Tahvo Ruotsalainen

Kuopiossa syntynyt Ruotsalainen työskenteli vuosisadan vaihteessa mallipuuseppänä Helsingissä,[4] ja muutti Poriin 1902 liittyen samalla Porin työväenyhdistyksen jäseneksi.[5] Vuoden 1905 suurlakon aikana hänet valittiin Porin suurlakkokomitean varapuheenjohtajaksi.[6] Seuraavana keväänä Ruotsalainen oli perustamassa Satakunnan sosialidemokraattista piirijärjestöä, sekä Osuuskunta Kehitystä, joka ryhtyi julkaisemaan Sosialidemokraatti-lehteä. Hänet valittiin piirijärjestön ensimmäiseksi piirisihteeriksi, sekä Kehityksen toimitusjohtajaksi ja Sosialidemokraatin taloudenhoitajaksi.[7][8] Ruotsalainen oli muun muassa Porin työväenyhdistyksen ja Osuusliike Kansan johtokuntien jäsen.[9]

Helmikuun 1917 vallankumouksen jälkeen hänet nimitettiin kaupungin poliisitoimesta vastanneen Porin Järjestystoimikunnan jäseneksi.[10] Porin kaupunginvaltuustoon Ruotsalainen valittiin ensimmäisen kerran syyskuussa 1917, jolloin sitä täydennettiin kolmella sosialidemokraatilla.[11] Samalla hänet valittiin Porin rahatoimikamarin jäseneksi.[4] Samana syksynä joukko työllisyytöissä olleita miehiä saartoi kaupunginvaltuuston 16 tunniksi Porin raatihuoneelle palkkakiistan vuoksi. Tilanne raukesi Ruotsalaisen, Oskari Leivon ja Frans Koskisen käymiin neuvotteluihin.[12] Sisällissodan aikana Ruotsalainen toimi kassanhoitajana punaisten valtaamassa Suomen Pankin Porin haarakonttorissa, ja hänet valittiin myös punaisten muodostamaan uuteen rahatoimikamariin.[4]

Punaisten vetäytyessä Porista, Ruotsalainen ja Otto Peitsalo tyhjensivät 10. huhtikuuta 1918 Suomen Pankin kassaholvin, jossa oli 48 000 markan arvosta kultaa sekä lähes 1,9 miljoonaa markkaa kätesistä. Tarkoitus oli siirtää varat punaisten Viipuriin evakuoimaan Suomen Pankin pääkonttoriin. Perille päästyään he luovuttivat varat Viipurin haarakonttoria hallussaan pitäneille punaisille ja jäivät asumaan paikalliseen hotelliin. Viipurin valtauksen aikana Ruotsalainen ja Peitsalo välttivät valkoisten vangiksi joutumisen, ja onnistuivat muutaman päivän kuluttua saamaan matkustusluvan Turkuun.[4] Heidän tarkoituksenaan oli paeta Ruotsiin, mutta erään matkustajan tunnistettua miehet, Ruotsalainen ja Peitsalo jäivät 7. toukokuuta kiinni Tampereen rautatieasemalla. Heidän seurassaan oli tuolloin myös Jussi Rainio, joka onnistui pakenemaan. Ruotsalainen ja Peitsalo kuljetettiin Poriin,[13] josta heidät kuulustelujen jälkeen siirrettiin Turun vankileirille kesäkuun lopussa. Kuulusteluissa Ruotsalainen väitti toimitettaneensa rahat Viipuriin, jotteivat ne joutuisi Porin punakaartin päällikön Hannes Uksilan haltuun.[4]

Syyskuussa 1918 Turun valtiorikosoikeus tuomitsi Ruotsalaisen 8 vuoden kuritushuonerangaistukseen.[14] Ruotsalainen suoritti tuomiotaan Turun pakkotyölaitoksessa, josta hänet uuden armahduslain nojalla vapautettiin toukokuussa 1920.[15] Suomen Pankki ryhtyi oikeusteitse vaatimaan Ruotsalaiselta ja Peitsalolta korvauksia kadonneista rahoista, joiden oletettiin päätyneen Neuvosto-Venäjälle paenneiden punaisten mukana Pietariin.[16] Keväällä 1922 korvausvaatimuksista luovuttiin, kun kävikin ilmi, että varat olivat Viipurin haarakonttorin kassassa valkoisten otettua sen haltuunsa.[17]

Vapautumisensa jälkeen Ruotsalainen jatkoi Kehityksen toimitusjohtajana sekä Sosialidemokraatin seuraajaksi perustetun Uuden Ajan talouspäällikkönä vuoteen 1940 saakka.[3][8] 1920–1930-luvuilla hän oli myös Porin kaupunginvaltuuston jäsen.

Tahvo Ruotsalaisen puoliso oli Espoossa syntynyt Anni Lovisa Ruotsalainen (s. 1879), jonka kanssa hän avioitui Porissa vuonna 1907.[18] Pariskunnalla oli yksi lapsi.[4] Anni Ruotsalainen kuului Porin sosialidemokraattisen naisyhdistyksen johtokuntaan.[18]