Taichang

Taichang syntyi keisari Wanlin hallitsijakauden kymmenentenä vuotena. Hänen äitinsä, alkuperäiseltä nimeltään Wang, oli hovissa Wanlin äidin, leskikeisarinna Lin palveluksessa. Vaikka Wang sai raskautensa aikana arvonimen "Toisen arvoluokan puliso Gong (恭妃)[1] hän ei päässyt Wanlin suosioon. Tämän vuoksi myös Zhu Changluo sai isältään osakseen vain vähäistä huomiota, vaikka olikin keisarin vanhin poika, jonka olisi dynastian lain mukaan pitänyt olla kruununperillinen.[2]

Zhu Changluo vietti suurimman osan elämästään hovin onnettomana sivu­henkilönä, joka palatsin sisäisessä valta­taistelussa yritti epä­toivoisesti saavuttaa kruununprinssin aseman. Wanli ilmaisi avoimesti, että hänen nuorempi poikansa Zhu Changxung, jonka äiti oli keisarin jalka­vaimo Zheng, tulisi olla kruunun­perillinen. Tätä eivät kuitenkaan hyväksyneet useimmat hänen kungfutselaiset oppineet ministerinsä. Sen jälkeen kun Wanlia oli moneen kertaan pyydytty nimittämään Zhu Changluo kruunun­prinssiksi, hän päätti jättää asian toistaiseksi ratkaisematta. Jotkut historioitsijat ovat arvelleet, että kiista kruunun­perimyksestä olisi ollut merkittävä osa­syy siihen, että keisari Wanli vetäytyi syrjään päivittäisistä hallitus­toimista.

Tämän kiistan­alaisen aseman vuoksi Zhu Chanluo jätettiin ilman vakinaista koti­opettajaa eikä hänelle annettu järjestelmällistä kungfutselaista opetusta senkään jälkeen, kun hän aloitti koulun­käynnin 13-vuotiaana, mikä oli Ming-prinsseille epä­tavallisen myöhäinen ikä aloittaa koulu­opinnot. Vuonna 1601 keisari Wanli myöntyi ministerien ja varsinkin leskikeisarinnan painostukseen ja nimitti tuolloin 19-vuotiaan Zhu Changluon virallisesti kruunun­prinssiksi. Tämä virallinen päätös ei kuitenkaan lopettanut hovi­juonitteluja. Vielä vuosien ajan levisi huhuja, joiden mukaan Wanli olisi aikonut syrjäyttää Zhu Changluon kruunun­prinssin asemasta nuoremman poikansa hyväksi.[3]

Vuonna 1615 hovia kohtasi jälleen yksi skandaali. Muuan Zhan Chai (kiin. 张差) onnistui vain puinen sauva aseenaan karkottamaan palatsin portteja vartioineet eunukit ja murtautumaan Ci-Qingin palatsiin (kiin. 慈庆宫), jossa kruunun­prinssi asui. Lopulta Zhang Chai kuitenkin voitettiin ja vangittiin. Alustavissa kuulusteluissa häntä pidettiin mielen­vikaisena, mutta kun häntä myöhemmin kuulusteli Wang Zhicai (王之寀) -niminen tuomari, hän tunnusti kuuluneensa yhdessä kahden eunukin kanssa sala­liittoon, jota johti rouva Zheng. Zhang Chain tunnustuksen mukaan nämä kaksi olivat luvanneet hänelle palkkion hyökkäyksestä kruunun­prinssiä vastaan, mikä viittasi siihen, että keisarin suosikki­jalka­vaimo oli mukana juonessa. Vaikka todisteet olivat vastaansanomattomat ja syytteet raskaat, keisari Wanli halusi kuitenkin säästää kahden rouva Zhengin hengen ja päätti itse tuomita asian. Hän syytti kaikesta eunukkeja, jotka teloi­tettiin samoin kuin Zhan Chaikin. Vaikka asia virallisesti saatiin nopeasti pois päivä­järjestyksestä, kansa ei sitä unohtanut, vaan se tuli pysyvästi tunnetuksi "palatsi­hyökkäys­tapauksena" (kiin. 梃擊案), yhtenä Ming-dynastian loppu­vaiheen kolmesta suuresta mysteeristä (kaksi muuta olivat jäljempänä mainittu "punaisten pillerien tapaus" sekä "palatsista katoamistapaus").

Keisari Wanli kuoli 18. elokuuta 1620, ja Zhu Chanluo nousi virallisesti valta­istuimelle 28. elokuuta 1620 ottaen aika­kausi­nimen "Taichang", joka tarkoittaa "Suurenmoista vaurautta." Hänen valta­kautensa ensimmäiset päivät alkoivat Ming-hovin virallisen historia­teoksen mukaan lupaavasti. Valtakunnan raja­vartijoille lahjoitettiin kaksi miljoonaa taelia hopeaa, monia Wanlin tehottoman hallituksen aikana tyhjiksi jääneisiin tärkeitä virkoja alettiin täyttää, ja monet Wanlin loppuaikoinaan säätämät, hyvin vihatut ylimääräiset verot ja tullit lakkautettiin. Kuitenkin jo kymmenen päivää kruunauksensa jälkeen Taichang sairastui. Sairaus oli niin vakava, että hänen seuraavaksi päiväksi suunnitellut syntymä­päivä­juhlansa peruutettiin.

Joidenkin epävirallisten aikalaislähteiden,[4] [5] Taichangin sairaus olisi aiheutunut ylen­määräisestä suku­puoli­elämästä, jota hän olisi harjoittanut sen jälkeen, kun rouva Zheng toimitti hänelle kruunajais­lahjaksi kahdeksan kaunista palvelus­tyttöä.[6]. Jo ennestään vakavan sairautensa lisäksi keisari sai 10. syyskuuta myös ripulin otettuaan annostuksen ulostuslääkettä, jota eunukki Cui Wensheng oli hänelle suositellut. Lopulta 25. syyskuuta hän pyysi ja sai ripulista eroon päästäkseen "punaisen pillerin" [7] jonka hänelle toimitti hovi­virka­mies ja apteekkari Li Kezhuo.

Ming-hovin virallisessa historiassa[8] sanotaan, että otettuaan pillerin Taichangin vointi parani, hän sai ruokahalunsa takaisin ja kiitti toistuvasti Li Kezhuota "uskollisena alamaisenaan." Samana iltapäivänä hän otti toisen pillerin, ja seuraavana aamuna hänet löydettiin kuolleena. Kun toinenkin keisari kuoli vajaan kuukauden kuluttua edellisen kuolemasta, kaikkialla valta­kunnassa oltiin järkyttyneitä ja huhut levisivät. Keisarin sala­peräisestä kuolemasta tuli surullisen­kuuluisa "Punaisten pillerien tapaus" (红丸案), toinen Ming-dynastian loppu­vaiheen kolmesta suuresta mysteeristä. Hovin virka­miesten ja eunukkien keskuudessa käytiin kiivasta kiistaa siitä, mitä pitäisi tehdä asiassa keskeistä osaa esittäneet pillerit toimittaneelle Li Kezhuolle. Toisten mielestä hänelle olisi myönnettävä rahapalkinto keisarin parantamisesta edes lyhyeksi ajaksi, toisten mielestä taas hänet ja hänen koko perheensä olisi pitänyt teloittaa keisarin murhasta. Asia saatiin lopulta ratkaistuksi vuonna 1625, jolloin Li karkotettiin vaikutus­valtaisen eunukki Wei Zhongxianin määräyksestä rajaseuduille. Tämä osoitti, kuinka ratkaisevan vallan eunukit olivat saaneet Taichangin pojan keisari Tianqin hallitsessa.

Taichangin ennenaikainen kuolema aiheutti Ming-hoville logistisia ongelmia. Ensinnäkin hovissa jatkui yhä virallisesti edellisen keisari Wanlin kuoleman jälkeinen suruaika, ja hänen ruumiinsa odotti yhä suotuisaa päivää hautaamiselle. Toiseksi tavan mukaan kaikki keisarien haudat olivat hallitsevan keisarin rakennuttamia, eikä vastikään valtaistuimelle nousselle Taichingille ollut omaa hauta­paikkaa. Hauta päätettiin kiireesti rakentaa Jingtain puretun hautakammion perustukseille. Rakennelma valmistui vuoden 1621 kahdeksantena kuu­kautena, ja se sai kunnianimen Qingling (庆陵). Lisäksi oli epäselvä, mitä nimeä keisarin valta­kaudesta olisi käytettävä. Vaikka keisari oli virallisesti valinnut aika­kausi­nimen "Taichang", hänen valta­kautensa jäi Wanlin 48:nnen (1620) ja Tianqin ensimmäisen hallitus­vuoden (1621) väliin. Pitkällisen keskustelun jälkeen päätettiin virka­mies Zuo Guangdoun aloitteesta, että Wanli-kausi päättyi vuoden 1620 seitsemänä kuukalenterin mukaisena kuukautena, kun taas Taichang-kausi käsitti saman vuoden 8.-12. kuukaudet. Tianqi-kausi alkoi virallisesti kuukalenterin ensimmäisestä kuukaudesta vuonna 1621.

Historialliselta näkökannalta Taichngin lyhyt hallitsija­kausi jäi vain ala­viitteeksi Ming-kauden historiassa. Se osoitti Ming-dynastian itse­valtaisen järjestelmän perustavan heikkouden, jota henkilöivät heikot keisarit kuiten Taichang seuraajineen. Sen rajoitetun tiedon perusteella, joka Ming-hovin historiasta on keisarin elämässä saatavissa, hän olisi ollut sisäänpäin kääntynyt, vain puoliksi luku­taitoinen alkoholi­soitunut säälittävä raukka. Tämän vuoksi on pääteltävissä, että vaikka Taichang olisi pysynyt vallassa kauemmin, hän tuskin olisi kyennyt nostamaan Ming-dynastiaa pitkä­aikaisesta rappio­tilasta, johon se oli joutunut Wanlin hallitsija­kauden lopulla, tai kääntämään kehityksen suuntaa parempaan.

• Isä: Keisari Wanli
• Äiti: Rouva Gong, syntyjään Wang (恭妃, 王氏); sai kuolemansa jälkeen Taichangilta arvonimen Leskikeisarinna Xiaojin (孝靖太后). Arvonimi kokonaisuudessaan kiinaksi: 孝靖温懿敬让贞慈参天胤圣皇太后.