Taistelu La Plata -joen suulla

Admiral Graf Spee lähti jo puolitoista viikkoa ennen sodan alkua (21. elokuuta 1939) Wilhelmshavenista kohti Etelä-Atlanttia. Se sai 27. syyskuuta käskyn ryhtyä toimiin Liittoutuneiden kauppamerenkulkua vastaan, mutta suoria yhteenottoja Liittoutuneiden laivaston kanssa tuli välttää. Admiral Graf Spee kävi 77 päivää kestäneellä sotaristeilyllään Intian valtamerellä asti upottaen yhdeksän kauppa-alusta, joiden kantavuus oli yhteensä 50 000 tonnia ja kaappasi lisäksi kaksi alusta. Aluksen kommodori Hans Langsdorff päätti lähteä 24. marraskuuta paluumatkalle Wilhelmshaveniin.

Taistelu alkoi kello 6.18 Admiral Graf Speen törmätessä brittiläisiin sotalaivoihin viimeisellä tuhoamisretkellään ennen paluutaan Saksaan. Taistelussa Admiral Graf Spee moukaroi HMS Exeterin lähes toimintakyvyttömäksi, joten HMS Exeter irtautui taistelusta kello 7.15. HMS Ajax ja HMNZS Achilles jatkoivat taistelua koettaen päästä lähemmäs Admiral Graf Speetä, jotta niiden tykit olisivat tehonnet paremmin. HMS Ajax ja HMNZS Achilles irtautuivat taistelusta kello 7.40 kun puolet HMS Ajaxin tykeistä oli toimintakyvyttömiä ja se oli käyttänyt kolme neljäsosaa ammuksistaan.

Admiral Graf Spee purjehti taistelun jälkeen Montevideoon, sillä laivan kapteeni Hans Langsdorff oli vakuuttunut, ettei Admiral Graf Spee selviäisi talvisesta matkasta Saksaan ilman korjauksia. Uruguayn viranomaiset antoivat Admiral Graf Speen viipyä Montevideossa ainoastaan kolme vuorokautta. Tämä aika ei ollut riittävä laivan tarvitsemiin korjauksiin.

Merellä odotti aluksi vain kevyet risteilijät HMS Ajax ja HMNZS Achilles. Niiden avuksi paikalle tuli raskas risteilijä HMS Cumberland. Lisäksi britit olivat levittäneet varman tiedon taistelulaiva HMS Renownin ja lentotukialus HMS Ark Royalin tulosta Montevideon ulkopuolelle. Tilanteen vaikuttaessa toivottomalta Langsdorff päätti upottaa laivansa, vaikka hänen olisi ollut mahdollista purjehtia Argentiinan pääkaupunkiin Buenos Airesiin.

Lupa Admiral Graf Speen upottamiselle saatiin Saksasta 16. joulukuuta, sillä haluttiin välttää modernin sotalaivan joutuminen brittien käsiin. Admiral Graf Spee räjäytettiin sataman suulla 17. joulukuuta. Langsdorff teki itsemurhan 20. joulukuuta keisarillisen Saksan lippuun kääriytyneenä.

Graf Speellä oli tukialus Altmark, jonka tehtävänä oli koota upotettavien vihollislaivastojen henkiin jääneet kannelleen. Siellä oli 13. joulukuuta 1939 taistelun aikana 299 vangittua brittimerimiestä. Altmark jäi taistelussa sivuun ja livahti brittien huomaamatta Jøssingfjordiin Norjaan. Pääministeri Churchill sai tiedustelutietoja asiasta, ja britit vaativat Norjalta sotilaiden vapauttamista. Saksa taas vaati niiden luovuttamista Saksalle. Asia ratkesi, kun britit tekivät 16. helmikuuta 1940 laivalle sotilaallisen iskun ja vapauttivat vangit.[1]

• Michael Powell: Graf Spee. Tammi, 1957.
• Cajus Bekker: Kirottu meri. Gummerus, 1973. ISBN 951-20-0239-6.