Taiwaninmakaki

Makakiemo poikasen kanssa.

Taiwaninmakakien urokset ovat huomattavasti naaraampia kookkaampia. Urosten paino on 6–9 kiloa ja pituus 45–54 cm. Pienemmät naaraat ovat painoltaan noin 5 kiloa ja pituudeltaan 40 cm. Makakien hännän pituus on noin 40 cm ja niillä on kesäisin ruskehtava turkki. Talvisin turkin karvoitus harmaantuu. Rinnassa makakeilla on harmaata tai valkoista karvaa. Naama on karvaton ja sen iho vaaleanpunainen. Pitkä nenä on litteä. Suussaan makakilla on suuret kulmahampaat ja vahvat poskihampaat. Makakeilla on poskipussit, joihin ne voivat kerätä ruokaa ja siirtyä sitten turvallisempaan paikkaan syömään.[2]

Taiwaninmakaki on endeeminen laji Taiwanissa eli Kiinan tasavallassa. Nykyisin makakehja tavataan lähinnä Taiwanin saaren sisäosien vuorilla. Aiemmin ne ovat ilmeisesti olleet ykleisiä rannikolla, mutta sittemmin ne ovat hävinneet ihmisen asuttamilta alueilta.[1] Taiwaninmakakia tavataan paikoitellen myös vieraslajina Japanissa, jossa niitä on päässyt luontoon etenkin eläintarhoista karkaamalla.[3] Japanissa laji on myös risteytynyt paikallisten japaninmakakien kanssa.[1]

Taiwaninmakakit suosivat elinympäristönään lehtimetsiä, lehti- ja havupuiden sekametsiä, havumetsiä tai bambumetsiä. Viljellyillä alueilla sitä saatetaan tavata ravinnonhaussa. Korkeimmillaan makakeja tavataan 3 600 metrin korkeudella merenpinnasta, mutta yleisimmillään ne ovat 1 000–1 500 metrin korkeudella.[1]

Makakijoukko.

Taiwaninmakakit ovat päiväaktiivisia. Suurimman osan ajastaan ne viettävät maassa neljällä jalalla kulkien. Makakit elävät ryhmissä, joissa on noin 10 yksilöä. Suuremmatkin ryhmät ovat tosin mahdollisia. Yhteen ryhmään kuuluu useita naaraita ja yksi tai useampi uros. Jos uroksia on useita, yksi niistä pyrkii hallitsemaan koko ryhmää. Naarailla on oma hierarkiansa, jossa korkeassa asemassa olevien yksilöiden jälkekläiset perivät asemansa. Keskinäiseen kommunikaatioonsa makakit käyttävät erilaisia äänähdyksiä ja kasvojen ilmeitä.[2]

Makakien ruokavalioon lukeutuvat hedelmät, lehdet, marjat, siemenet, hyönteiset ja pienet selkärangalliset.[1] Kaikkiaan ne saattavat käyttää ravinnokseen yli 300 eri kasvilajia, joista monelle ne ovat myös huomattavia siementen levittäjiä. Makakit saattavat myös ryöstellä ravintoa ihmisten viljelmiltä. Makakien petoeläimiin kuuluvat esimerkiksi suuret petolinnut ja aiemmin myös sukupuuttoon jo mahdollisesti kuollut[4] formosanpuuleopardi.[2]

Urokset ja naaraat tulevat sukukypsiksi noin 5 vuoden iässä, Parittelu tapahtuu marraskuun ja tammikuun välisenä aikana[2] ja poikaset syntyvät useimmiten helmikuun ja kesäkuun välisenä aikana. Vuosittainen syntyvyys on noin 0,70.[1] Nuoret naaraat synnyttävät tavallisesti vain joka toinen vuosi ja vanhemmat vuosittain.[2]

Kansainvälinen luonnonsuojeluliitto eli IUCN on määritellyt nubianvuohen elinvoimaiseksi lajiksi. Lajin selviytymisellä ei uskota olevan suuria uhkia. Sen kantoja voivat tosin vähentää elinympäristön pieneneminen maanviljelyn ja rakentamisen takia. Lajia metsästetään jonkin verran laittomasti, mutta metsästyksellä ei uskota olevan suurta vaikutusta lajin kantoihin. Makakeja myös hävitetään tuhoeläiminä etenkin viljelymaiden lähellä. Lajia tavataan useilla suojelluilla alueilla ja esimerkiksi viidessä Taiwanin kansallispuistossa.[1]