Takaji Shimizu

Takaji Shimizu aloitti 17-vuotiaana jō-harjoittelun Hanjiro Shiraishin opissa (1913). Viisi vuotta myöhemmin (1918) hän sai mokurokun ja edelleen kaksi vuotta myöhemmin menkyon Shintō Musō-ryūssa. Vuonna 1927 Musō-ryū jōjutsusta vaikuttunut Hakudo Nakayama järjesti hänelle tilaisuuden esitellä jō-tekniikoita Tokion poliisilaitoksella. Shimizu piti yhdessä Takayama Kenichin kanssa esityksen poliisien tekniselle raadille, joka oli niin vakuuttava, että Tokion poliisi otti oitis jōjutsutekniikoita omaan harjoitteluunsa. [1] Vuonna 1930 muutettuaan Tokioon Shimizu alkoi opettaa Mumon dojolla (entinen Teiken-nyrkkeilysali). Vuotta myöhemmin Jigorō Kanō kutsui Shimizun opettamaan jōjutsua Kōdōkan judodōjōlla. Tämän jälkeen käynnistyi opetus myös meripartiolaisille. Shimizu kutsuttiin Tokion poliisin vakituiseksi jōjutsu opettajaksi 1931. Vuonna 1933 perustettiin poliisin erikois- ja mellakkayksikkö (Tokubitsu kebitai) jonka varustukseen kuului myös jō. Shimizu vastasi uuden poliisiyksikön teknisestä koulutuksesta. [1] Juuri tästä alkoi Shimizun pitkäaikainen yhteistyö Tokion vaikutusvaltaisimpien kendo-opettajien kanssa. Poliiseille opetettavaa jōjutsua alettiin kutsua keijo-jutsuksi tai poliisin sauva-taidoksi. [1]

Vuonna 1939 Shimizu matkusti valloitettuun Mantšuriaan. Matsui Kenjin mukaan hän opetti jōjutsua vuosittaisilla käynneillään yhteensä 1 500 000 ihmiselle. Vuonna 1940 Shimizu muutti opetuksensa nimen jōjutsusta jōdōksi ja perusti ensimmäisen yhdistyksen Dai Nihon jōdōkai.

Hävityn sodan jälkeen suurin osa budo-opetuksesta, varsinkin aseelliset lajit, olivat pikään miehityshallinnon SCAP langettamassa harjoituskiellossa. Jōdō muodosti tästä poikkeuksen poliisin ammattitekniikkana. [2] Tämä johti siihen, että 1955–1956 perustettiin uusi liitto, Nihon jōdō Renmei/Zen Nihon jōdō renmei.

Vuonna 1965 Shimizu aloitti opetuksen Renbukan-dōjōlla Tokiossa jatkaen kuolemaansa saakka. Tämä koulukunnan päädojo lopetti toimintansa muutamaa vuotta myöhemmin.

Vuonna 1964 Ichizō Otofuji vieraili Shimizun luona Tokiossa. Neuvottelun aiheena oli Shimizun ZNKR:lle (Zen Nihon kendō renmei, Japanin kendoliitto) laatima ehdotus jōdōn seitei (l. vakioiduksi malli-) sarjaksi. Vuonna 1968 Shimizu ja Asakichi Nakajima esittivät tarkoitukseen valitun tutkimuskomission hyväksymän kihon- ja katasarjan ZNKR:n hallitukselle. Seitei jō -katat hyväksyttiin 1969, ja samana vuonna ne esitettiin ensi kertaa yleisölle (Shimizu tachi, Otofuji jō) ja ZNKR seitei jōdō otettiin virallisesti mukaan Japanin kendoliiton systeemiin. Samassa näytöksessä esiteltiin myös ZNKR iaidō ensi kertaa.

Shimizu Takaji oli ottanut elämäntehtäväkseen jōdōn tunnetuksi tekemisen. Jōdōta hän edisti opetustoimintansa ja ZNKR-yhteyksiensä kautta. Jopa kirjallisuudessa Shimizu pyrki tuomaan jōdōa esiin. Hän tekikin yhteistyötään kirjailija Eiji Yoshikawan kanssa tämän kirjoittaessa suurta romaaniaan Musashista. Musō Gonnosuke on tässä teoksessa mieliinpainuvasti kuvattu. Shimizu kuoli 1978 nimeämättä itselleen seuraajaa.

• Yoshikawa Eiji: Musashi (New York : Harper & Row , 1981) 0-06-859851-3 (sid.)