Taidemaailma

Taidemaailma koostuu ihmisistä, jotka toimivat taiteen tuottamisen, esittämisen, toimeksiantojen, taiteen säilytyksen, sen edistämisen, taidekritiikin ja taiteen myynnin piirissä. Howard S. Becker kuvailee sitä seuraavasti: se on "niiden ihmisten verkosto, joiden yhteistoiminta, joka on organisoitu heidän yhteisen käsityksensä perusteella perinteisistä toimintatavoista, tuottaa sellaisia taideteoksia, joiden vuoksi taidemaailma on merkittävä." [1] Sarah Thorntonin mukaan se on "päällekkäisten alakulttuurien löyhä verkosto, jota pitää koossa usko taiteeseen. Se maailma ulottuu kaikkialle maapallolla, mutta keskittyy taiteen pääkaupunkeihin, kuten New York, Lontoo, Los Angeles ja Berliini." [2]

Danto, Dickie ja Bourdieu

Taidemaailmaa määritteli ensimmäisenä vuonna 1964 amerikkalainen filosofi ja taidekriitikko Arthur Danto artikkelissaan "The Artworld". Danton mukaan "Taiteen teorioiden rooli, niin tänään kuin aina ennenkin, on aikaansaada taidemaailma ja taide mahdolliseksi." [3] Danton määrittelemä taidemaailma tarjosi operationaalisen taideteorian, jota sen osallistujat käyttävät erottaakseen taiteen ei-taiteesta.[4]

George Dickien institutionaalisen taideteorian varhaisemmassa (1974) määritelmässä taidemaailma on niiden näkökohtien asetelma, jotka suovat teokselle ehdokkuuden taiteen arvostukseen. Uudemmassa (1997) teoriassaan Dickie määrittelee taideteoksen artefaktina, joka luodaan esitettäväksi taidemaailman yleisölle. Yleisö on henkilöiden tai jäsenten sarja, joka on jossain määrin valmistautunut ymmärtämään heille esitettäviä objekteja. Martin Irvine toteaa, että taidemaailma on kaikkien taidemaailmajärjestelmien kokonaisuus. Taidemaailmajärjestelmä on ne puitteet, joissa taiteilija esittää teokset taidemaailman yleisölle. [5]

Pierre Bourdieun taidemaailman käsite on yhteiskunnallisesti ja taloudellisesti elettyjen asemien ehdollistama ja määrittelemä, joka vaatii tietoa ja kulttuurisen pääoman omistamista osana yhteiskuntaluokan identiteettiä, taiteen teorian käsitteitä, joita seuraavat opitut ammatilliset sekä yhteiskuntaluokkien distinktiot. [6]

Musiikin taidemaailmat

Simon Frith kuvailee kolmea taidemaailmaa, jotka esiintyvät musiikin alalla: taidemusiikin maailma, kansanmusiikin maailma ja kaupallisen musiikin maailma. [7] Timothy Taylor liittää nämä maailmat kolmeen populaarimusiikin lajiin: rockiin, rappiin ja poppiin. [8]

Beckerin määritelmän arviointia

Howard Beckerin taidemaailman määritelmä syntyi Dickien jälkeen. Martin Irvinen mukaan hän yrittää määritellä sitä, mikä saa taidemaailman aikaan sosiologisella metodeilla. Irvinen mukaan sen tärkeitä kohtia ovat:

  • Taidemaailmoilla on kollektiivisia toimintoja ja jaettuja konventioita.
  • Becker määrittelee taiteen kollektiivisina toimina, joka on taiteen tuottamisen perusta, ei sen lopputuotteista (teoksista) käsin.
  • Kiertää taiteen määritelmän näennäisongelmaa jollakin itse teoksissa olevalla oleellisella ominaisuudella.
  • Määrittelee taidemaailman jäsenet ja yksilöiden yhteistyön luomalla koko taidemaailman järjestelmän.
  • Järjestelmä muodostaa taideobjektin, ei kukaan yksilö. Taideobjekti sellaisenaan elää vain sosiaalisen järjestelmän sisällä. [9]

Berckerin teorian perusolettamuksia ovat Irvinen mukaan:

  • Taidemaailmojen olemassaolo, kuten niiden olemassaolojen tavat vaikuttavat sekä taiteen tuotantoon, että niiden kulutukseen, mikä viittaa taiteen sosiologiseen lähestymistapaan.
  • Näin ollen taiteilija työskentelee yhteistyössä toimivien ihmisten verkoston keskipisteessä, ja kaikkien panos on oleellinen lopputulokselle.
  • Taiteilijan osallisuus ja riippuvuus yhteistyössä olevista linkeistä pakottaa hänet siihen taiteeseen, jonka hän tuottaa.
  • Konventiot säätelevät taiteilijoiden ja yleisön välistä suhdetta, ne määrittelevät molempien oikeudet ja velvollisuudet.
  • Konventiot mahdollistavat helpon ja tehokkaan toiminnan rinnastuksen taiteilijoiden ja tukihenkilökunnan välillä.
  • Taidemaailmoilla on tyypillisesti läheiset ja laajat suhteet niiden maailmojen kanssa, joista ne yrittävät erottautua. Ne jakavat jakelun lähteitä noiden toisten maailmojen kanssa, rekrytoivat henkilöitä niistä, omaksuvat niissä olevia ajatuksia ja kilpailevat niiden kanssa yleisöistä ja taloudellisesta tuesta. [10]

Katso myös

Lähteet

  • Danto, Arthur C., The Artworld, The Journal of Philosophy, 1964. (englanniksi)
  • Sanjeck, David, "Institutions." Key Terms in Popular Music and Culture. Malden, MA: Blackwell Publishers, 1999. ISBN 0-631-21263-9
  • Becker, Howard S., Art Worlds. Berkeley: University of California Press, 1982. ISBN 0-520-05218-8. Lainattu kirjassa Sanjeck (1999).
  • Frith, Simon, Performing Rites: On the Value of Popular Music. Cambridge, MA: Harvard University Press, 1996. ISBN 0-674-66195-8. Lainattu kirjassa Taylor (2004).
  • Taylor, Timothy D., "Bad World Music" kirjassa Washburne, Christopher J. ja Derno, Maiken (toim.) (2004). Bad Music: The Music We Love to Hate. New York: Routledge. ISBN 0415943663.
  • Thornton, Sarah, Seven Days in the Art World. New York: WW Norton, 2008.

Viitteet

  1. Howard S. Becker: Art Worlds. University of California Press, 1982. (englanniksi)
  2. Sarah Thornton: Seven Days in the Art World. W.W. Norton & Co, 2008. (englanniksi)
  3. Arthur C. Danto: The Artworld (pdf) The Journal of Philosophy. 1964. Viitattu 16.11.2008. (englanniksi)
  4. Martin Irvine: The function of the artworld as a social-economic network Institutional Theory of Art and the Artworld. 2003-2008. Martin Irvine. Viitattu 16.11.2008. (englanniksi)
  5. Martin Irvine: Contributors to the Institutional Theory of Art Institutional Theory of Art and the Artworld. 2003-2008. Martin Irvine. Viitattu 16.11.2008. (englanniksi)
  6. Martin Irvine: Pierre Bourdieu's view of the Art World Institutional Theory of Art and the Artworld. 2003-2008. Martin Irvine. Viitattu 16.11.2008. (englanniksi)
  7. Simon Frith: Performing Rites: On the Value of Popular Music. Harvard University Press, 1996. (englanniksi)
  8. Timothy D. Taylor: Bad World Music. Washburne, Christopher J. ja Derno, Maiken (toim.) "Bad Music: The Music We Love to Hate. Routledge, 2004. (englanniksi)
  9. Martin Irvine: Howard Becker, Art Worlds (Berkeley: University of California Press, 1982) Institutional Theory of Art and the Artworld. 2003-2008. Martin Irvine. Viitattu 16.11.2008. (englanniksi)
  10. Martin Irvine: Basic assumptions in Becker's theory Institutional Theory of Art and the Artworld. 2003-2008. Martin Irvine. Viitattu 16.11.2008. (englanniksi)
    This article is issued from Wikipedia. The text is licensed under Creative Commons - Attribution - Sharealike. Additional terms may apply for the media files.