Tapio Junno

Tapio Einari Junno (12. tammikuuta 1940 Piippola[1] – 25. joulukuuta 2006 Helsinki) oli suomalainen kuvanveistäjä. Tapio Junno teki yli 20 julkista teosta eri puolille Suomea. Hänet tunnetaan erityisesti miesaiheisista pronssiveistoksistaan. Espoon Tapiolassa Tapiontorin porrastasanteella on kaksi ja puoli metriä korkea Häikäistynyt.

Tausta

Junno opiskeli ensin 1961 Taideteollisessa oppilaitoksessa, mutta siirtyi sitten Taideakatemian kouluun, josta hän valmistui 1965. Tähän aikaan taide-elämässä oli tapahtumassa informalismin läpimurto, joka merkitsi luonnonläheisyyden, kosmisuuden, mystisyyden ja vapaasti materiaalien ominaisuuksia käyttävien ilmaisutapojen korostamista. Junnon teoksia oli ensi kertaa esillä vuonna 1964.[1] Hänen puolisonsa on myös pronssiveistoksia tekevä kuvanveistäjä Pirkko Nukari.

Taiteellinen tuotanto

Tapio Junnon puhuttelevien teosten keskiössä on usein ihmishahmo, usein kirjaimellisestikin kasvoton outoon tilanteeseen joutunut jokamies. Teoksissa on mukana sivullisuuden tematiikkaa ja unenomaisen näyn tuntua.[2] Hahmot ilmentävät niin olemassaolon tuskaa kuin iloakin. Myös pronssin käsittely vahvistaa vastakohtaisuuksia kuten valon ja varjon vuorottelun tuntua, samoin kuin aineettomuuden ja materiaalisuuden dynamiikkaa veistoksissa.[3] Junno rinnastaa usein sileää kiillotettua metallipintaa kontrastiksi karhean patinoidulle pronssille.[2]

Kirkas valo ja häikäistyminen on usein mukana Tapio Junnon veistoksissa. Aihe, josta hän oli nähnyt unia jo lapsena, kiinnosti Junnoa uran alusta asti. Teokset kuvaavat häikäistyksen hetkeä, jolloin aika pysähtyy. Samalla hahmon liike jähmettyy paikoilleen.[3]

Junno suunnitteli vuonna 1970 Tampereen elokuvajuhlia varten Suudelma-patsaan. Suudelma on jaettu vuosittain elokuvajuhlien voittajille. Helsingin seurakuntayhtymän taidetoimikunta tilasi Junnolta 1974 teoksen Helsingin Kulosaaren kirkkoon. Junno muotoili pronssiset kynttilänjalat, joiden viillot symboloivat Kristuksen haavoja. Kynttilänjalat kuuluvat osana Junnon alttarikrusifiksiin. Helsingin Pihlajamäen kirkossa on Junnon alttarireliefi Kristuksen kärsimykset. Hän on suunnitellut myös Kaj Franck -muotoilupalkintoon kuuluvan mitalin.

Julkiset teokset
  • Ruukinpatsas, 1969 Seinäjoki
  • Kuuikkuna, 1971, Oy Alko Ab, Salmisaari, Helsinki
  • Kulosaaren kirkon alttariveistos, 1973 Helsinki
  • Kontakti, 1974, Keravan lukio
  • Alttariveistos, 1976, Pihlajamäen kirkko, Helsinki
  • Rakkaus ja valppaus, 1976, Myllypuro, Helsinki
  • Marssilaulu, 1977, Upseeriopisto, Lappeenranta
  • O.W. Kuusisen muistolaatta, 1982, Laukaa
  • Ihmiskaari, 1982, Myllyojan kirjasto, Oulu
  • Kilpimies, 1982, valtioneuvoston lisärakennus, Helsinki
  • Lastaajat, 1983 Suolahti
  • Suojelija, 1983, Sanomalehti Kalevan toimitalo, Oulu
  • Palava ihminen, 1985, KHO, Helsinki
  • Ihmispuu, 1989,Keravan lukio, Kerava
  • Auringonkantaja, 1989, Kokkolan virastotalo
  • Kirkastus, 1990, Turun hautausmaan muistolehto
  • Pallopäät, 1970, puistoveistos, Tukholma 1998
  • Helene Schjerfbeckin muistomerkki, Hyvinkää 1996
  • Isännät ja isäntien varjot, Kirjailija Pentti Haanpään muistomerkki, Piippola 1993
  • Alfons Almi, Suomen Kansallisooppera, Helsinki 1992
  • Häikäistynyt, Heikintori, 1991 Espoo
  • Peilaaja, Tamron toimitalo Helsinki
  • Aurinkoon katsoja, 2001 Kotka

Kuvia julkisista teoksista
  • Kontakti, 1974, Kerava.
    Kontakti, 1974, Kerava.
  • Rakkaus ja valppaus, 1976, Helsinki.
    Rakkaus ja valppaus, 1976, Helsinki.
  • Kilpimies, 1982, Helsinki.
    Kilpimies, 1982, Helsinki.
  • Ihmispuu, 1989, Kerava.
    Ihmispuu, 1989, Kerava.
  • Häikäistynyt, 1992, Espoo.
    Häikäistynyt, 1992, Espoo.
  • Häikäistynyt, 1993, Helsinki.
    Häikäistynyt, 1993, Helsinki.
  • Ovi, 1998, Hyvinkää.
    Ovi, 1998, Hyvinkää.
  • Aurinkoon katsoja, 2001, Kotka.
    Aurinkoon katsoja, 2001, Kotka.

Palkinnot ja tunnustukset

Kirjallisuutta
  • Anne Valkonen: Tapio Junno. Helsingin Juhlaviikkojen Vuoden taiteilija (1987) - Teoksesta puuttuvat Junnon suunnittelemat hautamuistomerkit.

Lähteet
  1. Otavan suuri ensyklopedia. Täydennysosa 2, s. 10178, art. Junno, Tapio. Helsinki: Otava, 1991. ISBN 951-1-05125-3.
  2. Ars Fennican ehdokasesittely 1992. Web Archive 2007.
  3. Kiasma Yöjuna. Web Archive 2007.

    Aiheesta muualla
    This article is issued from Wikipedia. The text is licensed under Creative Commons - Attribution - Sharealike. Additional terms may apply for the media files.