Taihō
Taihō (jap. 大鳳) oli keisarillisen Japanin laivaston vuonna 1944 palvelukseenotettu lentotukialus, joka jäi oman lentotukialusluokkansa ainoaksi edustajaksi. Luokassa piti olla alkuperäisen suunnitelman mukaan kaikkiaan viisi alusta.[1]
| Taihō | |
|---|---|
 Taihō vuonna 1944. |
|
 |
|
| Aluksen vaiheet | |
| Rakentaja | Kawasaki, Kōbe |
| Kölinlasku | 10. heinäkuuta 1941 |
| Laskettu vesille | 7. huhtikuuta 1943 |
| Palveluskäyttöön | 7. maaliskuuta 1944 |
| Poistui palveluskäytöstä | upotettu 19. kesäkuuta 1944 |
| Tekniset tiedot | |
| Uppouma |
30 250 t (standardi) 37 870 t (kuormattu) |
| Pituus | 260,6 m |
| Leveys | 27,4 m |
| Syväys | 9,6 m |
| Nopeus | 33 solmua |
| Miehistöä | 1 751 |
| Aseistus | |
| Aseistus |
12 × 10 cm/65 type 98 51 × 25 mm type 96 kolmiputkisina asennuksina 65 × lentokonetta |
Valmistus
Alus tilattiin Kawasakin telakalta Kōbesta, missä köli laskettiin 10. heinäkuuta 1941. Alus laskettiin vesille 7. huhtikuuta 1943 ja valmistui 7. maaliskuuta 1944.[2]
Muista keisarillisen Japanin laivaston lentotukialuksista poiketen alus oli varustettu 75 millimetrin panssarikannella. Kaikissa muissa japanilaisissa tukialuksissa lentokansi oli painosyistä puinen. Kansi oli tarkoitettu kestämään 454 kilogramman pommin (1 000 paunan) suora osuma. Muu laivan panssarointi painoi kaikkiaan 8 940 tonnia.
Miehistöä aluksella oli 1 751 henkeä. Huippunopeus oli 33,3 solmua ja toimintamatka 8 000 meripeninkulmaa 18 solmun nopeudella. Alus oli 260,60 metriä pitkä ja sen leveys oli 30 metriä. Aluksen syväys oli 9,6 metriä. Uppouma oli 37 866 tonnia. Aluksen aseistuksena oli 12 kappaletta 100 millimetrin ja 71 kappaletta 25 millimetrin ilmatorjuntatykkiä. Lentokonetilat olivat kaksikerroksiset ja 150 metriä pitkät.[1]
21 hävittäjälentokoneen (Mitsubishi A6M Reisen) ohella aluksella oli myös syöksypommittajia (Yokosuka D4Y) sekä torpedopommittajia (Nakajima B6N Tenzan). Aichi D3A -syöksypommittajia oli kolme kappaletta. Yhteensä konevahvuus oli 65 lentokonetta.
Palvelus
Taihō upotettiin 19.-20. kesäkuuta 1944 Filippiinienmeren taistelussa. Alukseen osui ainakin kaksi pommia ennen uppoamista. Aluksen upotti lopulta Yhdysvaltain laivaston sukellusvene USS Albacore (komentajakapteeni Blanchard). Eräs japanilainen lentäjä oli havainnut lähestyvän torpedon yrittäen syöksyä sen päälle, muttei onnistunut estämään osumaa. Taihō upposi kaasuuntuneen polttoaineen räjähtäessä sen rungon sisällä.[2]
Lähteet
- Crawford, Steve: Taistelulaivat ja lentotukialukset – 300 maailman mahtavinta sota-alusta. Karisto, 2010 (suom. Petri Kortesuo). Alkuteos: Amber Books, 1999. ISBN 978-951-23-5234-0
- Jentschura, Hansgeorg; Jung, Dieter & Mickel, Peter: Warships of the Imperial Japanese Navy, 1869-1945. Lontoo: Arms & Armour Press, 1977. ISBN 0-85368-151-1. (englanniksi)
Viitteet
- Crawford 2010, s. 285.
- Jentschura et al s. 54
| Lentotukialukset |
AkagiSC • KagaSC • SōryūS • HiryūS • Shōkaku • HiyōC • TaihōS • Unryū • ShinanoSC |
|---|---|
| Kevyet lentotukialukset | |
| Saattuetukialukset |
TaiyōC • KaiyōSC • Shin’yōSC • ShimanemaruC • AkitsumaruC • YamashiomaruC • KumanomaruC |
| Taistelulaivat | |
| Raskaat risteilijät | |
| Kevyet risteilijät |
Tenryū • Kuma • Nagara • YūbariS • Sendai • Katori • Agano • ŌyodoS |
| Hävittäjät |
Minekaze • Kamikaze • Mutsuki • Fubuki • Akatsuki • Hatsuharu • Shiratsuyu • Asashio • Kagerō • ShimakazeS • Yūgumo • Akizuki • Matsu • Tachibana • Momi • Wakatake |
| Torpedoveneet | |
| Sukellusveneet |
I-51S • I-52S • Ro-57 • Ro-29 • Ro-60 • I-1 • I-153 • I-156 • I-121 • I-64 • I-165 • I-5S • I-168 • I-6S • Ro-33 • I-7 • I-174 • I-16 • I-9 • I-15 • Ro-100 • I-176 • Ro-35 • I-40 • I-12S • I-46 • I-52 • I-54 • I-361 • I-351 • I-13 • I-373 • I-400 • I-201 • Ha-101 • Ha-201 |
| Sukellusveneiden emälaivat | |
| Tykkiveneet |
SagaS • AtakaS • TobaS • Seta • Hashidate • Atami • Fushimi • KotakaS • OkitsuSC • KaratsuS • MaikoS • NarumiS • SumaS • TataraS |
| Saattajat |
| S: ainoa laatuaan • C: valmistettu jonkin muun aluksen rungolle • K: kesken sodan päättyessä |