Taipei

Kaupungin pinta-ala on 271,8 km².[2] Se sijaitsee Tanshui-joen laaksossa Pohjois-Taiwanissa.[3] Kaupungin koillisosa ulottuu Datun-nimisille sammuneille tulivuorille. Kaakkoisosassa kohoavat sedimenttikivien muodostamat Neihu- ja Nangang-kukkulat, joiden välissä virtaa Keelung-joki.[4]

Taipein kevät kestää maaliskuusta toukokuuhun, kesä kesäkuusta elokuuhun, syksy syyskuusta marraskuuhun ja talvi joulukuusta helmikuuhun. Talvella kaupungin ilmastoon vaikuttavat alueelle Siperiasta ja Mongoliasta leviävät korkeapaineen vyöhykkeet ja kaakkoinen monsuuni-ilmasto. Kesällä vaikuttavat puolestaan Tyyneltä valtamereltä saapuvat korkeapaineen vyöhykkeet ja lounainen kostea monsuuni-ilmasto. Kaupunkia ympäröivät vuoret ja meren läheisyys vaikuttavat eri vuodenaikojen eroihin. Keskimääräinen vuosittainen sadanta on 2519,2 mm ja keskilämpötila 23,8 °C. Vuosittainen korkein lämpötila on 37,5 °C ja alin 9,8 °C. Keskimääräinen ilmankosteus on 75,2 % ja sadepäivien vuosittainen määrä 148.[5]

Taipein ympäristöä on vaivannut saastuminen. Hiiltä poltettiin lähes ilman rajoituksia aina 1980-luvulle saakka ja syntynyttä savusumua pahensi Taipein sijainti syvänteessä. Päästöjen määrä on kuitenkin sittemmin vähentynyt teollisuustoiminnan vähentymisen mukana.[6]

Pohjoinen kaupunginportti.

Taiwanin alkuperäisasukkaat harjoittivat nykyisen Taipein alueella pienimuotoista maanviljelyä ja kalastusta. Ensimmäiset han-kiinalaiset siirtolaiset saapuivat alueelle 1700-luvun alussa ja rakensivat ensimmäiset talonsa Danshuijoen varrelle. Paikka sai nimen Mankah alkuperäisasukkaiden jokia pitkin liikkuessaan käyttämien kanoottien mukaan. Paikka kasvoi merkittäviin mittasuhteisiin 1740-luvulle mennessä ja kauppa mannermaan kanssa kukoisti. Han-kiinalaisten siirtolaisten eri klaanien ja kiltojen väliset yhteenotot ajoivat osan siirtolaisista Dadaochengin alueelle Danshuijoen alavirtaan. Dadaocheng kukoisti puolestaan teekaupalla ulkomaalaisen kauppiaiden kanssa ja 1800-luvun lopulla se oli Taiwanin tiheimmin asuttu alue. Vuonna 1874 Qing-dynastiaa palvellut virkamies Shen Baozhen ehdoti hoville kaupunginmuurin rakentamista Taipein ympärille. Kaupunginmuuri jäi lyhytikäiseksi, sillä se purettiin myöhemmin Japanin hallinnon alla ja sen keskusta oli viimeinen Kiinan kaupunki, joka rakennettiin perinteiseen tapaan kosmologiaan perustuen. Kaupunki oli toisaalta myös ensimmäinen Kiinan kaupunki, joka nykyaikaistettiin. Taiwanin ensimmäisen kuvernööri Liu Mingchuanin alaisuudessa Taipeihin saapui esimerkiksi katuvalaistus, sekä Mankahin ja Dadaochengin kauppiaiden rahoittamat suorat kadut ja kaupparakennukset. Kaupungin kolmesta osasta (Mankah, Dadaocheng ja keskusta) muodostui näin Pohjois-Taiwanin taloudellinen keskus.[7]

Japanilaiset saapuivat Taipeihin vuonna 1895 ja heidän virkamiehensä aloittivat keskustan jälleensuunnittelun länsimaalaisen mallin mukaisesti. Kaupunginmuuri purettiin ja se korvattiin boulevardeilla ja katukuvan valtasi renessanssityylinen arkkitehtuuri. Vanhat kaupunginportit säilytettiin maamerkkeinä. Kaupunkisuunnittelulla oli merkitystä japanilaisille siirtomaaviranomaisille paikallisen teollisuuden kehittämisen kannalta, minkä lisäksi asuntojen ja jätehuollon tarjoaminen vähensi kapinoinnin riskiä. Vuonna 1931 Taipein asukasluku oli 264 420. Japanin vallan tullessa päätökseensä toisen maailmansodan päättyessä Taipei lukeutui Kiinan nykyaikaisimpiin kaupunkeihin.[7]

Tšiang Kai-šek ja Yhdysvaltojen presidentti Dwight D. Eisenhower saattueessa Taipein läpi vuonna 1960.

Kuomintang vetäytyi Taiwanille Kiinan mannermaalta Tšiang Kai-šekin johdolla vuonna 1949 ja Taipeista tuli Kiinan tasavallan "väliaikainen" pääkaupunki. Yhdysvalloista saatu laajamittainen tuki mahdollisti Taiwanin kehittämisen ja Taipeita kehitettiin aluksi pitkään Japanin siirtomaavallan aikaisen kaupunkisuunnitelman mukaisesti. Kuomintangin mukana kaupunkiin tuli uusia asukkaita mannermaalta, minkä lisäksi maaseutuväestöä kannustettiin siirtymään teollisuuden pariin. Vuonna 1955 kaupungissa oli jo noin 600 000 asukasta ja kasvava kaupunki nieli itseensä sen lähiympäristön asutuskeskuksia. Vuonna 1970 koko Danshuijoen alueen asukasluku oli 2,62 miljoonaa ja vuonna 1980 jo 4,07 miljoonaa. Taiwanin talouskasvu kiihtyi etenkin vuoden 1964 jälkeen ja samaan aikaan maan hinta Taipeissa kasvoi tehden rakentamisen kalliimmaksi. 1980-luvulla merkittävimpiin yhteiskunnallisiin liikkeisiin kuului Wu Ke Woniu Yundong -liike, joka koostui taipeilaisista, joilla ei ollut varaa omaan asuntoon. Liike järjesti esimerkiksi tuhansien osanottajien mielenosoituksia, joissa nukuttiin kaduilla.[7]

Taiwanissa pitkään voimassa ollut poikkeustila purettiin vuonna 1987, mikä mahdollisti uudella tavalla kansalaisliikehdinnän. Mielenosoituksista tuli tavallinen osa katukuvaa. Eri tahot alkoivat myös vaikuttaa kaupunkisuunnitteluun, esimerkiksi vaatien historiallisten kohteiden suojelua. Vuonna 1994 demokraattinen edistyspuolueen Chen Shuibianista tuli Taipein ensimmäinen suorilla vaaleilla valittu pormestari ja vuonna 2000 hänestä tuli Taiwanin presidentti. Kaupungin hallinto siirrettiin vuonna 1994 Xinyin piiriin, mikä johti sen lähialueen kehitykseen. Syntyneeseen liikekeskustaan rakennettiin sittemmin esimerkiksi vuonna 2003 valmistunut tuolloin maailman korkein rakennus Taipei 101.[7]

Taipei jakautuu hallinnollisesti kahteentoista piiriin.[8]

Öistä katunäkymää Ximendingissä Wanhuan piirissä.

Rautatiet ja maantiet yhdistävät Taipein muuhun Taiwaniin. Taipein metron ensimmäinen linja avattiin vuonna 1996 ja nykyisin se käsittää viisi linjaa. Taiwanin suurin kansainvälinen lentoasema on Taoyuanin kansainvälinen lentoasema noin 40 kilometriä Taipeista länteen ja se on merkittävin reitti Taiwanille maahan ulkomailta saapuville. Kaupungin keskustasta itään sijaitsee toinen lentoasema, jolta lähtee pääsiassa kotimaan liikennettä.[9]

Vuoden 2015 lopulla Taipein asukasluku oli 2 704 810. Vuodesta 2014 kasvua oli yhteensä 2 495 henkilöä. Väestötiheys samaan aikaan oli 9 951 henkilöä neliökilometriä kohden. Kaupunkipiireistä tiheimmin asuttu on Daan, jonka väestötiheys oli 27 555. Harvimmin asutun piirin Beitoun väestötiheys oli 4 538. Kaupungin syntyvyys on vähentynyt ja väestö ikääntynyt viime vuosikymmenen aikana. Vanhushuoltosuhde vuonna 2015 oli 40,28 % ja kasvua edelliseen vuoteen verrattuna oli 0,91 %.[10]

Taipeissa uusiksi maahanmuuttajiksi määritellään henkilöt, jotka ovat avioituneet paikallisten kanssa. Vuonna 2015 heitä oli Taipeissa yhteensä 33 457 ja suuri valtaosa heistä oli peräisin Kiinan mannermaalta. Taiwanin alkuperäiskansoihin kuului vuonna 2015 Taipeissa 15 883 henkilöä.[10]

Taiwanissa puhuttuihin siniittisiin kieliin kuuluvat taiwanin kieli, sekä hakka- ja mandariinikiina. Taipeissa puhutaan etenkin mandariinikiinaa, jonka toivat mukanaan alun perin saarelle vuonna 1949 mantereelta saapuneet siirtolaiset, jotka asettuivat etenkin Pohjois-Taiwaniin ja Taipeihin.[11]

Taipei 101.

Taipeissa sijaitsee useita korkeamman asteen oppilaitoksia. Taiwanin kansallinen yliopisto on perustettu vuonna 1928, Taiwanin kansallinen normaaliyliopisto vuonna 1946 ja Taiwanin kansallinen Chengchi-yliopisto vuonna 1927.[9]

Kansallinen palatsimuseo polveutuu alkuperäisestä laitoksesta Pekingissä on näytteillä Kiinan historiaan liittyviä taideteoksia ja muita esineitä. Museon kokoelmiin kuuluu esimerkiksi 5 526 maalausta ja kalligrafia, sekä 545 797 kirjaa ja muuta dokumenttia.[12] Kansallisen historiamuseon kokoelmiin kuuluu puolestaan historiallista esineistöä.[13] Muita Taipeilaisia kulttuurikohteita ovat Tšiang Kai-šekin muistomerkki, Taipein kasvitieteellinen puutarha ja kungfutselainen temppeli. Taipein yötori Lung-shanin temppelin lähellä on suosittu turistikohde.[9]

Taipeilla on 52 ystävyyskaupunkia eri puolilla maailmaa. Suluissa vuosi, josta lähtien Taipei on ollut ystäväkaupunkina kyseisille kaupungeille.[14][15]

• Kuvia tai muita tiedostoja aiheesta Taipei Wikimedia Commonsissa