Tapiola (Sibelius)

Tapiola on Jean Sibeliuksen vuonna 1926 säveltämä sinfoninen runo. Teoksen nimi viittaa suomalaiseen mytologiaan, metsänjumala Tapioon. Kustantajan pyynnöstä Sibelius hahmotteli partituuriin nelisäkeisen mottorunon: ”On metsät Pohjolassa sankat, tummat/ ne ikisalat, haaveet hurjat loi./ Asunnot Tapion on siellä kummat,/ haltiat väikkyy, hämyn äänet soi.” Näennäisen kansallisista lähtökohdistaan huolimatta sävellys on luonteeltaan täysin abstrakti ja etenee musiikin lakien alaisena. Luonto oli Sibeliukselle innoittaja, ei kuvauksen kohde.

Tapiolan partituurin ensimmäinen sivu kriittisestä kokonaisjulkaisusta.

Tapiola syntyi New Yorkissa vaikuttaneen kapellimestarin Walter Damroschin tilauksesta. Sibelius matkusti Italiaan Caprille, missä sävellystyö pääsi käyntiin. Kantaesitys kuultiin New Yorkissa vuoden 1926 lopulla, mutta itsekritiikin koettelema säveltäjä teki siihen vielä jälkeenpäin pieniä muutoksia.

Tapiola kuuluu Sibeliuksen vahvaan myöhäiskauteen. Se oli Sibeliuksen viimeinen suurimuotoinen orkesteriteos, ja moni musiikintutkija pitää sitä säveltäjän parhaiden sinfonioiden veroisena. Sibeliuksen musiikin englantilainen esitaistelija Cecil Gray sanoi Tapiolasta: ”Vaikka Sibelius ei olisi kirjoittanut mitään muuta, tämä teos riittäisi sijoittamaan hänet kaikkien aikojen suurimpien mestareiden joukkoon.”