Talousvesi

Ennen veden laadun tutkimuksia oli erilaisia tapoja arvioida veden terveellisyyttä. 1900-luvun alkupuolella oli vielä laajalti käsitys, että sammakot kaivossa parantavat veden laatua, kuten Kuhmonniemellä ”se hyöty sammakostakin oli, että se joi vedestä myrkyn, vedenvihat, jotta vesi ei ollut vaarallista ihmisten nauttia”[5] Kun Suomi alkoi kaupungistua, olivat veden niukkuus, veden välityksellä leviävät taudit ja kulkutaudit arkipäivää. Vesilaitosten ja jätevedenpuhdistamoiden rakentamisen myötä tartuntataudit vähenivät[5]. Suomessa aloitettiin talousveden laadun säännöllinen valvonta 1960-luvun lopulla[6].

Talousveden laadun valvonnasta vastaa kunnan terveydensuojeluviranomainen[1]. Talousveden valvonnalla varmistetaan terveellisen veden jakelu kuluttajille. Veden mikrobeja ja muitakaan aineita ei pystytä havaitsemaan aistinvaraisesti, vaan ne täytyy tutkia laboratoriotutkimuksilla. Joskus juomavedessä voi aistinvaraisesti havaita sameutta tai väriä, jotka voivat aiheutua esimerkiksi verkostosta irronneesta raudasta, joka on sinällään haitatonta. Sosiaali- ja terveysministeriö on asettanut talousveden laadulle mikrobiologisia ja kemiallisia laatuvaatimuksia ja -suosituksia[7]. Nämä laatuvaatimukset ja suositukset perustuvat EU:n juomavesidirektiiviin.

Vesihuoltolaitoksen toimittaman talousveden laadun säännöllinen valvonta määritellään tarkemmin valvontatutkimusohjelmassa. Valvontatutkimusohjelma laaditaan jokaiselle vesihuoltolaitokselle erikseen ja sen sisältöön vaikuttaa laitoksen raakavesi, sen laatu ja määrä sekä vedenkäsittely ja verkosto. Valvontatutkimusohjelmassa kuvataan laitoksen tekemä jatkuva oma käyttötarkkailu ja viranomaisvalvonnan valvontatutkimukset.[7] Vesihuoltolaitokset raportoivat toimittamansa veden laadusta kuluttajille esimerkiksi alueella ilmestyvissä lehdissä ja verkkosivuillaan[8] veden laatutietoja)

Talousvesi sisältää aina mikrobeja ja vähäisiä määriä mineraaleja ja hivenaineita. Tärkeää on, ettei vedessä ole terveydelle haitallisia mikrobeja tai aineita.[9][7] Suomalaisten vesihuoltolaitoksien veden laatu on lainsäädännön vaatimuksiin ja suosituksiin verrattuna erinomaista. Valvontatutkimusten mukaan yli 10 m³/vrk toimittavien vesihuoltolaitosten vesi täyttää talousveden laadulle asetetut terveysperusteiset vaatimukset yli 99 prosenttisesti ja käyttökelpoisuudelle asetetut suositukset yli 96 prosenttisesti vuonna 2010.[2][3]

Laajassa talousveden laadun tutkimuksessa on selvitetty suomalaisten yksittäisten kaivojen, vesiosuuskuntien sekä pienten, keskisuurten ja suurten vesilaitoksien osalta eri puolilta maata. Vuosina 1999-2007 talousvedestä määritettyä noin 420 000 kpl fysikaalis-kemiallista ja mikrobiologista tulosta osoittaa, että suomalainen talousvesi on korkealuokkaista niin laatuvaatimusten kuin –suositusten osalta. Mikrobeja esiintyi useammin yksittäisten kaivojen vesissä kuin vesilaitosten toimittamassa vedessä. Vesilaitosten talousvedessä terveysperusteinen laatuvaatimus on ylittynyt nikkelin osalta 5 %:ssa ja fluoridin osalta 2 %:ssa. Talousveden käyttöön soveltumista kuvaavat laatusuositukset ovat ylittyneet raudan ja mangaanin osalta 5 %:ssa ja veden pH-arvo poikkesi 8 %:ssa vähimmäissuosituksesta pH 6,5. Yksittäisten kaivojen vesi on happamampaa kuin vesilaitosten talousvesi, sillä pH-arvo oli niissä 30 %:ssa alle vähimmäissuosituksen.[10]

Vaikka talousveden laatu on yleisesti ottaen hyvää Suomessa, raportoidaan silti vuosittain vesiepidemioita. Vesiepidemia tarkoittaa veden välityksellä leviävää tautia, johon sairastuu vedenkäyttäjiä. Vuosina 1998-2011 ilmeni vesiepidemioita eniten pohjavesilaitoksilla. Vesiepidemiat ovat aiheutuneet suurimmaksi osaksi noroviruksista ja kampylobakteereista.[11]

Kattavaa tietoa veden laadun seurantatuloksista ja niiden merkityksestä löytyy yleensä myös alueen vesilaitoksen verkkosivuilta.

Vesihuoltolaitos vastaa toimittamansa talousveden laadusta kiinteistön liittämiskohtaan asti. Myös kiinteistön omat vesijohdot ja veden käyttäjä omalla toiminnallaan voivat vaikuttaa talousveden laatuun. Aamuisin ja pidempien poissaolojen jälkeen tulisi vettä juoksuttaa hanasta niin, että veden lämpötila tasaantuu, sillä lämmin kiinteistön putkistoissa seissyt vesi ei vastaa laadultaan vesilaitoksen toimittamaa talousvettä.

Kotitalouskoneista pyykinpesukoneen asennuksen voi tehdä itse laitevalmistajan ohjeiden mukaan, mutta astianpesukoneen asentamisen tulisi tehdä alan ammattilainen. Pyykinpesukoneen tulovesiliitännässä pitää olla takaisinimusuoja (yksisuuntaventtiili) estämään likaisen pesuveden pääseminen kiinteistön talousvesiputkiin.

Jos kuluttaja havaitsee talousveden laadussa muutoksia esimerkiksi poikkeavaa hajua, väriä tai makua, on kyse useimmiten verkostotöiden yhteydessä virtaussuunnan hetkellisestä muutoksesta tai paineiskusta. Tällöin talousveteen voi irrota putkistosta väriä aiheuttavia sakkoja, joka häviää vettä juoksuttamalla. Vesihuoltolaitoksen nettisivuilta löytyy yleensä tietoa, jos kiinteistön alueella tehdään putkitöitä. Mikäli talousveden laatu on runsaan juoksuttamisen (10 min) jälkeenkin poikkeavaa, myös kylmässä vedessä, on niistä hyvä ilmoittaa taloyhtiön edustajalle tai kunnan vesihuoltolaitokselle.

Seuraavassa on määriteltynä muutama tyypillinen talousvedestä tutkittava parametri:[9][12][13][14][15]

• Vesihuolto
• Vedenkäsittely

• Talousvesi, Vesilaitosyhdistys (VVY) (Arkistoitu – Internet Archive)
• Terveydensuojelu, Sosiaali- ja terveysministeriö (Arkistoitu – Internet Archive)
• Talousvesi, Sosiaali- ja terveysalan lupa- ja valvontavirastosta (Valvira) (Arkistoitu – Internet Archive)
• Puhdas vesi, Terveyden ja hyvinvoinnin laitos (THL) (Arkistoitu – Internet Archive)
• Vesilaitosten veden laatu, Suomen ympäristökeskus
• Talousvesitutkimukset, Elintarviketurvallisuusvirasto (Evira)^{[vanhentunut linkki]}
• Vesiakatemia yliopisto- ja AMK-opiskelijoille: pelimuotoinen oppimateriaali veden laadusta ja käsittelystä
• Vesikoulu alakoulun 5-luokkalaisille ja yläkoulun 7- tai 8-luokkalaisille sekä opettajan materiaalipaketti juomavedestä, sen valmistuksesta ja jakelusta Suomessa