Taistelukala

Suomessa myytävät taistelukalat ovat yleensä sinisiä, punaisia tai näiden värien sekoituksia. Niistä on kuitenkin kehitetty useita erivärisiä kantoja kuten keltaisia, oranssihtavia, vihertäviä, mustia ja valkoisia. Valkoinen taistelukala on melko harvinainen ja siihen on usein tunkenut mukaan taistelukalan alkuperäinen väri: punainen. Vaaleissa kaloissa punainen esiintyy yleensä läikkinä tai täplinä.

Jalostetuilla taistelukaloilla on huntuevät, jotka kuitenkin voivat hankaloittaa uintia. Evien koon takia taistelukala saattaa uida hieman takakenossa asennossa.

Värin ja evien koon lisäksi taistelukalojen jalostus on suuntautunut evien muotoon. Yleisin pyrstön muoto on huntupyrstö; muita tunnettuja muotoja ovat kruunupyrstö ja puolikuu.

Taistelukala kasvaa evineen noin 5–7 cm:n pituisiksi; naaraat voivat jäädä hieman koiraita pienemmiksi, naaraille ei kasva myöskään huntueviä niin kuin koiraille. Kaikki koiraat eivät kuitenkaan kasvata huntueviä, luonnossa taistelukaloilla ei ole koskaan huntueviä vaan huntueväiset taistelukalat ovat aina jalostettuja sekä viljeltyjä.

Taistelukalaa tavataan luonnossa Mekong-joessa, Aasiasta, jossa se elää Thaimaan, Laosin, Kambodžan ja Vietnamin valtioiden alueella. Lisäksi sitä tavataan vieraslajina lähialueen valtioissa ja Pohjois-Amerikassa.[2][3]

Taistelukala voi olla melko aggressiivinen muita kaloja kohtaan, ja se ottaa yleensä itselleen akvaariosta heti oman reviirinsä, josta ajaa muut kalat pois. Taistelukalakoirasta ei ole syytä sijoittaa samaan akvaarioon toisen saman lajin koiraan eikä myöskään suuremman tai aggressiivisemman kalan kanssa, sillä ne tappelevat keskenään, ja jonkin ajan päästä on toinen todennäköisesti kuolleena. Koiraille on monesti tärkeää olla altaan ”pomo”. Jos altaassa on peiliseinä, on tavallista, että koiraat alkavat mahtailla omalle peilikuvalleen. Silloin ne levittävät evänsä ja pyrstönsä kokonaan, ja ovat näyttävimmillään. Muiden kalojen kuten miljoonakalojen suuret ja liehuvat pyrstöt saattavat ärsyttää taistelukaloja.

Taistelukala on melko helppo akvaariokala, mutta esimerkiksi kalojen saaminen lisääntymään on melko työlästä. Kudussa koiras rakentaa kuplapesän, jota se esittelee naaraille. Koiras avaa kiduskantensa levälleen ja ”leveilee” näin syntyneen ”heltan” avulla naaraille. Jos naaras hyväksyy kutuehdotuksen, sen kylkiin voi ilmestyä vaaleita raitoja. Tällöin koiras tietää, että naaras on valmiina kutuun. Koiras kietoutuu naaraan ympärille U:n muotoon ja naaras laskee mätimunat, jotka koiras hedelmöittää ja siirtää suussaan kuplapesään. Koiras vartioi kuplapesää tauotta kuoriutumiseen asti. Akvaariossa kutu tai koiras olisi hyvä siirtää erilliseen astiaan tai kutuakvaarioon, koska koiras on kutua vartioidessaan erittäin aggressiivinen, ja voi jopa surmata naaraan.

Sopiva veden pH-arvo on 6–8, kovuus (°dH) 5–19 ja lämpötila 24–30 °C.[2] Tavallinen hiutaleruoka käy mainiosti ravinnoksi, mutta vaihteluksi esimerkiksi surviaisentoukat voivat olla hyväksi. Taistelukalat saatavat myös nirsoilla ja olla syömättä, jos niille ei maistu. Akvaarion minimikoko yhdelle taistelukalalle on 50 l. Yhden koiraan ja kolmen naaraan muodostamaa haaremia voi pitää jo 100-litraisessa akvaariossa. Haaremissa olisi hyvä olla vähintään 3 naarasta, jotta uroksen aggressio jakautuisi mahdollisimman monelle naaraalle, eikä vain yhdelle. Kahta koirasta ei voi pitää samassa akvaariossa. Koiraat rupeavat taistelemaan ja yleensä lopputulos on, että toinen kuolee. Ei ole ihmeellistä jos taistelun päätteeksi molemmat kalat kuolevat tai saavat vakavia vammoja. Taistelukaloja on käytetty Aasiassa kalatappeluihin niiden aggressiivisuuden takia. Kalatappelut ovat olleet varsin suosittuja niin kuin kukko- ja koiratappelutkin.

• Harrastajan (Arkistoitu – Internet Archive) sivu