Taiwaninserovi

Taiwaninserovi piirroksessa vuodelta 1862.

Taiwaninserovi on kooltaan jonkin verran pienempi, kuin Kiinan mantereella tavattava serovi. Lajin säkäkorkeus on 50–60 cm ja ruumiin pituus 80–114 cm. Painoa on 17–25 kg. Taiwaninserovin turkki on ruskea ja sen leuasta rintaan kulkee kermanvärinen alue. Myös taiwaninserovin sarvet ovat hieman mantereen serovia pienemmät.[2]

Taiwaninserowi on Taiwanin eli Kiinan tasavallan Taiwanin saaren endeeminen laji. Lajia tavataan suhteellisen laajalla alueella saaren vuoristoalueella. Sen esiintymisalueen korkeus merenpinnasta vaihtelee 50:stä metristä aina 3 900:n metrin korkeuteen. Tavallisimmillaan laji on yli 1 000 metrin korkeudella. Matalammilla alueilla sen esiintymisaluetta rajoittavat etenkin ihmiset.[1]

Lajia tavataan useissa eri elinympäristöissä trooppisista ja subtrooppisista metsistä lehti- ja havupuumetsiin korkeammilla seuduilla, havumetsissä vielä tästä ylöspäin ja korkeimmillaan vuoristoniityillä ja tundralla. Taiwaninservoit v9iihtyvät usein kallioiden ja harjanteiden lähettyvillä, jonne ne voivat paeta mahdollisia saalistajiaan.[1]

Taiwaninserovi valokuvassa.

Taiwaninserovit ovat aktiivisia sekä päivisin että öisin. Tavallisesti taiwaninserovit ovat aktiivisimmillaan hieman auringonnousun jälkeen ja hieman ennen auringonlaskua. Yöaktiivisuus on mahdollisesti tavallisempaa etenkin lähellä ihmisasutusta. Taiwaninserovit käyttävät ravinnokseen ruohoja, pensaita, varpuja, joitakin hedelmiä ja joskus jopa havupuiden nuoria osia. Ravintokasveihin lukeutuvat esimerkiksi Urtica fissa, Elatostema edule, Anisogonium esculentum, Begonia laciniata, Polygonum chinensis, Chamabainia cuspidate, Mussaenda parviflora, Perrottetia arisanensis ja Pellionia arisanensis.[1]

Taiwaninserovien sosiaalisesta käyttäytymisestä tiedetään vain vähän. Yksityiskohtia tunnetaan lähinnä vankeudessa elävien yksilöiden perusteella. Vankeudessa taiwaninseroveilla on tiettyjä territoriaalisia käyttäytymispiirteitä. Luonnossa yksilöiden uskotaan viettävän aikansa useimmiten yksikseen, mutta vankeudessa ne saattavat kerääntyä pieniksi laumoiksi. Taiwaninserovit lisääntyvät syyskuun ja marraskuun välisenä aikana ja synnyttävät maaliskuun jälkeen.[1]

Kansainvälinen luonnonsuojeluliitto eli IUCN on määritellyt nubianvuohen elinvoimaiseksi lajiksi. Kannan kokoa on pidetty suurena ja sen nopean vähenemisen riskiä pienenä. Sen esiintymisalue käsittää kansallispuistoja ja muita suojelualueita. Taiwanin alkuperäiskansat ovat aikanaan metsästäneet taiwaninserooveja, mutta metsästyksen merkitys on vähentynyt selvästi karjanhoidon lisääntymisen myötä. Metsästettyä lihaa arvostetaan kuitenkin edelleen enemmän ja sitä saatetaan tarjoilla esimerkiksi seremoniallisissa yhteyksissä. Metsästys on nykyisin Taiwanissa laitonta. Laittoman metsästyksen vaikutuksesta kantoihin ei ole täyttä varmuutta. Muita mahdollisia uhkia kannoille ovat metsähakkuut, maanviljely ja teiden rakentaminen.[1]