Väinö Tannerin muistomerkki

Punagraniittisella jalustalla seisova pronssiveistos esittää seitsemää harteikasta ihmismäistä hahmoa, jotka ovat keilamaisessa muodostelmassa kapean ja raskastekoisen portin luona. Hämeentien puoleisella sivulla porttia on yksinäinen hahmo, joka katselee vastakkaiseen suuntaan kuin portin toisella puolella olevat muut hahmot. Teos jättää avoimeksi, ovatko hahmot vasta saapuneet portille vai jo kulkeneet sen läpi. Hahmojen jykevä ja portin raskas olemus luovat teokseen arvokkuutta ja painostavan tunnelman.[1] Portin toisessa pielessä on Tanneria esittävä pieni näköisreliefi, toisessa liehuvia lippuja. Tannerin portti on suurin Kari Juvan Helsinkiin toteuttamista useista julkisisista veistoksista.[2] Se on jalustoineen yli viisi metriä korkea.[3] Taiteilija signeerasi teoksen nimellä Kari Juwa.

Osuusliike Elanto järjesti Tannerin syntymän satavuotisjuhlavuonna 1981 Tannerin muistomerkistä kutsukilpailun kuudelle kuvanveistäjälle, joista voittajaksi valikoitui Kari Juva ehdotuksellaan Tannerin portti. Juvan alkuperäiseen ehdotukseen sisältyi myös portin ylhäältä sulkeva vaakapalkki, jonka Juva lopulta jätti pois antaakseen teokselle avoimemman ilmeen.[2] Muut kutsutut kuvanveistäjät olivat Kauko Räsänen, Kimmo Pyykkö, Raimo Heino, Arvo Siikamäki ja toisen palkinnon saanut Nina Terno.[4] Tanner oli ollut Elannon pitkäaikainen toimitusjohtaja ja muistomerkki sijoitettiin hänen työpaikkanaan toimineen Elannon pääkonttorin viereen.[5] Viereinen Haapaniemen kenttä uudelleennimettiin samoihin aikoihin Väinö Tannerin kentäksi. Patsastoimikunnan puheenjohtajana toimi entinen eduskunnan puhemies Veikko Helle.[3] Tannerin sotasyyllisyystuomion vuoksi muistomerkin pystyttäminen oli vielä 1980-luvun alussa varsinkin ulkopoliittisesti arka aihe, mutta pääministeri Kalevi Sorsa tuki hanketta.[6] Muistomerkki paljastettiin 12. maaliskuuta 1985.[1] Presidentti Mauno Koivisto ei voinut osallistua tilaisuuteen Neuvostoliiton valtionpäämiehen Konstantin Tšernenkon hautajaisten vuoksi, joten paljatustilaisuudessa esiintyivät Helle ja presidentin puoliso Tellervo Koivisto.[3]