Pseudonyymi

Pseudonyymi (kreikkaa, ψευδώνυμος ’väärä nimi’) tai alias on nimi, jonka henkilö tai ryhmä omaksuu tiettyä käyttöä varten, joka eroaa näiden todellisesta nimestä (ortonyymi). Termiä ei käytetä, kun uusi nimi korvaa täysin alkuperäisen nimen.

Tarkoitus

Pseudonyymejä ovat muun muassa kirjailijanimi, taiteilijanimi, käyttäjätunnus, nimimerkki, lempinimi, supersankarin nimi, peitenimi ja hallitsijanimi. Historiallisesti ne ovat voineet muodostua esimerkiksi anagrammeina sekä kreikan tai latinankielisistä nimimuodoista.

Pseudonyymejä ei tule sekoittaa uuteen nimeen, joka korvaa aikaisemman ja josta tulee henkilön pysyvä nimi. Pseudonyymit ovat väliaikaisia nimiä, joita käytetään vain tietyissä yhteyksissä, mikä auttaa erottamaan henkilön yksityisen ja julkisen roolin, tai nostamaan esille tai vahvistamaan tiettyä identiteettiä tai piilottamaan henkilön todellisen identiteetin. Tällaisia ovat graffititaiteilijoiden tagit, vastarintataistelijoiden tai terroristien sotanimet (nom de guerre) ja hakkereiden handlet. Näyttelijöiden, muusikoiden ja muiden esiintyjien käyttämät taiteilijanimet voivat paremmin kanavoida energiaa, tuottaa turvallisuuden tai yksityisyyden tunnetta hankalien fanien ja stalkkereiden välttämiseksi tai piilottaa esiintyjän etninen tausta. Kirjailijat ja pakinoitsijat käyttävät salanimiä ja nimimerkkejä. Oikeusviranomaiset ovat harkinneet salanimiä todistajille, joita on uhkailtu. Erityisesti sotilaallisessa käytössä puhutaan salanimen sijaan peitenimestä.

Joissakin tilanteissa käytetään pseudonyymiä, kun se on osa kulttuurista tai organisaation traditiota, esimerkiksi hengelliset nimet, joita käytetään uskonnollisessa tarkoituksessa esimerkiksi luostareissa tai kaaderinimet, joita käyttivät kommunistijohtajat, kuten Trotski ja Lenin.

Pseudonyymiä voidaan käyttää myös henkilökohtaisista syistä, kun henkilö haluaa tulla kutsutuksi muulla kuin ristimänimellä eikä halua vaihtaa virallista nimeään.

Kollektiivinen nimi tai jaettu pseudonyymi syntyy, kun useampi henkilö julkaisee teoksia samalla nimellä, joka ei ole yhdenkään kirjoittajan todellinen nimi. Esimerkiksi Outsider, Erin Hunter, Ellery Queen.

Etymologia

Pseudonyymi-termi on johdos kreikankielisestä termistä ψευδώνυμον (pseudṓnymon), kirjaimellisesti ”väärä nimi”, ψεῦδος (pseûdos) ’vale, vääryys’ ja ὄνομα (ónoma) ’nimi’.

Ero allonyymeihin ja haamukirjoittajiin

Pseudonyymi on eri asia kuin allonyymi, joka on toisen henkilön todellinen nimi, jota teoksen kirjoittaja käyttää. Tällaista käyttää esimerkiksi kirjan tai näytelmän haamukirjoittaja. Hollywoodin mustalla listalla olleet henkilöt käyttivät tuntemattoman todellisen henkilön nimeä pitääkseen todellisen henkilöllisyytensä salassa. Katso myös Pseudepigrafit, joissa kirjoittaja on joku muu kuin teokseen on merkitty.

Käyttö

Liiketoiminnassa

Joissakin maissa työnantaja voi neuvoa etnisiin vähemmistöihin kuuluvia henkilöitä käyttämään pseudonyymiä, joka on yleisesti hyväksytty alueella, jossa työntekijä toimii, välttääkseen rotuun tai uskontoon perustuvaa syrjintää.

Rikollisessa toiminnassa

Rikolliset käyttävät usein aliaksia, väärennettyjä liikenimiä ja valeyrityksiä piilottaakseen todellisen identiteettinsä tai tekeytyäkseen toiseksi henkilöksi petoksien tekemistä varten.

Kirjallisuudessa

Kirjailijanimi (englanniksi pen name, ranskaksi nom de plume) on pseudonyymi (joskus myös todellisen nimen muunnos), joka on kirjoittajan tai kustantajan valitsema ja merkitään kirjan kirjoittajaksi. Erityisesti 1800-luvulla, kun kirjoittaminen oli vielä miesvaltainen ammatti, jotkut naiskirjailijat käyttivät miehen nimeä. Brontën sisarukset käyttivät kirjailijanimeä alkuaikojen teoksissaan, jotta heidän sukupuolensa ei paljastuisi ja jotta paikalliset asukkaat eivät pystyneet tunnistamaan kirjojen liittyvän heihin. Sisaruksille lähiseudun asukkaat olivat inspiraationa moniin heidän kirjojensa hahmoihin. Toisaalta 1900- ja 2000-luvuilla monet romanttisia kirjoja kirjoittavat miehet käyttivät naisten nimiä julkaisuissaan. Esimerkiksi Peter O’Donnell julkaisi romaaneja nimellä Madeleine Brent.

Kirjailijanimeä käytetään myös, jos kirjoittajan nimi voitaisiin helposti sekoittaa toiseen kirjailijaan tai tunnettuun henkilöön tai kirjoittajan todellista nimeä ei vain pidetä sopivana.

Kirjailija, joka kirjoittaa sekä kaunokirjallisuutta että muuta kirjallisuutta tai muita genrejä, saattaa usein käyttää kirjailijanimiä ollakseen hämmentämättä lukijoita. Esimerkiksi romanttinen kirjailija Nora Roberts kirjoitti jännitysdekkareita nimellä J. D. Robb.

Toisinaan kirjailija tulee paremmin tunnetuksi kirjailijanimellään kuin omalla nimellään. Kuuluisa esimerkki on Samuel Clemens, joka kirjoitti nimellä Mark Twain. Brittiläinen matemaatikko Charles Dodgson kirjoitti fantasiaromaaneja nimellä Lewis Carroll ja matemaattisia teoksia omalla nimellään.

Jotkut kirjailijat, kuten Harold Robbins, käyttävät useita kirjailijanimiä.

Joitakin kirjailijanimiä on käytetty jopa vuosikymmeniä ilman, että kirjoittajan todellinen henkilöllisyys on paljastunut, esimerkiksi Elena Ferrante.

Jotkin kirjailijanimet eivät ole tiukasti rajaten pseudonyymejä, vaan kirjoittajan todellisen nimen muunnelmia. Naiskirjailijat J. K. Rowling, C. L. Moore ja S. E. Hinton ovat käyttäneet nimien alkukirjaimia koko nimen asemesta.

Katso myös
This article is issued from Wikipedia. The text is licensed under Creative Commons - Attribution - Sharealike. Additional terms may apply for the media files.