Tammikuun 28. päivän välikohtaus

Tammikuun 28. päivän välikohtaus oli varsinaisesti 28. tammikuuta–3. maaliskuuta vuonna 1932 käyty lyhyt sota Kiinan tasavallan ja Japanin keisarikunnan välillä ennen toisen Kiinan–Japanin sodan virallista syttymistä. Kiinassa se tunnetaan "tammikuun 28. päivän välikohtauksena" (kiin. 一二八事變), Japanissa taas "ensimmäisenä Shanghain välikohtauksena" (jap. 第一次上海事変), mikä viittaa "toiseen Shanghain välikohtaukseen" eli Shanghain taisteluun, joka käytiin Kiinan–Japanin sodan avausvaiheessa vuonna 1937.

Tammikuun 28. päivän välikohtaus
Osa toista Kiinan–Japanin sotaa
Kiinalaisia sotilaita puolustusasemissa
Päivämäärä: 28. tammikuuta–3. maaliskuuta 1932 Paikka: Shanghai ja sen ympäristö Lopputulos: Tulitauko ja Shanghain demilitarisointi
Osapuolet
Kiinan tasavalta, 19. tiearmeija ja 5. tiearmeija	Japanin keisarikunta, keisarillisen Japanin laivasto, Shanghain tutkimusjoukot
Komentajat
Jiǎng Guāngnài (19. tiearmeija) Zhāng Zhìzhōng (5. tiearmeija)	Yoshinori Shirakawa (komentaja) Kan'ichirō Tashiro
Vahvuudet
50 000	90 000
Tappiot
13 000, mukaan lukien 4 000 kaatunutta ja lisäksi 10 000–20 000 siviiliä	5 000, mukaan lukien 800 kaatunutta

Muistotilaisuus kaatuneille kiinalaisille joukoille.

Mukdenin välikohtauksessa Japani oli saanut Kiinan laajan koillisalueen, jonne se myöhemmin perusti Mantšukuo-nukkehallituksen. Japanin armeija ei kuitenkaan ollut tähän tyytyväinen ja suunnitteli kasvattavansa vaikutusvaltaansa Kiinassa, erityisesti Shanghaissa, jossa sillä oli aluemyönnytyksiä. Saavuttaakseen tämän japanilaisten täytyi saada jonkinlainen tekosyy sotatoimien aloittamiseksi Kiinassa. 18. tammikuuta viisi japanilaista munkkia hakattiin lähellä Sānyǒun tehdasta. Samaan aikaan japanilaiset miehet polttivat tehtaan sekä tappoivat yhden ja loukkasivat useita Kiinan viranomaisten lähettämiä poliiseja. Tämä aiheutti japanilaisvastaisia mielenosoituksia ja vaatimuksia japanilaisten tuotteiden boikotista.

27. tammikuuta mennessä Japanin armeija oli jo keskittänyt noin 30 laivaa, 40 lentokonetta ja lähes 7 000 sotilasta Shanghain rannikolle, oikeuttaen toimensa alueidensa suojelemisella mahdollisten väkivaltaisuuksien varalta. Japanilaiset antoivat myös uhkavaatimuksen Shanghain kaupungille, johon kaupunki suostui iltapäivällä 28. tammikuuta. Kuitenkin keskiyöllä kolme tuhatta japanilaista sotilasta aloitti hyökkäyksen useisiin kohteisiin, kuten rautatieasemille, ympäri kaupunkia. Kiinan 19. tiearmeija teki kovaa vastarintaa, ja japanilaiset vetäytyivät nopeasti. Koska Shanghai oli merkittävä kaupunki, josta ulkomaat kuten Yhdysvallat ja Yhdistynyt kuningaskunta olivat kiinnostuneita, ne yrittivät neuvotella Japanin kanssa tulitauosta heti taisteluiden alusta lähtien. Japani kuitenkin kieltäytyi ja siirsi alueelle enemmän joukkoja. Helmikuun puoliväliin mennessä japanilaiset eivät olleet vieläkään saaneet kaupunkia vallattua ja joukkojen määrää lisättiin 90 000:een. Heitä tukivat 80 sotalaivaa ja 300 lentokonetta.

2. maaliskuuta 19. tiearmeija lähetti sähkeen, jossa se ilmoitti joutuvansa vetäytymään Shanghaista tarvikkeiden ja joukkojen puutteen vuoksi. Seuraavana päivänä 19. tiearmeija ja 5. tiearmeija vetäytyivät, mikä merkitsi taistelun virallista loppua. 4. maaliskuuta kansainväliset delegaatit Kansainliitossa antoivat tulitaukoa vaativan päätöslauselman satunnaisten taisteluiden jatkuessa. Kaksi päivää myöhemmin kiinalaiset suostuivat lopettamaan taistelun, vaikka japanilaiset yhä jatkoivat sitä. 14. maaliskuuta Kansainliiton edustajat saapuivat Shanghaihin ja pakottivat japanilaiset neuvottelupöytään. Japani ja Kiina allekirjoittivat 5. toukokuuta Shanghain tulitaukosopimuksen, jossa Shanghaista tehtiin demilitarisoitu alue ja Kiinaa kiellettiin pitämästä joukkoja sitä ympäröivällä alueella, Suzhoussa ja Kunshanissa, kun taas "joidenkin" japanilaisten yksikköjen sallittiin jäävän kaupunkiin. Kiinan annettiin pitää kaupungissa pieni poliisivoima. Sopimusta pidettiin nöyryytyksenä Kiinalle. Ulkovallat, joille Shanghailla oli taloudellista merkitystä, lepyttivät Japania saadakseen konfliktin loppumaan mahdollisimman nopeasti ja pettivät samalla Kiinan itsemääräämisoikeuden.