Taloussaarto

Taloussaarto tarkoittaa jonkin valtion talouselämän kanssa käytävän kaupankäynnin julistamista laittomaksi kokonaan tai osittain[1].

Yleensä ryhmä valtioita julistaa yksittäisen valtion taloussaartoon. Taloussaarrolla yritetään painostaa kohdevaltion johtoa toimimaan jossain asiassa taloussaarron julistajan tahdon mukaisesti, esimerkkinä mainittakoon Napoleonin Britanniaa vastaan julistama mannermaasulkemus, johon Ruotsi kieltäytyi liittymästä, ja jonka seurauksena käytiin Suomen sota.

Taloussaarto on perinteisesti luettu sotatoimeksi sitä maata kohti johon se kohdistuu.[2] Näin ollen kauppasaarron kohteeksi joutuneelle maalle sen itsensä näin tulkitessa casus belliksi, sodan syyksi.

Taloussaartoa lievempiä toimia ovat asevientikielto sotaakäyviin maihin tai rajoitettujen tuotteiden, kuten luksustuotteiden vientikielto ja eräiden valtion avainhenkilöiden viisumikielto ja valtio-omisteisten yritysten saarto.

Esimerkkejä taloussaarroista

Merkittäviä kauppasaartoja ovat olleet Etelä-Afrikan vastainen apartheid-vallan aikana, Arabimaiden Israelin vastainen saarto, Yhdysvaltain Kuuban saarto, Irakin saarto vuoden 1991 Kuwaitin miehityksen jälkeen, Sudanin asevientikielto, eräiden tuotteiden vientikielto Pohjois-Koreaan sen tekemän eteläkorealaiseen siviilimatkustajakoneeseen suuntautuneen pommi-iskun jälkeen, Libyan kauppasaarto Lockerbien pommi-iskun jälkeen, Zimbabwen kauppasaarto, Sudanin kauppasaarto Darfurin sotatoimien vuoksi ja Kiinan asevientikielto Taivaallisen rauhan aukion verilöylyn jälkeen, Myanmarin kauppasaarto ja Iranin ydinohjelmaan liittyvien tuotteiden vientikielto.

Coordinating Committee for Multilateral Export Controls

Teknisten tuotteiden kauppasaartoa varten Yhdysvallat liittolaisineen perusti CoCom-järjestön (Coordinating Committee for Multilateral Export Controls), jonka avulla pyrittiin estämään korkean teknologian vienti Neuvostoliittoon ja sen liittolaismaihin. Suomi ulkopoliittisesti puolueettomana maana ei osallistunut Neuvostoliiton vastaiseen teknologiavientikieltoon, mutta vientikieltoluetteloa ylläpiti yksityinen Suomen Metalli-, Kone- ja Sähköteknisen Teollisuuden Keskusliitto, koska Suomen valtio ei voinut puolueettomuutensa vuoksi hallinnoida neuvostovastaisen vientikieltojärjestön toimintoja. Käytännössä vientikiellossa oleville laitteille tai tuotteille, joissa oli käytetty vientikielto-osia, ei myönnetty kauppa- ja teollisuusministeriön alaisesta lisenssivirastosta vientilupaa. Kun joitain UNIX-tietokonelaitteita vietiin Neuvostoliittoon, langetti siitä oikeus Suomessa tuomion. Myöhemmissä oikeusasteissa tutkittiin, oliko kauppa merkinnyt tosiasiassa sitä, että Neuvostoliittoon olisi viety jotain sellaista, mitä sillä ei todella olisi ollut tai voinut olla ja tuomio muutettiin vapauttavaksi Suomen lain vastaisena.

Suomen valtiosopimuksiin perustumaton osallistuminen CoComin oli Nokian toimintaedellytys, koska jos Suomi ei olisi osallistunut COCOMiin, olisi suomalaisilta yrityksiltä voitu kieltää yhdysvaltalaisen teknologian hankkiminen tai olisi vaikeutettu niiden kauppaa Yhdysvaltoihin. Yhdysvalloille oli yllätys Rauma-Repola Oceanicsin valmistamien tutkimussukellusveneiden korkea taso, minkä vuoksi Rauma-Repolaa uhattiin vaikeuksilla, mikäli se jatkaa MIR-1 ja MIR-2 -kaltaisten sukellusveneiden valmistamista Neuvostoliitolle.

Kauppasaarossa olevat valtiot

valtio saarron määrääjä vuosi lisätietoa
 Kiina EU
 Yhdysvallat
1989 aseet
 Syyria EU
 Yhdysvallat
2011 aseet ja öljyntuotanto
 Iran  Yhdysvallat 1979 aseet ja öljyntuotanto, finanssi- ja pankkisektori
 Pohjois-Korea YK
 Yhdysvallat
EU
2006 ylellisyystuotteet ja aseet
 Pakistan  Britannia 2002 atomiteknologia
Pohjois-Kypros YK 1975 kulutustuotteet
 Kuuba  Yhdysvallat 1960 aseet, kulutustuotteet, valuutat
 Georgia  Venäjä 2006 maataloustuotteet
 Filippiinit  Hongkong 2010 kulutustuotteet
 Indonesia  Australia 2011 karja
 Mali Länsi-Afrikan talousyhteisö 2012 täydellinen saarto

Lähteet

  1. Trade Embargoes Summary darwin.bio.uci.edu. Kalifornian yliopisto, Irvine. Arkistoitu 2.6.2014. Viitattu 9.8.2016.
  2. http://www.crimesofwar.org/thebook/blockade-act-war.html (Arkistoitu – Internet Archive)
    This article is issued from Wikipedia. The text is licensed under Creative Commons - Attribution - Sharealike. Additional terms may apply for the media files.