Taisteluvyö

Perinteinen taisteluvyö koostuu leveästä, usein pehmustetusta vyöstä, jota kannattelevat olkaimet. Vyöhön kiinnitetään taskuja erilaisille tarvikkeille. Ainakin osa taskuista on yleensä irrotettavia. Ammuslippaille tarkoitetut lipastaskut kiinnitetään etupuolelle, vähemmän tärkeät tarvikkeet selkäpuolelle. Perinteisten taisteluvöiden etuna on suuri kantokapasiteetti, myös takataskuista voidaan yleensä ottaa tavaroita vyötä riisumatta. Taisteluvyötä on kuitenkin hankala käyttää ajoneuvoissa ja ahtaissa sisätiloissa. Taisteluvöissä pyritään usein kantamaan (ammuksia ja juomavettä lukuun ottamatta) 1–2 vuorokauden toimintaan tarvittava välineistö.

Taisteluliivi on edestä vetoketjulla ja/tai soljilla suljettava liivi, jossa on joko kiinteät tai irrotettavat taskut. Liivi mahdollistaa taistelussa tärkeiden tarvikkeiden (ammuslippaat, heitteet, ensiapuvälineet) pakkaamisen etupuolelle siten, että ne ovat helpommin saatavissa kuin perinteisessä taisteluvyössä. Liivi istuu taisteluvyötä tiukemmin ja on siten mukavampi käyttää. Liivin selkäpuolelle voidaan kiinnittää juomalaite tai radio. Selkäpuolelle vyötärön korkeudelle voidaan myös kiinnittää tarviketaskuja, mutta usein nämä jätetään pois koska ne ovat hankalia ajoneuvoissa istuttaessa. Taisteluliivissä kannettavan varustuksen tulisi riittää 12–24 tunnin toimintaan. Koska liivien kantokapasiteetti on perinteisiä vyövarustuksia pienempi, käytetään liivien kanssa usein pientä (25–40 litraa) reppua, johon pakataan ylimääräinen varustus. Reppu voidaan pitää ajoneuvossa ja kannettaessa mukana se on helppo riisua taukojen ajaksi tai pudottaa taistelutilanteessa taakan keventämiseksi. Tyypillisessä kiinteätaskuisessa taisteluliivissä on 4–6 lipastaskua edessä, näiden yläpuolella rinnan korkeudella tarvike- tai heitetaskut ja toisessa olkapäässä tasku radiopuhelimelle. Toinen olkapää jää tyhjäksi aseen perää varten. Lisäksi liivissä voi olla vetoketjulla suljettavat povitaskut karttoja yms. varten. Selkäpuolella on kiinnityspaikkoja ylimääräisille taskuille ja mahdollisesti tasku juomalaitteelle. Liivin alareunassa on usein lenkit vyölle, johon voidaan kiinnittää esim. pistoolikotelo.

Chest rig -kantolaitteessa kaikki tarvikkeet pakataan sotilaan etupuolelle ja kylkiin. Olkahihnat kulkevat selkäpuolella ristiin ja kiinnittyvät kainaloiden alle, lisäksi "rigi" lukitaan vyötäröhihnalla. Kantokapasiteetti on sangen rajallinen, yleensä mukaan mahtuvat vain ammuslippaat, heitteitä, ensiapuvälineet ja/tai vähän juomavettä. Tyypillisessä kiinteätaskuisessa chest rig -kantolaitteessa on 3–4 kahden lippaan taskua edessä ja kyljissä tarviketaskut esim. kenttäpullolle ja ensiapuvälineille. Koska kantokapasiteetti on sangen rajallinen, sen kanssa käytetään sotilastehtävissä aina reppua, johon muu varustus pakataan. Chest rig -kantolaite on susoittu varsinkin sellaisissa tehtävissä, joissa joudutaan liikkumaan paljon ajoneuvoilla ja toisaalta sellaisilla joukoilla, jotka joutuvat kantamaan reppua pitkiä matkoja.

Em. lisäksi nykyisiin suojaliiveihin voidaan yleensä kiinnittää taskuja. Nykyään Puolustusvoimillakin on jo käytössä ns. plate carrier (suom. levynkantaja) -tyyppisiä taisteluliivejä, joiden selkä- ja etupuolelle laitetaan suojalevyt. Lisäksi liivissä on kauttaaltaan MOLLE-kujastoa^selvennä taskujen kiinnitystä varten. Lisäksi plate carrierin kanssa käytetään usein erillistä varustevyötä, sillä liivi on suunniteltu mahdollisimman pieneksi, kevyeksi ja liikkuvaksi. Suomen puolustusvoimien käyttämä malli on nimeltään Plate Carrier M13, mutta sitä ei ainakaan toistaiseksi jaeta kuin joillekin pienille ammattijoukoille.

Vanhin yhtenäinen kantojärjestelmä koostui olkahihnojen ja vyön yhdistelmästä, jonka vyölle saattoi kiinnittää taskuja. Taskuissa oli nahkahihnakiinnitykset. Normaalisti mukana tuli kaksi patruunataskua vyön etuosaan, yksi oikealla ja toinen vasemmalle puolelle, joiden sisään sai silloin käytössä olleiden aseiden erimalliset lippaat, kuten konepistoolin rumpu- ja tankolippaat sekä juuri käyttöön otetun rynnäkkökiväärin lippaat, sekä erillinen suojanaamarilaukku. Taakse keskelle kiinnitettiin leipälaukku, jossa oli pakki, kenttäpullo ja muona. Sekä kaasunaamari- että leipälaukkua voitiin kantaa myös niiden omilla olkahihnoilla. Vasemmalle taakse tuli Fiskarsin valmistama, taitettava kenttälapio. Rynnäkkökiväärin lippaita yhteen taskuun mahtui kaksi tuliannosta eli kuusi kappaletta. Toisessa patruunataskussa saatettiin pitää sadeviittaa käsillä kaasuhälytyksen varalta. Oikeakätisen miehen on hyvä sijoittaa sadeviitta vasempaan taskuun, jolloin se toimii syöksyessä pehmikkeenä. Taisteluvyön viillekkeiden koukkuihin etupuolelle voitiin tarvittaessa ripustaa telamiinoja, telttakamiina tms.

Kantojärjestelmä poistui varusmiesten koulutuskäytöstä 1990-luvun kuluessa. Kantolaitteena järjestelmässä oli pääsääntöisesti reppu m/31, jonka viillekkeissä oli 60-luvulta alkaen reijitys taisteluvyön viillekkeissä olevia koukkuja varten tai toisinaan satulareppu.

Taisteluvyö mallia 85 koostuu olkalenkeistä, lipas- ja yleislaukuista ja kolmesta takalaukusta. Laukut eivät ole vedenpitäviä ja ne suljetaan nappi- tai remmikiinnityksellä.

Taisteluvyön standardisisältöön kuuluvat:

• pakki
• kenttäpullo
• henkilökohtaisen aseen lippaat
• suojanaamari varusteineen
• sadepuku
• kenttälapio
• aseenpuhdistusvälineet

Taisteluvyön sisällön ja pakkaamistavan suhteen esiintyy eroja tehtävästä ja yksiköstä riippuen. Taisteluvarustus on aina sovitettava tehtävän ja vallitsevien olosuhteiden mukaiseksi.

Jos selässä on pelkkä taisteluvyö, puhutaan kevyestä kenttävarustuksesta tai taisteluvarustuksesta. Taisteluvarustukseen kuuluvat taisteluvyön lisäksi kypärä, ase, maastopuku ja sirpaleliivi. Kenttävarustukseen eli täyspakkaukseen kuuluu taisteluvarustuksen lisäksi reppu mallia 85.

Lisäksi taisteluvarustuksessa olevalla taistelijalla on yleensä taisteluvyöhönsä kiinnitettynä varustepussi, jossa on sekalaisia varusteita, esimerkiksi vaihto- tai lisävaatteita, ampumatarvikkeita, ruokaa tai juomaa. Kenttäpulloa voi kantaa taisteluvyössä olevassa koukussa tai säilyttää vyön yleislaukussa. Koukkuihin voidaan kiinnittää muun muassa telamiinoja tai parikaapelikeloja.

Taisteluvyön kanssa kenttäpuvussa ei käytetä enää miehistövyötä, paitsi housujen M/91 tai M/05 kanssa.

Sotilas Suomen armeijan M/05 taistelu- ja suojausvarustuksessa.

Edestä vetoketjulla (uusimmissa malleissa ei ole vetoketjua ollenkaan) ja kolmella kiinnityssoljella suljettavaa sekä sivuista naruilla kiristettävää liiviä valmistetaan aluksi ainakin kolmea eri kokoa. Liivi perustuu muokattavuuteen (Kopio Yhdysvaltain asevoimien kehittämästä MOLLE-tyyppisestä kiinnitysjärjestelmästä, jossa käyttäjä voi itse kiinnittää irrallisia taskuja liivissä oleviin nauhakujiin. Muokattavuus mahdollistaa liivin muokkaamisen joukon tai yksittäisen taistelijan tarpeisiin paremmin sopivaksi, jolloin turhia taskuja ei ole ja esimerkiksi erikoisempia tehtäviä varten voidaan ottaa mukaan esimerkiksi normaalia enemmän lippaita, heitteitä tai muuta erikoismateriaalia.

Erilaisia vakiotaskuja:

• kahden lippaan tasku
• iso yleistasku
• pieni yleistasku
• kenttäpullotasku
• kenttälapiotasku
• kahden heitteen tasku
• suojanaamaritasku
• tyhjien lippaiden tasku (nk. "dump pouch")

Erikoistaskuja:

• Kiv 2000 -lipastasku
• taktinen valaisintasku
• Kiväärikaukoputki 2004/Punapistetähtäin 2004 - laukku
• VAPIST -tasku / VAPIST patruunatasku
• Lähiradiotasku

Yhdysvaltalainen ALICE-järjestelmään pohjautuva kiinnitysmenetelmä. Taistelija voi itse kiinnittäät taskuja minne haluaa metallisilla kiinnikkeillä. LC-2 järjestelmä toimi Yhdysvaltojen armeijan virallisena kantolaitteena 1970-luvun puolivälistä Persianlahden sotiin. Alkuperäistä ALICE järjestelmää täydennettiin LBV-E- ja LBV-88-järjestelmin. Järjestelmiä on jossain määrin edelleen käytössä yhdysvaltain merijalkaväen harjoittelu ja koulutusvarustuksena. Pääsääntöisesti sen on kuitenkin korvannut MOLLE-järjestelmä.