Keskusteluohjelma

Keskusteluohjelma on radion tai television ohjelmatyyppi, joka perustuu keskusteluihin tai haastatteluihin. Se voi rakentua toimittajan ja yhden vieraan välille (haastatteluohjelma), useamman vieraan keskeiseksi juontajan johdolla tai näiden yhdistelmäksi niin, että studiovieraiden yhteisosuuden väliin on sijoitettu yksi tai useampi etukäteen tehty insertti aiheeseen liittyvän henkilön yksilöhaastattelusta. Keskusteluohjelmia on varsinkin televisiossa hyvin monentyyppisiä, ulottuen asiapitoisista ajankohtaiskeskusteluista päättäjien ja asiantuntijoiden kesken aina komediallisiin ja osittain ennalta käsikirjoitettuihin viihdekeskusteluihin, kuten talk show tai paneelishow. Toimittajan ja vieraan kahdenkeskinen keskusteluohjelma voi olla kysymys-vastaus-tyyppinen haastattelu tai tasavertaisempi keskustelu, jossa molemmat osapuolet esittävät näkökantojaan.[1]

Keskusteluohjelma on siis eräänlainen kattokäsite kaikille radio- ja tv-ohjelmille, jotka perustuvat vuorovaikutukseen kahden tai useamman esiintyjän kesken. Keskusteluohjelmat, jopa haastattelut, ovat sähköisessä mediassa kehittyneet yhä vapaamuotoisemmiksi niin, että niille ominaisia piirteitä ovat keskeytykset, päällepuhuminen, takeltelu ja toisto.[1][2] Keskustelu- ja haastatteluohjelman ero on häilyvä: esimerkiksi Arto Nyberg kutsuu tv-ohjelmasarjaansa keskusteluohjelmaksi,[3] vaikka se rakentuu pikemminkin peräkkäisistä yhden henkilön kysymys-vastaus-tyyppisistä haastatteluista[4].

Toimittajalla tai juontajalla on keskusteluohjelmassa hyvin keskeinen rooli: hän jakaa puheenvuoroja, esittää kysymyksiä ja kuljettaa keskustelun teemaa siirtymällä sopivassa kohdin sen uuteen osa-alueeseen. Vetäjä voi vaikuttaa keskustelun luonteeseen: tuleeko siitä aggressiivinen väittely, ristikuulustelu vai hyväntahtoinen rupattelu. Toimittaja toimii myös välittäjänä keskustelijoiden ja katsojien välillä: hän pyytää selvennyksiä keskustelijoiden kieleen, vetää yhteen keskustelussa sanottua ja on usein ainoa, joka katsoo kameraan ainakin alku- ja loppujuonnoissa.[5]

Television keskusteluohjelmien vieraiksi halutaan mieluiten sanavalmiita ja myös elekieleltään sopivan muttei liian eloisia henkilöitä. Asiaohjelmissa painottuu vieraan asiantuntemus, viihdeohjelmissa tilannetaju ja kiinnostavan sanottavan keksiminen vaikka spontaanisti. Uusia keskustelijoita pyritään löytämään, mutta riskien välttämiseksi usein suositaan liikaakin samoja tuttuja kasvoja[6].

Talk show

Viihteellisten keskusteluohjelmien yleisin muoto on Yhdysvalloissa kehittynyt talk show, jossa vierailee yksi tai kaksi julkisuuden henkilöä kerrallaan tai peräkkäin vitsikkäässä haastattelussa, jonka teemat, kysymykset ja jopa vastaukset voivat olla etukäteen sovittuja. Välinumeroina on musiikki- tai muita lavaesityksiä ja kevyttä vuorovaikutusta studioyleisön kanssa. Talk show’t ovat yleensä vahvasti juontajansa henkilöön keskittyneitä, hän on ohjelmassaan tavallaan suurempi tähti kuin nimekkäinkään vieras. Jopa päivittäin lähetettävien talk show -ohjelmien tuotantotiimiin saattaa kuulua parisataa ihmistä. Komediallisten talk show -ohjelmien Suomessakin tunnettuja pioneereja ovat olleet David Letterman, Jay Leno ja Conan O’Brien,[3][7] asiapitoisempien muun muassa yhdysvaltalaiset Oprah Winfrey ja Dick Cavett sekä brittiläiset David Frost ja Michael Parkinson.

Panel show
Pääartikkeli: Paneelishow

Talk show’ta uudempi viihteellisen keskusteluohjelman formaatti on paneelishow (engl. panel show, comedy panel),[8] joka on rakennettu joko näennäiseksi kilpailuksi vieraiden kesken tai muuten vain hauskaksi rupatteluksi juontajan, vakiovieraiden ja vaihtuvien vieraiden kesken. Suomalaisia esimerkkejä ovat Uutisvuoto ja Pitääkö olla huolissaan?. Viime mainitussa ohjelmassa kirjailija Kari Hotakainen luki etukäteen kirjoittamansa vastaukset näkyvästi papereistaan, mikä osaltaan ilmensi, ettei kyse muidenkaan panelistien kohdalla välttämättä ole spontaanista keskustelusta vaan huolella etukäteen mietitystä sanailusta.

Esimerkkejä keskusteluohjelmista

Suomalaisia

Ulkomaisia

Lähteet
  • Isotalus, P. 1996. Toimittaja kuvaruudussa. Televisioesiintyminen vuorovaikutuksen näkökulmasta. Jyväskylä: Jyväskylän yliopisto. Väitöskirja verkossa.
  • Nuolijärvi, P. & Tiittula, L. 2000. Televisiokeskustelun näyttämöllä, Televisioinstitutionaalisuus suomalaisessa ja saksalaisessa keskustelukulttuurissa, Helsinki: Suomalaisuuden Kirjallisuuden Seura. ISBN 951-746-131-3.

Viitteet
  1. Nuolijärvi & Tiittula 2000, s. 80.
  2. Isotalus 1996, s. 123.
  3. Haarala, Paula: Arto Nyberg leikkauksestaan Ilta-Sanomat. 3.11.2010. Viitattu 4.12.2022.
  4. Nuolijärvi & Tiittula 2000, s. 92.
  5. Nuolijärvi & Tiittula 2000, s. 100–101, 103.
  6. Nuolijärvi & Tiittula 2000, s. 59–60.
  7. Nuolijärvi & Tiittula 2000, s. 88.
  8. Ahonen, Marko: Juttu lentää villisti, Keskisuomalainen 31.1.2017. Viitattu 26.6.2017.
    This article is issued from Wikipedia. The text is licensed under Creative Commons - Attribution - Sharealike. Additional terms may apply for the media files.