Oseltamiviiri

British Medical Journalissa vuonna 2009 julkaistun meta-analyysin[1] mukaan Tamiflun teho kausi-influenssassa on tutkituilla muuten terveillä aikuisilla vaatimaton, toisin kuin joissakin lääkeyhtiön tutkimuksissa oli havaittu. Lääke saattaa lyhentää taudin oireiden kestoa, mutta todisteita siitä, että lääke vähentäisi vaarallisten jälkitautien kuten keuhkokuumeen riskiä ei löydetty. Cochrane-katsauksen tulokset [2] muuttuivat vuonna 2006 julkaistusta Cochrane-katsauksesta. Tarkastelussa eivät olleet mukana eräät lääkkeen valmistajan Rochen rahoittamat tutkimukset, jotka eivät täyttäneet Cochranen asettamia kriteerejä, koska tutkijat eivät saaneet lähdeaineistoa käyttöönsä.[3][1]

BMJ:n mukaan tutkimus koskee oseltamiviirin käyttöä perusterveiden aikuisten influenssan hoidossa, eikä sitä voi soveltaa riskiryhminä pidettyjen potilaiden, kuten raskaana olevien naisten, alle viisivuotiaiden lasten tai sairaiden potilaiden hoitoon.[4] WHO:n viruslääkeasiantuntija Charles Penn lausunnon mukaan tulokset eivät kuitenkaan anna syytä muuttaa Tamiflun käyttösuosituksia.[3]

Yhdysvaltalainen viranomainen Centers for Disease Control and Prevention ilmoitti 2008, että valtaosa kausi-influenssaviruksista on vastustuskykyisiä Tamifluta vastaan. Alustavien testien perusteella vastustuskykyisiä oli 50:stä H1N1-virusnäytteestä 49. CDC suositteleekin tästä syystä influenssarokotuksen ottamista.[5]

Oseltamiviiri ja tsanamiviiri ovat toistaiseksi tehokkaita joihinkin lintuinfluenssan H5N1-kantoihin. Virusten herkkyystilanne voi kuitenkin pandemiauhan tai pandemian eri vaiheissa muuttua nopeastikin, mikä voi vaikuttaa lääkkeiden valintaan, käyttöaiheisiin ja annostukseen.[6] Osa influenssaviruksista on oseltamiviirille vastustuskykyisiä, ja näitä H1N1-alatyypin A-viruksia on ollut liikkeellä jo vuodesta 2007. Niiden arvellaan lisääntyvän tulevaisuudessa.[7]

BMJ:ssä vuonna 2009 julkaistun Cochrane-katsauksen mukaan neuraminidaasientsyymin estäjien vaikuttavuudesta lintuinfluenssaan perusterveillä aikuisilla ei ole olemassa suoria tutkimustuloksia.[1]

Oseltamiviiri ja tsanamiviiri tehoavat nykytiedon mukaan sikainfluenssaan eli A(H1N1)-virukseen.[8] Sikainfluenssapandemian aikana saadun kokemuksen perusteella H1N1-viruksen hoidossa antiviraalisilla lääkkeillä on oleellista hoidon aloittaminen mahdollisimman varhain. Erityisen tärkeää tämä on niiden potilaiden kohdalla, joilla on tavallista korkeampi riski saada vaarallisia jälkitauteja tai joiden oireet ovat pahenemassa.[9]

WHO:n keväällä 2009 tekemän selvityksen perusteella 31 maasta marraskuun 2008 yhdellä viikolla kerätyistä 9 643 A(H1N1)-näytteestä on 96 toistaiseksi osoittautunut oseltamiviirille vastustuskykyiseksi. [10] Syyskuussa 2009 maailmanlaajuisesti oli havaittu 28 oseltamiviirille vastustuskykyistä H1N1-kantaa. Lähes puolet tapauksista on havaittu potilailla, jotka olivat käyttäneet oseltamiviiriä ennaltaehkäisevästi.[11]

BMJ:ssä vuonna 2009 julkaistun Cochrane-katsauksen mukaan neuraminidaasientsyymin estäjien vaikuttavuudesta sikainfluenssaan perusterveillä aikuisilla ei ole olemassa suoria tutkimustuloksia. Tutkijat arvelevat, että neuraminidaasientsyymin estäjät vaikuttavuus sikainfluenssan hoidossa on samankaltainen kuin aikaisempien kausi-influenssavirusten ja lääkkeitä tulee käyttää vain osana muita pandemian estämistoimenpiteitä.[1]