Tanska-Norja

Tanska-Norja (tansk. Danmark-Norge) on jälkikäteen käytetty nimitys Tanskan ja Norjan muodostamasta historiallisesta valtiosta. Tanska-Norjan valtio oli personaaliunioni vuodesta 1380 vuoteen 1536, jolloin Norja menetti statuksensa kuningaskuntana ja rinnastettiin Tanskalle kuuluvaan maakuntaan. Kalmarin unionin aikana vuosina 1397–1520 samaan valtioliittoon kuului suurimman osan ajasta myös Ruotsi.

Tanska-Norja
Danmark-Norge
15231814

Tanska-Norja noin vuonna 1780.
Tanska-Norja noin vuonna 1780.

Valtiomuoto personaaliunioni (1523–1533)
kaksoismonarkia (reaaliunioni[1]) (1537–1814)
Tanskassa: vaalimonarkia (1523–1660)
perinnöllinen absoluuttinen monarkia (1660–1814)
Norjassa: vaalimonarkia (1523–1537) (de facto)
perinnöllinen monarkia (1537–1814) (de facto)
absoluuttinen monarkia (1661–1814)
Monarkki Fredrik I (1524–1533)
Kristian IV (1588–1648)
Fredrik III (1648–1670)
Fredrik VI (1808–1814)
Pääkaupunki Kööpenhamina
Oslo (1523–1537)
Pinta-ala
 yhteensä 487 476 km² 
Väkiluku (1801) 1 859 000
Uskonnot luterilaisuus
Historia
 Kustaa Vaasa kruunattiin Ruotsin kuninkaaksi 6. kesäkuuta 1523
 Kalmarin unioni kaatui 1536
 Tanskan rigsråd hajotettiin 14. lokakuuta 1660
 Lex Regia takaa absolutismin 14. marraskuuta 1665
 Brömsebron rauha 13. elokuuta 1645
 Roskilden rauha 26. helmikuuta 1658
 Kielin rauha 14. tammikuuta 1814
 Wienin kongressi
Viralliset kielet tanska, saksa ja klassinen latina
Kielet norja, islanti, fääri, saame, grönlanti ja pohjoisfriisi
Valuutta Norjan riikintaaleri
Tanskan riikintaaleri
Edeltäjä  Kalmarin unioni
Seuraajat  Norjan kuningaskunta
 Tanska

Tanskan ja Norjan yhteys päättyi, kun Tanska luovutti Norjan Ruotsille Kielin rauhassa 1814.

Lähteet

Aiheesta muualla

This article is issued from Wikipedia. The text is licensed under Creative Commons - Attribution - Sharealike. Additional terms may apply for the media files.