöksellä muodostettiin vappuna 1950 Espoon suomalainen seurakunta ja Espoon ruotsalainen seurakunta, joilla oli yhteistalous ja yhteinen kirkkovaltuusto. Molempien jumalanpalvelukset järjestettiin Espoon kivikirkossa, eikä omaisuutta muutenkaan jaettu. Aluksi ruotsalaisella seurakunnalla oli noin 11 000 jäsentä ja suomalaisella noin 8 000 jäsentä. Tähän aikaan Kauniaisten väestö kuului vielä Espoon seurakuntiin. Ruotsalainen seurakunta kuului Porvoon hiippakuntaan ja suomalainen seurakunta Tampereen hiippakuntaan.[3]

Espoon suomalaisen seurakunnan jäsenmäärän kasvu oli nopeaa 1950-luvulla, jolloin rakennettiin ja asutettiin esimerkiksi Tapiolaa ja Otaniemeä. Kasvavan Espoon kunnan jakamista uusiksi kauppaloiksi ja osan jättämistä maalaiskunnaksi suunniteltiin, mutta päädyttiin muodostamaan koko Espoosta kauppala vuoden 1963 alussa. Tapiolalaiset olivat mieltyneet suunnitelmaan tehdä Leppävaarasta, Otaniemestä, Tapiolasta ja Westendistä kauppala, mikä heijastui myös seurakunnalliseen toimintaan. Itsenäistymispyrkimyksiä ajamaan perustettiin 1955 Tapiolan Seurakuntayhdistys ry, ja esitettiin kirkkovaltuustolle, että Tapiolaan perustettaisiin seurakuntatyökeskus ja papin virka. Espoon suomalaisen seurakunnan jakoa pohtimaan kirkkovaltuusto asetti komitean, jossa puhetta johti professori Leo Aario. Komitea ehdotti, että tulevan Etelä-Espoon seurakunnan alueena olisi Leppävaaran ja Tapiolan seudut. Kirkkovaltuusto päätyi äänin 11–10 kompromissiin, jossa Espoon suomalaisesta seurakunnasta erotettaisiin vain Tapiola lähialueineen.[4]

Kirkkovaltuuston ratkaisu päätyi tuomiokapitulin ja kirkkohallituksen kautta valtioneuvostoon, joka päätti Tapiolan seurakunnan perustamisesta vapusta 1960 lähtien. Uusi suomenkielinen seurakunta toimi yhteistaloudessa Espoon suomalaisen ja ruotsalaisen seurakunnan kanssa. Tapiolan seudun ruotsinkieliset kirkon jäsenet kuuluivat edelleen Espoon ruotsalaiseen seurakuntaan. Malmin rovastikuntaan kuuluvan uuden seurakunnan alue käsitti Laajalahden, Mankkaan, Otaniemen, Taavinkylän, Tapiolan ja Westendin, jolloin seurakuntaan kuului noin 9 000 jäsentä. Seurakunnan tuli rakentaa oma kirkko viiden vuoden kuluessa ja sen valmistumiseen saakka seurakuntalaiset saivat kirkkovaltuuston päätöksen mukaan käyttää Otaniemen kappelia. Pienempiin kokoontumisiin voitiin käyttää 1957 valmistunutta seurakuntakotia.[5]

Tapiolan seurakunnan ensimmäisenä kirkkoherrana toimi teologian lisensiaatti Samuel Lehtonen, joka oli ennen Tapiolaa Munkkiniemen seurakunnan vt. kirkkoherrana. Hän työskenteli virassaan vuoteen 1982, jolloin hänet valittiin Helsingin hiippakunnan piispaksi. Lehtosen seuraaja Tapiolassa oli teologian tohtori Tapio Saraneva.[6]

Teknillisen korkeakoulun opiskelijoiden hengellisen elämän tarpeisiin perustettiin Ristin Kilta ja Otaniemen korkeakoulukeskuksen yhteyteen rakennettiin Otaniemen kappeli. Koska Otaniemi kuului Tapiolan seurakunnan alueeseen ja Otaniemen kappeli toimi seurakunnan väliaikaisena kirkkona, syntyi opiskelijoiden ja seurakunnan välille luonteva yhteys. Kirkkovaltuusto hyväksyi 1970 ohjesäännön korkeakoulutyötä varten ja perusti korkeakoulupastorin viran. Tapiolan seurakunnan korkeakoulutyön keskeisin toimintamuoto oli jumalanpalvelusten järjestäminen Otaniemen kappelissa. Raamattupiiritoiminnasta opiskelija-asuntoloissa ja yhdyskunnan pyhäkoulu- ja kerhotoiminnasta kantoivat päävastuun ristinkiltalaiset.[7]

Tapiolan seurakunnan kirkkoherroina ovat toimineet seuraavat henkilöt:[8]

• 1960–1982: kirkkoherra Samuel Lehtonen
• 1982–1994: kirkkoherra Tapio Saraneva
• 1994–2013: kirkkoherra Antti Rusama
• 2013– kirkkoherra Päivi Linnoinen

• Ojanen, Eeva: Espoon seurakuntahistoria. Espoo: Espoon seurakunnat, 1990. ISBN 951-99899-4-3.