Talousrikollisuus

Talousrikollisuus on rikosten tekemistä tehtävässä, joka liittyy taloudelliseen toimintaan.[1] Talousrikoksella havitellaan taloudellista hyötyä yleensä yritykselle tai muulle organisaatiolle, mutta siihen voi liittyä myös henkilökohtaista etua, kuten lahjuksia.

Talousrikollisuudesta käytetään myös nimityksiä yhteisörikollisuus tai organisaatiorikollisuus. Talousrikoksiksi ei siis yleensä lueta yksityishenkilöiden vain omaksi hyödykseen tekemiä omaisuusrikoksia, kuten anastusta tai kavallusta, vaikka rikos olisi tehty työn yhteydessä ja sen mahdollistamana[2]. Talousrikollisuutta on vanhastaan kutsuttu ”valkokaulusrikollisuudeksi” (engl. white-collar crime), koska tekijöinä ovat usein yritys- tai julkisen sektorin johto- tai toimihenkilöt, siis hyvässä yhteiskunnallisessa asemassa olevat[3]. Monimutkaisten talousrikosten teko vaatii myös asiantuntemusta. Koska talousrikokset tapahtuvat laillisen liiketoiminnan suojissa, niitä on usein vaikea havaita, ja rikollinen toimintatapa voi jatkua vuosia[4][5]. Nykyisin eräät moottoripyöräjengit ovat laajentaneet rikostoimintaansa talousrikoksiin pienen kiinnijäämisriskin ja melko lievien rangaistusten takia[6].

Suomen sisäministeriö määrittelee talousrikoksen ”julkishallinnon, yrityksen tai muun tällaisen yhteisön toiminnan yhteydessä tai näitä hyväksikäyttäen” tapahtuvaksi, huomattavaan taloudelliseen hyötyyn pyrkiväksi rangaistavaksi teoksi tai laiminlyönniksi.[7] Usein talousrikos saakin alkunsa teon sijasta juuri tietyn velvollisuuden, kuten kirjanpidon tai ennakkoveron maksamisen tahallisesta tai tahattomasta tekemättä jättämisestä.[8]

Talousrikoksista suuri osa kohdistuu julkiseen valtaan verojen, tullimaksujen, työnantajavelvoitteiden ja muiden lakisääteisten maksujen välttelyn tai petollisesti hankittujen avustusten muodossa, eli käytännössä kärsijänä ovat veronmaksajat. Esimerkiksi vuonna 1992 arvioitiin, että kuudesosa kunnallis- ja valtionveroista jäi Suomessa saamatta talousrikosten takia. Arvio perustui sihen, että poliisin tutkinnassa oli tuolloin noin 2,5 miljardin markan talousrikokset, ja asiantuntijoiden mukaan noin 80 prosenttia talousrikoksista jäi piiloon eli tutkinnan ulottumattomiin.[9]

Talousrikostyyppejä

Talousrikoksia ovat verorikokset, muut velallisen rikokset, kirjanpitorikokset, rahanpesu, yrityssalaisuuteen liittyvät rikokset ja arvopaperirikokset.[10] Joskus myös työoikeuden piiriin kuuluvat rikokset luetaan Suomessa talousrikoksiksi, jos työnantaja saa niistä taloudellista etua.[11] Myös ympäristörikokset voidaan lukea talousrikoksiksi, jos niistä aiheutuu tekijälle merkittäviä taloudellisia etuja.

Velallisen rikokset

Suomessa yleisin talousrikos on velallisen epärehellisyys, jolla pyritään piilottamaan velkojille kuuluvia varoja ja näyttämään maksukyvyttömiltä esimerkiksi omaisuutta toisten nimiin siirtämällä tai kirjanpitoa väärentämällä. Tavallisinta on veronmaksun välttely eli verottajalle kuuluvien varojen piilottaminen eri tavoin. Yleisimpiä verorikosten tekijöitä ovat pk-yrittäjät erityisesti rakennusalalla, jossa muun muassa rehottaa kuittikauppa.[12]. Talousrikoskierre saattaa saada alkunsa yksittäisestä aluksi seuraamuksia aiheuttamattomasta laiminlyönnistä, jota aletaan toistaa. Eriasteiset veropetokset ja muut yritysten tekemät talousrikokset alkavat yleensä paljastua verotarkastuksessa, jossa viranomainen saapuu yllättäen tutkimaan yrityksen kirjanpitoa.[8][10]

Yleisiä velallisen rikoksia ovat myös konkurssirikokset, joissa huonosti menevän yrityksen omaisuutta piilotetaan velkojilta ja haetaan yritys konkurssiin näennäisen maksukyvyttömyyden takia. Tähän voi liittyä yritys jatkaa liiketoimintaa toisella toiminimellä ilman aiempaa velkataakkaa. Yhtenä keinona tämän estämiseen on oikeuden tietylle henkilölle asettama määräaikainen liiketoimintakielto.

Kirjanpitorikokset
Pääartikkeli: Kirjanpitorikos

Kirjanpitorikokset liittyvät yleensä muihin talousrikoksiin, koska väärällä tai tekemättä jätetyllä kirjanpidolla pyritään peittämään muita tehtyjä talousrikoksia. Kirjanpitorikoksia ovat kirjanpidon laiminlyönti, väärät tai ilman tositetta tehdyt kirjaukset ja kirjanpitodokumenttien hävittäminen.[10]

Rahanpesu
Pääartikkeli: Rahanpesu

Rahanpesu on toimintaa, jossa rikoksella saatu omaisuus yritetään saada näyttämään laillisin keinoin hankitulta, kuten tavanomaisen liiketoiminnan tuotoilta.

Liikesalaisuudet ja immateriaalioikeudet

Yrityksen liikesalaisuudet ovat kilpailutilanteen takia luottamuksellisia asioita, jotka työntekijöiden ja yhteistyökumppanien kanssa on sovittu pidettäväksi omana tietona. Tätä luottamusta pettäviä rikoksia ovat Suomen lainsäädännössä yrityssalaisuuden rikkominen, yritysvakoilu tai teollisuusvakoilu eli tietojen luvaton urkinta kilpailevan yrityksen käyttöön, ja yrityssalaisuuden väärinkäyttö, kuten muilta tietoon saadun salaisen tiedon myynti tai välittäminen eteenpäin.[10]

Taloudellista hyötyä kilpailijan kustannuksella voi saada myös tekijänoikeutta loukkaamalla, esimerkiksi plagioimalla eli jäljittelemällä jo markkinoilla olevaa menestystuotetta.

Arvopaperimarkkinarikokset

Arvopaperimarkkinarikoksilla tarkoitetaan muun muassa kurssin vääristämistä eli osakemarkkinoiden ja osakkeiden kurssikehityksen manipulointia väärillä tiedoilla tai jättämällä kertomatta olennaisista uusista tiedoista, tai sisäpiiririkoksia eli yritystä koskevan luottamuksellisen tiedon hyväksikäyttöä omissa osakekaupoissa silloin, kun samaa tietoa ei ole kaikkien osakemarkkinoilla toimivien saatavissa.[10]

Virkarikokset

Talousrikoksiksi voidaan lukea myös julkisen sektorin viranhaltijoiden tekemät, virankäyttösäädöksiä rikkovat teot, jotka tuovat taloudellista hyötyä viranhaltijalle itselleen tai tämän työstä riippuvaiselle taholle, esimerkiksi tietynlaista viranomaispäätöstä hakevalle yritykselle. Tällaisia voivat olla lahjusrikokset, virka-aseman väärinkäyttäminen sekä virkavelvollisuuden rikkominen.[13]

Suuriin talousrikoksiin syyllistyvät helposti maataan diktaattorin ottein johtavat hallitsijat, jotka pyrkivät hämärtävämään eroa valtion omaisuuden ja henkilökohtaisen omaisuutensa välillä. Heidän varainsiirtonsa valtiolta itselle, sukulaisille ja muille suosikeille jäävät usein pankkisalaisuuden ja heidän suorittamiensa muiden hirmutekojen varjoon.

Huijaukset ja petokset

Talousrikoksiksi luetaan myös taloudellista toimintaa edistävät huijaukset ja petokset. Niiden kohteena voi olla julkisen sektorin toimija, kuten avustuspetoksissa eli tukihuijauksissa kunta, valtio, Euroopan unioni tai muu rahallisen tuen antaja[14]. Lainaa myöntävää pankkia saatetaan huijata esimerkiksi vakuuspetoksella: esimerkiksi vakuudeksi tarjottava rakennus voi olla jo vakuutena jostain toisesta lainasta, tai sen arvo yliarvioidaan. Minuuttirahaksi tai rahaliikennesimulaatioksi kutsutaan valeoikeustoimea, jossa rahaa siirretään nopeasti tilille ja taas sieltä pois[9]. Yritysten välisessä toiminnassa on myös monenlaisia huijausmahdollisuuksia, kuten tekaistut huijauslaskut muka tilatuista palveluista tai verkkokauppapetokset.

Talousrikosjutut oikeudessa

Talousrikoksista nostetut oikeusjutut venyvät usein pitkiksi, tuottavat valtavan määrän asiakirja-aineistoa ja uusia sivujuttuja niin, että tapahtumien jakaminen erillisiksi tutkintakokonaisuuksiksi on hankalaa.[15] Esimerkiksi 1980-luvun epärehellisten rännikauppiaiden Hehkumuovi-juttua puitiin yli viisi vuotta ympäri Suomea[16] ja arviolta kolme miljoonaa markkaa kului poliisitutkimuksiin, matkoihin, päivärahoihin, hotelli- ja ateriakuluihin, istuntojen poikkeusjärjestelyihin ja ylityökorvauksiin.[17]

Kansainvälisen kaupan eettisiä ongelmia

Liiketoiminnan lainsäädäntö ja etiikka ovat erilaisia eri maissa, jolloin kansainvälistä kauppaa käyvät yritykset joutuvat kohtaamaan kunkin markkinan toimintatapojen erityispiirteet. Lahjonnan, syrjinnän, ympäristöasioiden laiminlyönnin ja muun moraalittoman ja laittoman toiminnan kohdalla maan tapaan suhtautuminen on kuitenkin liiketoiminnan etiikan kannalta vaikea ratkaista: pitäisikö esimerkiksi olla lahjomatta, taipuako lahjusten antamiseen vai vetäytyäkö tällaiselta markkinalta kokonaan.[18]

Katso myös

Lähteet
  • Koivisto, Panu: Talousrikostutkinta ja sen ominaispiirteet, s. 38. Opinnäytetyö.. Poliisiammattikorkeakoulu, 2017.

Viitteet
  1. Hakusana talousrikos Kielitoimiston sanakirja. Kotus. Viitattu 23.10.2018.
  2. Koivisto 2017, s. 7.
  3. Hakusana valkokaulusrikollisuus Kielitoimiston sanakirja. Kotus. Viitattu 23.10.2018.
  4. Koivisto 2017, s. 8.
  5. What is financial crime? International Compliance Association. Viitattu 23.10.2018. (englanniksi)
  6. Mölsä, Ari: Konkurssirikolliset erikoistuvat – ns. saattohoitajat uusi villitys Yle Uutiset. 22.3.2010. Viitattu 23.10.2018.
  7. Koivisto 2017, s. 7. Lähteenä Hakamo, Terhi ym. 2009: Talousrikokset rikosprosessissa. Tampere. Tampereen yliopistopaino Oy – Juvenes Print, sivu 38.
  8. Talousrikolliseksi päätyy, kun jättää asiansa hoitamatta Y-lehti. 1/2010. Suomen Yrittäjät. Arkistoitu 23.10.2018. Viitattu 23.10.2018.
  9. Sipilä, Jarkko: Talousrikolliset veivät 1992 jopa miljardeja verorahoista. Helsingin Sanomat, 10.8.1994, s. 5. [Näköislehti (maksullinen) Artikkelin verkkoversio].
  10. Tietoa talousrikoksista ja seuraamuksista Talousrikos-sivusto. Asianajotoimisto Finsta Oy. Viitattu 23.10.2018.
  11. Koivisto 2017, s. 11.
  12. Virta, Erja (toim.): ”Verohallinnon rikosilmoitukset 2006-2008 (pylväsdiagrammi)”, Talousrikollisuuden tilannekuva I/2009, Poliisin tietoon tullut talousrikollisuus, Tilastokatsaus, s. 22. Viranomaisyhteistyön kehittämisprojekti, 2009. Teoksen verkkoversio (PDF) (viitattu 23.10.2018).
  13. Koivisto 2017, s. 13.
  14. Talousrikollisuus laajenemaan päin Yle Uutiset. 17.7.2001. Viitattu 23.10.2018.
  15. Koivisto 2017, s. 26.
  16. Tervo, Jouni: Valtiolta miljoonavaatimus Hehkumuovin veropetoksista. Helsingin Sanomat, 27.1.1988, s. 16. Näköislehti (maksullinen).
  17. Tervo, Jouni: Ensi kerralla Utsjoelle? Helsingin Sanomat, 26.8.1988, s. 15. Näköislehti (maksullinen).
  18. ”Business ethics”, The Columbia Encyclopedia, 6th ed.. New York: The Columbia University Press. Teos Questia-tietopalvelussa (vaatii tilauksen) (viitattu 25.10.2018).

    Kirjallisuutta
    • Hirvonen Markku & Määttä Kalle. Harmaa talous ja talousrikollisuus : ilmenemismuodot ja torjunta. Digikirja, Edita 2018. ISBN 978-951-37-7318-2.
    • Lahti, Raimo & Koponen, Pekka (toim.). Talousrikokset, Suomalainen lakimiesyhdistys, 2007. ISBN 978-951-855-276-8.
    • Lautjärvi, Heidi. Business Crime : yritysjohdon miinakenttä. Edita 2018. ISBN 978-951-37-7275-8.
    • Mäkelä, Kaisa. Talouselämän rikokset, rikosoikeus ja kriminaalipolitiikka. Suomalainen lakimiesyhdistys, 2001. ISBN 951-855-191-X.
    • Organised Crime in European Businesses. Routledge, 2016. ISBN 978-1-138-19109-9.
    This article is issued from Wikipedia. The text is licensed under Creative Commons - Attribution - Sharealike. Additional terms may apply for the media files.