Talviolympialaiset

Saksalaiset taitoluistelijat Anna Hübler ja Heinrich Burger vuoden 1908 olympialaisissa.

Kun Kansainvälinen olympiakomitea (KOK) perustettiin vuonna 1894, oli yksi kisaohjelmaan sovituista lajeista luistelu. Ensimmäisen kerran luistelukilpailut järjestettiin kuitenkin vasta kesäolympialaisissa 1908 Lontoossa, jolloin ohjelmassa oli taitoluistelu.

Kolme vuotta myöhemmin italialainen kreivi Eugenio Brunetta d’Usseaux ehdotti, että Kansainvälinen olympiakomitea järjestäisi viikon mittaisen talvilajien tapahtuman kesäolympialaisissa 1912 Tukholmassa. Kisajärjestäjät kuitenkin vastustivat ajatusta. Samaa ajatusta ehdotettiin myös kisoihin, jotka oli määrä pitää Saksan Berliinissä vuonna 1916, mutta jotka peruttiin ensimmäisen maailmansodan puhjettua.

Sodan päätyttyä ensimmäiset olympialaiset olivat kesäolympialaiset 1920 Antwerpenissä. Kisojen ohjelmassa oli taitoluistelun lisäksi myös ensimmäistä kertaa jääkiekko.[1] Seuraavana vuonna pidetyssä KOK:n kokouksessa päätettiin järjestää Pariisissa pidettäviin kesäolympialaisiin 1924 liittyen kansainvälinen talvilajien viikko. Chamonix’ssa järjestetty tapahtuma oli huikea menestys ja innoitti komitean päättäjiä luomaan kokonaan erilliset talviolympialaiset. Vuonna 1926 KOK päätti jälkikäteen, että Chamonix’n kisat olivat ensimmäiset talviolympialaiset.

Talviolympialaiset järjestettiin 68 vuoden ajan neljän vuoden välein aina samana vuonna kesäolympialaisten kanssa, tarkemmin sanoen neljällä jaollisina vuosina, jotka olivat myös karkausvuosia. Karkauspäivä oli aina muutaman päivän verran talviolympialaisten jälkeen. Alkuaikoina kisat olivat lähestulkoon pelkkä kesäkisojen ”ennakkonäytös”, sillä kolmesti ne järjestettiin samassa maassa: vuonna 1924 Chamonix ja Pariisi Ranskassa, vuonna 1932 Lake Placid ja Los Angeles Yhdysvalloissa sekä vuonna 1936 Garmisch-Partenkirchen ja Berliini Saksassa. Hieman samaan tapaan järjestettiin myös talviolympialaiset 1928 Sveitsin Sankt Moritzissa, joka oli yksi lähimmistä kesäolympialaisten 1928 isäntäkaupunki Amsterdamia sijaitsevista suurista talviurheilukeskuksista.

Edelleen, vuoden 1940 talvikisojen järjestäjäksi oli päätetty Sapporo ja kesäkisojen Tokio, molemmat siis Japanissa. Kuitenkin Kiinan–Japanin sodan takia kaupungit joutuivat luopumaan kisaisännyyksistään vuonna 1938. Tämän jälkeen KOK päätti järjestää talvikisat Sankt Moritzissa, mutta sveitsiläisten järjestäjien kanssa syntyneiden erimielisyyksien vuoksi päätös peruutettiin kolme kuukautta myöhemmin. Edellisten talvikisojen järjestäjä Garmisch-Partenkirchen tarjoutui järjestämään kisat, mutta marraskuussa 1939 kisat peruutettiin kokonaan toisen maailmansodan sytyttyä, kuten myös samassa maanosassa eli Euroopassa sijaitseva Suomen Helsinki joutui tekemään vuoden 1940 kesäkisoille. Sodan takia myös talvikisat 1944 Italian Cortina d’Ampezzossa peruutettiin kesällä 1941, samaten Euroopassa oleva Ison-Britannian Lontoo teki vuoden 1944 kesäkisoille.

Nils Karlsson vuoden 1952 olympialaisissa.

Toisen maailmansodan jälkeen vielä 1940-luvulla myönnetyt talvi- ja kesäkisat järjestettiin samassa maanosassa, Euroopassa: talviolympialaiset 1948 Sankt Moritzissa ja kesäolympialaiset 1948 Lontoossa sekä talviolympialaiset 1952 Norjan Oslossa ja kesäolympialaiset 1952 naapurimaan Helsingissä. Poikkeuksen kuitenkin muodostavat viimeiset 1940-luvulla myönnetyt kisat: talviolympialaiset 1956 Euroopassa Italian Cortina d’Ampezzossa ja kesäolympialaiset 1956 Oseaniassa Australian Melbournessa, koska kesäkisojen hakijoita ei ollut lainkaan Euroopasta. Ratsastuskilpailut pidettiin tosin aiemmin kesällä Tukholmassa, Ruotsissa. 1950-luvulta myönnetyistä olympiakisoista aina vuoteen 1988 saakka saman vuoden talvikisat ja kesäkisat järjestettiin aina eri maanosissa. Myöskään kaksia peräkkäisiä talvi- tai kesäolympialaisia ei järjestetty samassa maanosassa – poikkeuksena Innsbruckissa järjestettyjä talviolympialaisia 1964 seuranneet talviolympialaiset 1968 Grenoblessa, jotka olivat molemmat Euroopassa.

Vuonna 1956 Italian Cortina d’Ampezzossa pidetyt talviolympialaiset olivat ensimmäiset televisioidut talviolympialaiset ja vuoden 1968 talviolympialaiset Grenoblessa olivat ensimmäiset värillisinä televisiolähetyksinä lähetetyt olympialaiset[2].

Talviolympialaiset 1976 myönnettiin alkujaan Yhdysvaltain Denverille, mutta kustannusten nousu kolminkertaisiksi ja huoli ympäristövaikutuksista sekä näitä seurannut kansanäänestys peruuttivat kisaisännyyden. KOK tarjosi isännyyttä Kanadan Whistlerin kaupungille, mutta hakuprosessin jälkeen valittu uusi hallitus kieltäytyi isännyydestä. Tämän jälkeen Salt Lake City tarjoutui kisaisännäksi, mutta KOK hylkäsi hakemuksen ja valitsi helmikuussa 1973 kisaisännäksi Innsbruckin, joka oli isännöinyt talviolympialaisia yhdeksän vuotta aikaisemmin.

KOK päätti vuonna 1986, että talvi- ja kesäolympialaiset järjestettäisiin eri vuosina. Tämän vuoksi talviolympialaiset olivat sekä vuosina 1992 että 1994, minkä jälkeen sekä talvi- että kesäolympialaiset on järjestetty taas aina joka neljäs vuosi.[3] Tässä taitehetkessä, tahdistuskohdassa vuonna 1992 talvikisat järjestettiin eurooppalaisissa naapurimaissa, talvikisat Ranskan Albertvillessä ja kesäkisat Espanjan Barcelonassa sekä myös seuraavat vuoden 1994 talvikisat pidettiin Euroopassa, Norjan Lillehammerissa. Koska talvi- ja kesäkisat on tuosta lähtien pidetty eri vuosina (kesäkisat karkausvuosina ja talvikisat muina parillisvuosina), ei sijaintipaikoilla ole isäntäkaupungin valinnassa enää merkitystä – kuitenkin erikseen talvi- ja kesäkisojen peräkkäisillä sijaintipaikoilla on. Kanadan Vancouverissa järjestetyt talviolympialaiset 2010 olivat järjestyksessään 21. olympialaiset talvikisat.

Samoin kuin kesäolympialaiset, myös talviolympialaiset ovat kärsineet joidenkin maiden boikoteista. Vuonna 1936 KOK luokitteli hiihdonopettajat ammattilaisiksi ja kielsi heitä osallistumasta, minkä vuoksi Itävallan ja Sveitsin hiihtäjät boikotoivat kisoja. Kanadan jääkiekkojoukkue boikotoi puolestaan vuoden 1972 talviolympialaisia, koska piti Neuvostoliiton joukkuetta ammattilaisina.[4]

Menestyneimmät urheilijat
(tilanne talviolympialaisten 2018 jälkeen)

sija	urheilija	maa	talvikisat	urheilumuoto				yht.
1.	Bjørgen, Marit	Norja	2002–2018	maastohiihto	8	4	3	15
2.	Bjørndalen, Ole Einar	Norja	1998–2014	ampumahiihto	8	4	1	13
3.	Dæhlie, Bjørn	Norja	1992–1998	maastohiihto	8	4	0	12
4.	Jegorova, Ljubov	Venäjä	1992–1994	maastohiihto	6	3	0	9
5.	An, Viktor	Korea/ Venäjä	2002–2014	kaukalopikaluistelu	6	0	2	8
6.	Skoblikova, Lidija	Neuvostoliitto	1960–1964	pikaluistelu	6	0	0	6
7.	Wüst, Ireen	Alankomaat	2006–2018	pikaluistelu	5	5	1	11
8.	Pechstein, Claudia	Saksa	1992–2006	pikaluistelu	5	2	2	9
9.	Thunberg, Clas	Suomi	1924–1928	pikaluistelu	5	1	1	7
9.	Lazutina, Larisa	Venäjä	1992–2002	maastohiihto	5	1	1	7
11.	Alsgaard, Thomas	Norja	1994–2002	maastohiihto	5	1	0	6

Eniten mitaleja saaneet maat
(tilanne talviolympialaisten 2018 jälkeen)

sija	maa				yht.
1.	Norja	132	125	111	368
2.	Yhdysvallat	105	110	89	304
3.	Saksa	92	88	60	240
4.	Neuvostoliitto	78	57	59	194
5.	Kanada	73	63	63	199
6.	Itävalta	64	81	87	232
7.	Ruotsi	57	46	55	158
8.	Sveitsi	55	46	52	153
9.	Venäjä	49	40	35	124
10.	Alankomaat	45	44	41	130
11.	Suomi	43	63	61	167

• Suomi talviolympialaisissa

• Kuvia tai muita tiedostoja aiheesta Talviolympialaiset Wikimedia Commonsissa