Talliumhydroksidi

Talliumhydroksidi (TlOH) on tallium- ja hydroksidi-ionien muodostama epäorgaaninen ioniyhdiste. Yhdistettä käytetään muiden talliumyhdisteiden valmistamiseen ja orgaanisen kemian synteeseissä.

Talliumhydroksidi
Tunnisteet
CAS-numero 12026-06-1
Ominaisuudet
Molekyylikaava TlOH
Moolimassa 221,388
Ulkomuoto Keltainen kiteinen aine
Sulamispiste 139 °C (hajoaa)[1]
Tiheys 7,44 g/cm3[2]
Liukoisuus veteen 34,3 g/l (18 °C)[2]

Ominaisuudet

Huoneenlämpötilassa talliumhydroksidi on keltaista kiteistä ainetta[1]. Yhdisteen alkeiskoppi on monokliininen ja kiderakenne on kerroksittainen[3]. Muiden hydroksidien tavoin taliumhydroksidi on erittäin voimakas emäs. Yhdiste liukenee veteen ja myös etanoliin. Kuumennettaessa yhdistettä noin 140 °C:n lämpötilaan se hajoaa tallium(I)oksidiksi ja vedeksi. Yhdiste reagoi hiilidioksidin kanssa muodostaen talliumkarbonaattia. Talliumhydroksidi on talliumyhdisteille tyypillisesti erittäin myrkyllistä.[1][4][5][6][7]

Valmistus ja käyttö

Talliumhydroksidia muodostuu metallisen talliumin reagoidessa veden kanssa. Tavallisimmin sitä valmistetaan kuitenkin liuottamalla talliumoksidia veteen tai saostamalla liukoisen talliumsuolan vesiliuoksesta hydroksidiliuoksella. Talliumhydroksidia käytetään valmistettaessa muita talliumyhdisteitä kuten talliumkarbonaattia ja -sulfaattia sekä talliumin organometalliyhdisteitä.[1][4][5][7][8]

Tl2O + H2O → 2 TlOH

Lähteet
  1. Bob Blumenthal, Kelly Sellers & Matthew Koval: Thallium and Thallium Compounds, Kirk-Othmer Encyclopedia of Chemical Technology, John Wiley & Sons, New York, 2013.
  2. William M. Haynes, David R. Lide, Thomas J. Bruno: CRC Handbook of Chemistry and Physics, s. 4–94. 39th Edition. CRC Press, 2012. ISBN 978-1439880494. Kirja Googlen teoshaussa (viitattu 9.3.2020). (englanniksi)
  3. Oleg I. Siidra, Sergey N. Britvin Sergey V. Krivovichev & Wulf Depmeier: Polytypism of Layered Alkaline Hydroxides: Crystal Structure of TlOH. ZAAC, 2010, 636. vsk, nro 3-4, s. 595–599. Artikkelin verkkoversio. Viitattu 9.3.2020. (englanniksi)
  4. Heinrich Micke & Hans Uwe Wolf: Thallium and Thallium Compounds, Ullmann's Encyclopedia of Industrial Chemistry, John Wiley & Sons, New York, 2000.
  5. Thomas Scott, Mary Eagleson: Concise encyclopedia chemistry, s. 1088. Walter de Gruyter, 1994. ISBN 978-3110114515. (englanniksi)
  6. Egon Wiberg, Nils Wiberg, Arnold Frederick Holleman: Inorganic chemistry, s. 1037–1038. Academic Press, 2001. ISBN 978-0-12-352651-9. Kirja Googlen teoshaussa (viitattu 9.3.2020). (englanniksi)
  7. Mukund P. Sibi & Nancy E. Carpenter: Thallium(I) Hydroxide, e-EROS Encyclopedia of Reagents for Organic Synthesis, John Wiley & Sons, New York, 2001. Teoksen verkkoversio Viitattu 9.3.2020.
  8. Jeanne Mager Stellman: Encyclopaedia of Occupational Health and Safety: Guides, indexes, directory, s. 63.40. International Labour Organization, 1998. ISBN 92-2-109203-8. Kirja Googlen teoshaussa (viitattu 9.3.2020). (englanniksi)
    This article is issued from Wikipedia. The text is licensed under Creative Commons - Attribution - Sharealike. Additional terms may apply for the media files.