Taipaleen taistelu

Taipaleenjoella Karjalankannaksella Viipurin läänin Metsäpirtin pitäjässä käytiin talvisodan (30.11.1939–13.3.1940) ratkaisevia taisteluita joulukuusta 1939 helmikuuhun 1940 ja myös jatkosodan (25.6.1941–19.9.1944) taisteluita kesällä 1944.

Taipaleen taistelu
Osa talvisotaa
Päivämäärä:

6.–27. joulukuuta 1939

Paikka:

Taipale (Käkisalmi)

Lopputulos:

Suomen torjuntavoitto

Osapuolet

Suomi Suomi

Neuvostoliitto Neuvostoliitto

Komentajat

Hugo Österman

Kirill Meretskov

Vahvuudet

10. divisioona

Neljä divisioonaa

Tappiot

2 250 kuollutta ja haavoittunutta

yli 10 000 kuollutta

Talvisodan taistelut
Mainilan laukaukset • Tolvajärvi–Ägläjärvi • Kelja • Karjalankannas • Suomussalmi • Taipale • Summa • Raatteen tie • Laatokan Karjalan mottitaistelut • Kollaa • Viipurinlahti
Taipaleenjoki etelästä nähtynä. Joki virtaa vasemmalta Suvannosta ja kiertää kuvassa näkyvän Koukkuniemen ja kääntyy sitten oikealle kohti Laatokkaa.

Talvisodassa suojajoukkotaisteluiden tuloksena Suomen pääpuolustusasema Kannaksella muodostui 6. joulukuuta 1939 mennessä Taipaleenjoelle. Rintamavastuu alueella kuului kolmannen armeijakunnan 10. divisioonalle. Tämä 10.Divisioona käsitti 14 000 miestä, mutta itse taisteluihin osallistui vain kolme rykmenttiä: Jalkaväkirykmentti 28 (JR28) Taipaleessa, vahvennusjoukkoina kesken taistelujen saapunut JR23 sekä JR30 Kirvesmäen alalohkolla 11.12 alkaen. Nämä jalkaväkirykmentit koostuivat yhteensä noin 9000 miehestä. Neuvostoliittolaisista Taipaleen taisteluihin osallistui 7.Armeijan Oikea Ryhmä, eli kolme divisioonaa: 49.D, 142.D ja 150.D. 49.Divisioonan vahvuus oli 16 200 miestä ja kahden muun suunnilleen yhtä paljon.[1]

Suomen joukot kykenivät pitämään rintaman Taipaleenjoessa koko talvisodan loppuun asti. Taipaleen taistelu oli yksi talvisodan ensimmäisistä merkittävistä torjuntavoitoista, ja suomalaissotilaiden itsevarmuus ja luotto omiin kykyihin kasvoi kaikilla sodan rintamilla tuloksekkaiden torjuntavoittojen ansiosta. Suomalaisten asemiin ammuttiin kovimpina taistelupäivinä 15 000 kranaattia päivässä, ja merkittävästä materiaali- ja miesalivoimasta huolimatta neuvostojoukot onnistuttiin lyömään kerta toisensa jälkeen takaisin.[2]

Muistomerkki Taipaleenjoen kenttähautausmaalla.
Taipaleenjoki laskee Suvannonjärvestä Laatokkaan. Mannerheim-linja seurasi vesistöä.

Taipaleella sijaitsi osa Mannerheim-linjaa ja myös osa Viipurin–Kuparsaaren–Taipaleen eli VKT-linjaa. Linja seurasi Vuoksen lasku-uoman muodostavaa Suvannonjärveä ja siitä Laatokkaan laskevaa Taipaleenjokea. Suvanto ja juoksullaan mutkan tekevä Taipaleenjoki muodostavat väliinsä etelään työntyvän Koukkuniemen. Niemi oli alueen puolustuksen kannalta ongelmallinen, koska sen alue oli tasaista ja suojatonta. Toisaalta, jos puolustus olisi järjestetty niemen juureen, olisi neuvostoliittolaisille jouduttu antamaan monta kilometriä maata ilmaiseksi.

Merkittävimmät taistelupaikat olivat Taipaleenjoen pohjoisrannalla olevat Terenttilä ja Kirvesmäki.

  1. Raunio, Ari & Kilin, Juri: Talvisodan taisteluja. Karttakeskus, (2007) 2017.
  2. Geijer, B. G.: Talvisodan Taipale : tutkimus sitkeästä puolustuksesta. WSOY, 1955. 58124600. Teoksen verkkoversio (viitattu 27.4.2022).
This article is issued from Wikipedia. The text is licensed under Creative Commons - Attribution - Sharealike. Additional terms may apply for the media files.