Tahtilaji

Tahtilaji on länsimaisessa musiikissa käytettävä merkintä, joka ilmaisee tahtiosien lukumäärän yhdessä tahdissa. Sävellyksen alkuun on yleensä merkitty tahtiosoitus murtolukuna, jonka ylempi numero (osoittaja) ilmoittaa tahtiosien määrän tahdissa ja alempi (nimittäjä) yhden tahtiosan pituuden. Esimerkiksi tahtilajissa 3/4 yksi tahti sisältää kolme neljäsosanuotin mittaista tahtiosaa. C-merkintä tarkoittaa tahtilajia 4/4; pystyviivalla jaettu C tarkoittaa alla breve -tahtilajia 2/2. Epätäsmällisesti ilmaistuna tahtilajin osoittaja ilmoittaa moneenko lasketaan ja tahtilajin nimittäjä yhden tahtiosan pituuden. Esim. 4/4 -tahtiosoituksessa lasketaan käytännössä neljään, 2/4 kahteen, 2/2 kahteen, 3/4 kolmeen, 6/8 kahteen (tai kuuteen), 3/8 yhteen (tai kolmeen) 5/4 viiteen, 12/8 neljään (tai kolmeen tai 12:een) jne. Tahtilajimerkintä ei vaikuta teoksen esitysnopeuteen.

Esimerkki tahtilajin merkitsemisestä.

Tahtilaji voi olla tasajakoinen, kolmijakoinen tai näiden yhdistelmä. Yleisimmät tasajakoiset tahtilajit ovat 4/4 ja 2/4. Kolmijakoisista tahtilajeista käytössä on 3/8, 6/8 ja 3/4.

Mensuraalinotaation tahtilajimerkintä, joka vastaa nykyistä 9/8 tahtilajia.

Sekatahtilajit

Sekatahtilaji muodostuu, kun yhdistetään eri yksinkertaisia, esim. 2- tai 3-jakoisia, iskualoja.[1] Sekatahtilajien kirjosta mainitaan neljä tahtilajia, joita käytetään muita useammin. Niihin kuuluvat 5/4 ja 5/8 sekä 7/4 ja 7/8. Joskus soittaja voi kohdata myös 11/4-tahtilajin, mutta tämä on oikein harvinainen (esimerkiksi Nikolai Rimski-Korsakovin «Lumityttö»-oopperan «Valo ja voima»-nimisessä loppukuorossa).

5/4- ja 5/8-tahtilajit («viisi neljäsosaa» ja «viisi kahdeksasosaa») ovat viisijakoisia. Ne perustuvat samaan periaatteeseen, mutta edellisessä tahtiosat ovat neljäsosanuotin mittaisia ja jälkimmäisessä ne ovat kahdeksasosanuotin mittaisia. Ne ovat sekatahtilajeja, koska ne koostuvat kahdesta eri yksinkertaisesta tahtilajista eli 2- ja 3-jakoisesta. On olemassa näiden tahtilajien muunnoksia, jotka poikkeavat toisistaan 2- ja 3-jakoisten iskualojen järjestykseltään. Jotta soittaja tietäisi, mitä sekalajien muunnosta hänen on soitettava, nuoteissa tahtiosoituksen viereen usein merkitään suluissa, mistä yksinkertaisista tahtilajeista se koostuu. Tavallisesti tahtilajien summasta voi päätellä, mikä iskuala tulee ensin — 2/4 tai 3/4. Esimerkiksi: 5/4 (2/4 + 3/4) tai 5/4 (3/4 + 2/4). Tämä periaate pätee 5/8-tahtilajiinkin.[2]

7/4- ja 7/8-tahtilajit koostuvat kolmesta yksinkertaisista tahtilajeista, joista yksi on 3-jakoinen ja kaksi muuta ovat 2-jakoisia. 7-jakoisen tahtilajin muunnokset vaihtelevat sen mukaan, missä 3-jakoinen iskuala sijaitsee (useimmiten se on tahdin alussa tai lopussa, paljon harvinaisemmin se ilmestyy tahdin keskelle).[3]

Lähteet
  1. Odd Time Signatures: A Complete Guide hellomusictheory.com. Viitattu 16.9.2022.
  2. Time signatures: how music is organized and measured skoove.com. Viitattu 16.9.2022.
  3. A Complete Guide to Time Signatures in Music musicnotes.com. Viitattu 16.9.2022.
    This article is issued from Wikipedia. The text is licensed under Creative Commons - Attribution - Sharealike. Additional terms may apply for the media files.