Talvisodan diplomatia

Saksa oli muodollisen puolueeton Suomen talvisodassa, vaikka sen lehdistö tuki käytännössä Neuvostoliittoa ja jotkin sotaa tukevat toimet osoittivat Saksan lojaalisuuden Neuvostoliitolle. Saksan puolueettomuustoimiin kuului estää Italian Suomelle toimittamien sotatarvikkeiden pääsy Saksan rautateiden ja satamien kautta Suomeen.

Per Albin Hanssonn sota-ajan kolmannesta hallituksesta pois jätetty Hanssonin toisen hallituksen Suomen avointa tukemista vaatinut Ruotsin entinen pääministeri, sosialidemokraattinen ulkoasiainministeri, Rickard Sandler

Ruotsi noudatti virallisesti puolueettomuutta, vaikka se aineellisesti auttoi Suomea. Ruotsi antoi järjestää vapaaehtoisen sotajoukon, joka talvisodan viimeisiin päiviin mennessä otti rintamavastuun Pohjois-Suomessa. Maasodankäynnistä vastasi Svenska Frivilligkåren ja ilmasodankäynnistä, lähinnä maavoimia tukevasta kevyestä pommittamisesta sekä hävittäjätorjunnasta vastasi Flygflottilj 19. Suomeen muista maista myytyjä Svenska Aero AB:n pohjalta perustettu Saab kokosi hävittäjälentokoneita Suomea varten.

Ruotsissa yleinen mielipide vaati toimenpiteitä Suomen puolesta Ruotsin puolueettomuutta vaarantaen, minkä tuloksena Suomen tukemista vaatinut Ruotsin ulkoasiainministeri Rickard Sandleria ei valittu enää Per Albin Hansson toista hallitusta seuranneeseen sota-ajan Hanssonin kolmanteen hallitukseen, joka nimitettiin 13. joulukuuta 1939, ja joka istui toisen maailmansodan Euroopassa käytyjen taisteluiden yli 31. heinäkuuta 1945 saakka. Hallitus oli luonteeltaan sodanajan yhteishallitus, jossa olivat edustettuina kaikki muut puolueet paitsi kommunistinen puolue. Per Albin Hanssonin toisen hallituksen Rickard Sandlerin jälkeen Ruotsin ulkoasiainministerinä toimi sitoutumattomana ministerinä Christian Günther. Lähinnä Saksan ja Neuvostoliiton liittolaisuutta muistuttavan puolueettomuussuhteen 1939–1941 vuoksi Ruotsin diplomatia pidättäytyi Neuvostoliiton selvästä tuomitsemisesta. Ruotsissa oli koko toisen maailmansodan ajan yllä Tanskan ja Norjan kaltaisen Saksan miehityksen uhka, minkä vuoksi Ruotsi pyrki vahvistamaan merkittävästi ilmavoimiaan ja ylläpiti kaupallisia suhteita Saksaan toimittaen sille rautamalmia ja lopuksi vielä sodan melko myöhäisessä vaiheessa kuulalaakereita.

Saksan lehdistö oli arvostellut Ruotsia Suomen yllyttämisestä sotaan Neuvostoliittoa vastaan. Vuonna 1938 Sandler oli ehdottanut demilitarisoidun Ahvenanmaan linnoittamista ja sitä, että Suomi ja Ruotsi puolustaisivat yhdessä Ahvenanmaata. Hanke ei ollut käynyt Neuvostoliitolle.

Hanssonin kolmannen hallituksen on jälkikäteen väitetty tehneen aluksi saksalaisystävällistä puolueettomuuspolitiikkaa sallimalla muun muassa saksalaisten joukkojen kauttakuljetukset Ruotsin kautta Pohjois-Norjaan.

Yhdistynyt kuningaskunta suhtautui Suomeen periaatteessa myönteisesti.

Ranskan Suomi-myönteinen politiikka oli periaatteessa sisällöltään samankaltainen kuin sen kanssa sotaa Saksaa vastaan käyvän Yhdistyneen kuningaskunnankin. Ranskan pääministeri Edouard Daladier ehdotti 19. joulukuuta 1939 liittoutuneiden ylimmässä sotaneuvostossa Pariisissa, että Suomelle lähetettäisiin sotatarvikkeiden lisäksi myös avustusretkikunta.

Latvia oli ajautunut Neuvostoliiton vaikutuspiiriin. 6.–8. joulukuuta 1939 pidetty Latvian, Liettuan ja Viron tasavaltojen ulkoasiainministerikokous Tallinnassa päätti, että mikäli Kansainliitossa tulee äänestys Neuvostoliiton erottamisesta, maat osoittavat puolueettomuutta pidättäytymällä äänestämisestä.

Latvia oli Kansainliiton neuvoston jäsen sen 107. kokouksen aikana 14. joulukuuta 1939, mutta se ei osallistunut Neuvostoliiton erottamisen todenneeseen kokoukseen. Kokoukseen osallistunut Suomi pidättäytyi äänestämästä Neuvostoliiton erottamisesta.

Liettua oli ajautunut Neuvostoliiton vaikutuspiiriin. 6.–8. joulukuuta 1939 pidetty Latvian, Liettuan ja Viron tasavaltojen ulkoasiainministerikokous Tallinnassa päätti, että mikäli Kansainliitossa tulee äänestys Neuvostoliiton erottamisesta, maat osoittavat puolueettomuutta pidättäytymällä äänestämisestä. Alkuvaiheen suhtautuminen Neuvostoliittoon ei ollut Liettuassa yhtä kielteinen kuin Latviassa ja Virossa, koska Neuvostoliitto auttoi Puolan valtion tuhoamisen yhteydessä Liettuaa saamaan lakkautetusta Puolan valtiosta pääkaupunkinsa Vilnan alueen takaisin.

Puola oli pakottanut juuri ennen toista maailmansotaa Liettuan nootilla tavanomaistamaan suhteensa Puolaan. Liettuassa oli ollut mielipiteitä, jonka mukaan Vilna pitää saada takaisin – vaikka Neuvostoliiton tuella – Puolalta.

Viro oli ajautunut Neuvostoliiton vaikutuspiiriin. 6.–8. joulukuuta 1939 pidetty Latvian, Liettuan ja Viron tasavaltojen ulkoasiainministerikokous Tallinnassa päätti, että mikäli Kansainliitossa tulee äänestys Neuvostoliiton erottamisesta, maat osoittavat puolueettomuutta pidättäytymällä äänestämisestä.

Viro oli solminut 28. syyskuuta 1939 tukikohtasopimuksen Neuvostoliiton kanssa ja 18. lokakuuta olivat ensimmäiset puna-armeijan joukot saapuneet Viron valtioalueelle tukikohtia perustamaan. Virallisesti Viro oli puolueeton, mutta se ei kyennyt estämään Neuvostoliiton ilmavoimien pommituksia Suomen alueelle. Epävirallisesti Viron hallitus olisi hyväksynyt sen, että suomalaiset olisivat pommittaneet neuvostoliittolaisten tukikohtia Viron valtioalueella Tallinnan seutua lukuun ottamatta. Viron puolustusvoimat toimittivat koko ajan tietoa Suomenlahden alitse vedettyä merikaapelia pitkin siitä, miten Neuvostoliiton pommikoneet nousivat ilmaan Suomea pommittamaan, jolloin virolaisten toiminnasta oli apua Suomen ilmavalvonnalle ja hävittäjätorjunnalle.

Viron lehdistöattaseana Tukholmassa toiminut Karl Ast välitti 6. helmikuuta 1940 TASS:n edustajilta saamansa tiedot Neuvostoliiton rauhanneuvotteluja koskeneista ehdoista lähettiläs Heinrich Lareteille. Laretei vuorostaan välitti tiedot edelleen Ruotsin ulkoministeri Christian Güntherille, joka saattoi ne Suomen lähettilään kautta ulkoministeri Väinö Tannerille. Kyse oli Neuvostoliiton vakuutuksesta, että se tekisi Suomen kanssa rauhan heti, jos se saisi vakuudet siitä, ettei rauha ollut väliaikainen rauha ja ettei Britannia tulisi häiritsemään Neuvostoliittoa Skandinavian ja Suomen kautta. Ruotsin tulisi antaa vakuudet siitä, että se pysyisi puolueettomana eikä antaisi Englannille mahdollisuutta hyökätä Neuvostoliittoa vastaan Skandinavian kautta.[1]

Suomen ilmavoimien Fiat G.50, FA-11

Italia tuki Suomea merkittävästi myymällä muun muassa 25 Fiat G.50 -hävittäjää 23. lokakuuta 1939 tehdyllä hankintasopimuksella. Joulukuussa kaksi ensimmäistä konetta ehdittiin toimittaa maitse Sassnitzin kautta, mutta muut oli toimitettava Saksan antaman kiellon vuoksi meritse. Italia suostui 31. tammikuuta 1940 myymään kymmenen konetta lisää Ruotsiin Suomea varten koottavaksi. Italia toimitti myös lentokoneille mekaanikkoja ja vapaaehtoisia lentäjiä muun muassa lentokentälle.

• Pakaslahti, Aaro: Talvisodan poliittinen näytelmä: UM:n poliittisen osaston päällikön päiviä ja öitä. Toinen painos. Porvoo: WSOY, 1970. OCLC 56706276.