Taktinen äänestäminen

Taktinen äänestäminen tarkoittaa äänen antamista vaalissa jollekin muulle ehdokkaalle kuin todelliselle suosikilleen, tarkoituksena torjua epätoivottu vaalitulos.[1][2]

Osa artikkelisarjaa
Äänestys

Taktisesti voi äänestää useasta eri syytä. Yksi syy jättää äänestämättä suosikkiehdokastaan on se, että äänestäjä ei usko suosikillaan olevan läpimenomahdollisuuksia, jolloin hänen äänensä menisi hukkaan. Toinen syy äänestää taktisesti on yrittää estää jonkun epämieluisan ehdokkaan vaalivoitto äänestämällä hänen kilpailijaansa. Kolmas syy äänestää taktisesti on nostaa kaksivaiheisen vaalin toiselle kierrokselle sellainen vastaehdokas, joka äänestäjän suosikkiehdokkaan on helppo voittaa.[2]

Useimmiten taktista äänestämistä esiintyy enemmistövaalitapaa käyttävissä maissa. Vaaleissa on aina oltava enemmän kuin kaksi ehdokasta, jotta taktinen äänestäminen olisi mahdollista.[1]

Taktinen äänestäminen voi antaa arvaamattomia tuloksia sellaisessa vaalijärjestelmässä, jossa vaali käydään useassa vaalipiirissä ja käytetään vertauslukuja. Tällöin omalta suosikilta pois siirretty ääni saattaakin hyödyttää eniten juuri sitä vastaehdokasta, jota vastaan taktinen ääni on annettu.[3]

Suomessa tunnetuin esimerkki taktisesta äänestämisestä on vuoden 1937 presidentinvaali. Sosialidemokraatit halusivat estää istuvan presidentin Pehr Evind Svinhufvudin valinnan uudelle kaudelle ja tekivät Maalaisliiton kanssa sopimuksen, jonka mukaan SDP:n valitsijamiehet äänestäisivät ensimmäisellä kierroksella oman ehdokkaansa Väinö Tannerin sijasta Edistyspuolueen Kaarlo Juho Ståhlbergia, ja ellei tämä tulisi valituksi, he siirtäisivät tukensa toisella kierroksella Maalaisliiton Kyösti Kalliolle. Ratkaisevassa äänestyksessä Kallio voitti Svinhufvudin ja tuli valituksi uudeksi presidentiksi.[4]

Katso myös

Lähteet
  1. What is tactical voting and will it matter in the UK election? Financial Times. 6.6.2017. Viitattu 30.8.2017.
  2. Dalton, Jennifer E. (päätoim. Kurian, George Thomas): ”Tactical Voting”, The Encyclopedia of Political Science, s. 1643. CQ Press, 2011. ISBN 978-1-933116-44-0.
  3. Petja Pelli: Vasemmisto­liiton kannatus laski vain prosentti­yksikön, mutta paikkoja hävisi viisi – Mikä selittää erikoista tulosta? Helsingin Sanomat. 3.4.2023. Viitattu 3.4.2023.
  4. Jukka Tarkka ja Allan Tiitta: Itsenäinen Suomi: seitsemän vuosikymmentä kansakunnan elämästä, s. 110–111. Helsinki: Otava, 1987.
    This article is issued from Wikipedia. The text is licensed under Creative Commons - Attribution - Sharealike. Additional terms may apply for the media files.