Tapiolan ortodoksinen kirkko

Ortodoksiset jumalanpalvelukset Espoossa aloitti tapiolalainen, alkujaan vepsäläistaustainen rovasti Serafim Fiilin (1903–82)^lähde? vuonna 1954. Hän toimitti palvelukset kotonaan.[2]

Fiilinin jälkeen toimituksissa oli vuosien ajan katko, kunnes tapiolalainen Kirill Gluschkoff yhdessä isä Timo Lehmuskosken kanssa ryhtyi elvyttämään niitä. He saivat Tapiolan luterilaisen seurakunnan kirkkoherralta Samuel Lehtoselta luvan käyttää Tapiolan kirkon kerhotilaa palvelusten järjestämiseen. Ensimmäinen jumalanpalvelus oli paastonajan liturgia 8.3.1981, johon osallistui 60 henkeä. Jumalanpalvelukset kerhotilassa jatkuivat 10 vuoden ajan siten, että niitä oli 3–4 vuodessa ja osallistujia oli 60–120. Isä Serafim toimi kuolemaansa vuoteen 1982 asti palveluksissa rippi-isänä. Isä Timon kansainvälisten kontaktien kautta Tapiolassa vieraili muun muassa kreikkalainen kirkkokuoro vuonna 1987.[2]

Kerhotilan jälkeen espoolaisten ortodoksien yhteisö eli kiertolaiselämää, kun palveluksia toimitettiin milloin missäkin lähiössä. Espoon ortodoksien papiksi vuonna 1989 tullut isä Heikki Huttunen kehitti tästä yhteisölle uuden työmuodon, lähiöpalvelukset, joita on toimitettu noin kymmenessä espoolaislähiössä.[2]

Vuodesta 1992 lähtien palveluksia järjestettiin Suomen kellomuseon tiloissa sijainneessa kappelissa, joka vihittiin 4.10.1992 ja pyhitettiin Herman Alaskalaiselle. Ajatus Herman Alaskalaisesta tuli Kirill Gluschkoffilta, joka oli kuullut hänestä viettäessään vuoden vaihto-opiskelijana New Yorkissa 1980-luvun alussa. Hänen mukaansa Suomessa oli jo tarpeeksi venäläisille pyhille, venäläisille jumalanäidin ikoneille ja pyhälle Nikolaokselle omistettuja kirkkoja ja tšasounia, kun taas Herman Alaskalainen edusti jotain uutta ja kiinnostavaa, ja hänellä oli myös yhteys Suomeen Valamon luostarin kautta. Kellomuseon kappelissa vieraili muun muassa Viron setukaisten kuoro Värskasta vuonna 1993.[2]