Tanskan kansalaisuus

Tanskan kansalaisuus on laillinen suhde Tanskan kuningaskunnan ja yksittäisen henkilön kanssa. Maassa sovelletaan lähtökohtaisesti ius sanguinis -periaatetta.

Tanskan passi, jota maan kansalaiset voivat hakea

Kansalaisuuden saaminen syntymällä

Syntyperäisiä Tanskan kansalaisia ovat sellaiset henkilöt, joiden vähintään toinen vanhempi on jo Tanskan kansalainen lapsen syntyessä. Tähän ei vaikuta se, ovatko lapsen vanhemmat naimisissa vai eivät, tai lapsen ikä.[1]

Henkilön, joka on syntyperäinen Tanskan kansalainen, muttei ole koskaan asunut Tanskassa, tulee ennen 22. syntymäpäiväänsä ilmoittaa, aikooko hän pitää Tanskan kansalaisuutensa sekä osoittaa kiinteät suhteet Tanskaan. Muuten henkilö menettää Tanskan kansalaisuutensa, paitsi jos tämä johtaisi valtiottomuuteen.[2]

Kansalaisuuden saaminen hakemuksella

Hakemuksen perusteella Tanskan kansalaisuuden voi saada, mikäli hakija täyttää seuraavat ehdot:[3]

  • on asunut Tanskassa yhtäjaksoisesti 9 vuotta
  • pystyy elättämään itsensä eikä ole saanut sosiaalietuuksia kuin enintään 2 vuotta; hakijan täytyy olla kokoaikaisessa palkkatyössä tai toimia yrittäjänä
  • on osoittanut nuhteettomuutensa eikä ole esim. tuomittu ehdottomaan vankeuteen (lievemmistä rikoksista hakija määrätään karanteeniin, joka siirtää naturalisaatiota)
  • on läpäissyt tanskan kielen kokeen; Färsaarilla ja Grönlannissa asuvulta hakijoilta testataan ensisijaisesti paikallisen kielen osaamista
  • on läpäissyt kansalaisuuskokeen
  • osoittaa olevansa lojaali ja uskollinen osallistumalla kotikuntansa järjestämään perustuslakiseremoniaan

Vaaditusta Tanskassa asutusta ajasta voidaan lyhentää henkilöillä, jotka ovat saaneet merkittävän osan ammatillisesta koulutuksestaan Tanskassa, kuuluvat Schlewigin tanskalaiseen vähemmistöön, on tunnustettu pakolaisiksi tai valtiottomiksi henkilöiksi. Tanskan kansalaisten kanssa naimisissa olevilta hakijoilta vaaditaan 6–8 vuoden oleskelu Tanskassa riippuen siitä, kuin pitkään avioliitto on kestänyt.[3]

Toisten Pohjoismaiden kansalaiset voivat saada Tanskan kansalaisuuden joko ilmoituksella tai hakemuksella. Ilmoituksella kansalaisuuden saa 7 vuotta kestäneen oleskelun jälkeen, mikäli hakija on vähintään 18-vuotias ja hän ei ole tänä aikana syyllistynyt mihinkään vankeudella rangaistavaan rikokseen. Hakemuksella toisten Pohjoismaiden kansalaiset voivat saada Tanskan kansalaisuuden, mikäli hakija täyttää seuraavat ehdot:[4]

  • on oleskellut Tanskassa yhtäjaksoisesti vähintään 2 vuotta
  • on huolehtinut kaikista valtiollisista maksuvelvoitteistaan eikä ole saanut vankeustuomiota tai rikkonut lakeja
  • pystyy elättämään itsensä todistamalla esim. olevansa palkkatyössä tai toimivansa yksityisyrittäjänä
  • pystyy todistamaan riittävän tanskan kielen taidon (Ruotsin ja Norjan kansalaiset voivat vaihtoehtoisesti esittää peruskoulun päästötodistuksen kyseisistä maista)
  • on läpäissyt kansalaisuuskokeen (Ruotsin ja Norjan kansalaiset voivat vaihtoehtoisesti esittää peruskoulun päästötodistuksen kyseisistä maista)
  • osoittaa olevansa lojaali ja uskollinen osallistumalla kotikuntansa järjestämään perustuslakiseremoniaan

Kaksoiskansalaisuus

Vuonna 2015 voimaan astuneen lain nojalla Tanska sallii kaksoiskansalaisuuden. Sellaiset henkilöt, jotka ovat aiemmin joutuneet luopumaan Tanskan kansalaisuudestaan, voivat hakea sen palauttamista ilmoituksella, mikäli he täyttävät tietyt ehdot ja jättävät ilmoituksen kesäkuun 2026 loppuun mennessä.[2]

Tanskan kansalaiset ovat automaattisesti myös Euroopan unionin kansalaisia.[5]

Galleria

Lähteet

  1. Automatisk erhvervelse af dansk statsborgerskab Udlændinge- og Integrationsministeriet. 2022. Viitattu 16.11.2022. (tanskaksi)
  2. Danish Citizenship Embassy of Denmark, USA. 2022. Viitattu 16.11.2022. (englanniksi)
  3. Conditions for foreign citizens’ acquisition of Danish citizenship Life in Denmark. 2022. Viitattu 16.11.2022. (englanniksi)
  4. Tanskan kansalaisuus Pohjoismainen yhteistyö. 2022. Viitattu 16.11.2022.
  5. EU citizenship European Commission. 2022. Viitattu 16.11.2022. (englanniksi)
This article is issued from Wikipedia. The text is licensed under Creative Commons - Attribution - Sharealike. Additional terms may apply for the media files.