Talouspoliittinen valtuuslaki

Talouspoliittinen valtuuslaki on pysyvä tai määräaikainen laki, jolla hallitukselle myönnetään valtuudet säännöstellä tai säännellä taloudellista toimintaa. Siitä käytetään myös nimityksiä taloudellinen valtuuslaki, vakauttamislaki ja suojalaki. Tällaisilla laeilla on säännöstelty hintoja, hyödykkeitä, tuontia, vientiä, valuuttaa ja vuokria. Tavallisesti eduskunta on säätänyt talouspoliittiset valtuuslait perustuslain säätämisjärjestyksessä. Yleensä tällaiseen lakiin sisältyy säännös, jonka mukaan eduskunta jälkitarkastaa lain nojalla annetut säädökset[1]

Talouspoliittisia valtuuslakeja ovat olleet esimerkiksi

• laki investointirahastoista, 293/1955, voimassa 1955–1964
• laki investointirahastoista, 309/1964, voimassa 1965–1978
• vientimaksulaki, 52/1974, voimassa 1974–1994
• laki hinnantasauksesta sekä hintasulusta eräissä tapauksissa, 155/1974, voimassa 1974–1979
• hintavalvontalaki, 156/1974, voimassa 1974–1988
• laki maan ulkomaankaupan ja taloudellisen kasvun turvaamisesta, 157/1974, voimassa 1974–1996
• laki liiketoiminnan perusteella suoritettavista suhdannetalletuksista, 53/1977, voimassa 1977–
• tuontimaksulaki, 1008/1977, voimassa 1978–1993
• investointivarauslaki, 1094/1978, voimassa 1979–
• vientitalletuslaki, 578/1979, voimassa 1979–1994
• laki hintasulusta, 717/1988, voimassa 1988–1992
• laki indeksiehdon käytöstä vuosia 1992 ja 1993 koskevissa työ-, virka- ja toimiehtosopimuksissa, 1678/1991, voimassa 1992–1993
• laki indeksiehdon käytön rajoittamisesta, 1384/1992, voimassa 1993–1994