Strategiapeli

Ensimmäiset tietokoneille ja pelikonsoleille julkaistut strategiapelit perustuivat klassisiin lautapeleihin kuten shakki ja go. Ensimmäisenä julkaistuna strategiapelinä pidetään Magnavox Odysseylle julkaistua Risk-tyylistä peliä Invasion (1972).[1] Varhaisissa strategiapeleissä yhdistyivät vielä fyysinen lautapeli ja videopeli.[1]

Vuonna 1980 julkaistu Strategic Simulationsin Computer Bismarck ja vuonna 1981 julkaistu Chris Crawfordin Eastern Front (1941) ovat ensimmäisiä historiallisia strategiapelejä.[1][2]

Yleisesti ottaen tietokonestrategiapelit jaetaan vuoropohjaisiin, esimerkiksi Civilization-sarja, ja reaaliaikaisiin eli tosiaikaisiin strategiapeleihin (RTS), esimerkiksi Age of Empires. Vuoropohjaiset strategiapelit muistuttavat perinteisiä lautapelejä: pelaajat tekevät siirtonsa omilla vuoroillaan muiden odottaessa (tai kaikki tekevät siirtonsa samaan aikaan, mutta seuraava siirto voidaan tehdä vasta kun kaikki ovat siirtäneet). Reaaliaikaisissa strategiapeleissä ei ole vuoroja, vaan osapuolet vaikuttavat peliin jatkuvasti. Dune II mainitaan usein nykyaikaisen reaaliaikastrategian kantamuotona.[3] Ensimmäisenä reaaliaikaisena strategiapelinä (toimintastrategiapelinä) pidetään Don Daglowin Utopia-peliä (1981), jota seurasi Cytron Masters (1982).[4]

4X-strategiapelitermin (juontuu englannin kielen sanoista eXplore, eXpand, eXploit, eXterminate - tutki, laajene, hyödynnä, tuhoa) popularisoi ensimmäisenä Simtexin Master of Orion.[5] Tämän tyylisissä peleissä on tutkitaan ympäristöä, laajennetaan valtakuntaa perustamalla siirtokunta, hyödynnetään erilaisia kartalta löytyviä resursseja ja tuhotaan vastustajat.

Reaaliaikaisten strategiapelien alatyyppinä on myös tornipuolustuspelit (engl. tower defense), joissa vihollisten hyökkäysreitit ja eteneminen ovat ennalta määriteltyjä, ja joissa pelaaja keskittyy pelkästään resurssien hallintaan ja yksiköiden oikeaan sijoitteluun.

MOBA-pelit (engl. Multiplayer Online Battle Arena, myös engl. action real-time strategy, ARTS) ovat reaaliaikaisten strategiapelien suosittu lajityyppi. MOBA-peleistä esimerkkejä ovat Dota 2 ja League of Legends.

Resurssienhallintapeli on alatyyppi, jossa painotus on resurssien kuten raaka-aineiden keräämisellä ja tehokkaalla käytöllä. Näitä ovat usein kaupunginrakennuspelit ja taloussimulaattorit, mutta myös avaruuden valloittamiseen tähtäävät pelit kuten Millennium 2.2 (1989).

Peleissä voidaan käsitellä kokonaisen kansakunnan kehitystä historian alkuhämäristä tulevaisuuteen kuten peleissä Populous, Mega Lo Mania ja Spore. Näitä pelejä kutsutaan jumalpeleiksi.

Suurstrategiapeli-nimitystä (engl. grand strategy) käytetään eräistä peleistä, joissa hallitaan sotajoukkojen lisäksi valtakuntaa suurstrategian tasolla ja sen tuottamia resursseja. Näihin peleihin kuuluvat Balance of Power (1985), Nobunaga's Ambition (1983) ja Hegemony. Etenkin ruotsalainen Paradox Development Studio on tullut tunnetuksen tämän lajityypin peleistä historiaan sijoittuvalla Europa Universalis ja toiseen maailmansotaan sijoittavalla Hearts of Iron -pelisarjoillaan.

Sana "strategia" viittaa sodassa paljon suuremman mittakaavan suunnitteluun kuin monissa strategiapeleissä. Useisiin strategiapeleihin sopii paremmin termi "taktiikkapeli" kun kuvataan yksinkertaisempaa pelimekaniikkaa tai taktiikkaa. Varhaisia vuoropohjaisia taktiikkapelejä ovat esimerkiksi Laser Squad, jotka painottuvat tietyn joukon ohjaamiseen.

Taktinen roolipeli yhdistää lajityyppiin tietokoneroolipelin ominaisuuksia kuten hahmojen tasot.[6]

Eräissä yhteyksissä käytetään termiä reaaliaikainen taktiikkapeli (RTT) erona reaaliaikaiselle strategiapelille.[7] Yhtenäistä määritelmää strategia- ja taktiikkapelin rajoista ei ole, mutta suuntaviivoja antavat mittakaava ja kestoaika.[7] Esimerkkinä reaaliaikaisesta taktiikkapelistä on Myth: The Fallen Lords (1997), joka keskittyy joukkojen yksityiskohtaiseen ohjaamiseen eikä sisällä resurssien käytön suunnittelua.[7]

Suosituin tietokonestrategiapelien aihepiiri on joku historian aikana käyty laaja sota: Erityisen monet niistä liittyvät toiseen maailmansotaan – esimerkiksi Company of Heroes – ja sitä uudempiin konflikteihin. Myös yksittäisiin taisteluihin tai sotaretkiin, kuten vaikkapa Gettysburgin taisteluun tai Aleksanteri Suuren sotaretkiin, pohjautuvia pelejä on paljon. Sotastrategiapeleissä kuten Total War -pelisarjassa joukkojen sijoittelulla ja oikea-aikaisella käytöllä on huomattava merkitys.

Strategiapelejä ovat myös valtiosimulaattorit, joissa pelaaja johtaa kokonaista kansakuntaa jollain aikavälillä; joko summittaisesti ihmiskunnan historian alkuhämäristä ennustettuun lähitulevaisuuteen (esimerkiksi Civilization-sarja); tai tietyn tarkemmin määritellyn ajanjakson aikana kuten vaikka kolonialismin aikana (esimerkiksi Victoria: An Empire Under the Sun), tai keskiajan jälkeisenä aikana (Europa Universalis). Joissakin valtiosimulaattoreissa saatetaan käydä maailmanhistoriaa hyvinkin tarkasti ja yksityiskohtaisesti läpi. Yksi kaikkien aikojen kuuluisimmasta sotastrategiapeleistä on Command & Conquer -pelisarja.

Aihepiirit voivat yhtä hyvin olla myös täysin fiktiivisiä; esimerkiksi johdetaan oma rotu kokonaisen galaksin valtiaaksi kauppaa käymällä, diplomatiaa harrastamalla, keksintöjä tekemällä, ja sotimalla (Master of Orion).