Taganrog

Taganrogin linnoitus- ja satamakaupungin perusti Pietari Suuri 12. syyskuuta 1698.[1] Kaupungin kasvu ja kehitys liittyvät kiinteästi Venäjän keisarikunnan pitkäaikaiseen pyrkimykseen saada itselleen meriyhteys. Vielä 1600-luvulla Venäjä oli käytännössä sisämaavaltio, sillä sen satamat olivat kaukana pohjoisessa. Pietari Suuren tärkeimpiä tavoitteita oli vallata maalleen meriyhteys sekä Itämerelle että Mustallemerelle, ja jälkimmäinen kävi parhaiten Asovan kautta. Hän hyökkäsi Turkkiin Asovanmeren rannikolle 1695 ja seuraavana vuonna sai sen pohjoispään hallintaansa rakennutettuaan samalla pienen laivaston. Laivastoa laajennettiin ja sen komentajana F. A. Golovin seurasi sveitsiläistä François Lefortia. Muita komentajia olivat amiraalit Cornelius Cruys ja Jan van Rees.

Taganrog perustettiin Venäjän laivaston ensimmäiseksi tukikohdaksi. Kaupunki suunniteltiin laivastotukikohdan ympärille yksityiskohtaisella asemakaavalla, mikä vielä tuohon aikaan oli Venäjällä harvinaista. Cornelis Cruys toimi linnoituksen päällikkönä sen alkuajat ja muutamassa vuodessa kaupunkikin lähti kasvuun.

Jo vuonna 1711 Taganrogista oli tullut 8 000 asukkaan keskus. Tuolloin kuitenkin oli puhjennut uusi sota Venäjän ja Turkin (Ottomaanien valtakunta) välille. Turkkilaiset kukistivat Pietari Suuren joukot ja Venäjä joutui luovuttamaan Asovan takaisin Turkille ja tuhoamaan Taganrogin. Seuraavien vuosikymmenten ajan alue oli yleensä turkkilaisten hallussa ja kaupunki raunioina.

Aleksanteri I:n palatsi Taganrogissa.

Taganrokin satamaa ympäristöineen (2006).

Alferakin palatsi.

Taganrogin teatteri 1800-luvun postikortissa.

Vuonna 1769 venäläiset valtasivat taas alueen ja Katariina Suuri perusti Taganrogin uudelleen. Siitä tuli virallisesti osa Venäjää rauhansopimuksessa 1774. Kaupungin asuttivat nyt kreikkalaiset siirtolaiset, jotka tulivat eri puolilta Mustanmeren pohjoisrannikkoa. Tätä voinee pitää historian toistumisena, sillä antiikin aikana lähes samalla paikalla oli sijainnut kreikkalainen siirtokunta. Vauraat kreikkalaiset tukivat avokätisesti Taganrogin nousevaa kulttuuria, ja eri alojen asiantuntijoita saapui sinne Ranskasta ja Italiasta saakka.

1700-luvun lopussa kaupungin ilme muuttui, sillä Venäjä oli nyt saanut haltuunsa koko Asovanmeren ja Krimin, eikä Taganrog siten enää ollut elintärkeä laivaston satama. Siitä kehittyi sen sijaan suuri kauppasatama ja viljanviennin keskus. Aleksanteri I edisti tätä antamalla sille erioikeuksia kuten kuvernöörinistuimen, joka toimi vuosina 1802–1887. Aleksanteri I kuoli ollessaan Taganrogissa dekabristikapinan aikaan 1825.

Vilkas kauppa ja satamatoiminta rikastutti Taganrogin kauppiaita, ja kaupungista tuli 1800-luvulla eräs eteläisen Venäjän tärkeimmistä teollisuuskeskuksista. Vuosisadan loppupuolella belgialaiset sijoittajat ja yritykset perustivat sinne suurteollisuutta kuten rauta- ja terästehtaan. Donetsin laakion kivihiilen ja teollisuustuotteiden vienti kasvattivat Taganrogin sataman liikennettä.

Kulttuuripuolella merkittävin oli 1860-luvulta lähtien toiminut teatteri, jonka ylpeytenä oli italialainen ooppera. Nuori Anton Tšehov sai kaupungin teatterista paljon vaikutteita. Myöhemmin oli tunnettu näyttelijä Faina Ranevskaja, hänkin kotoisin Taganrogista, puolestaan suuri Tšehovin ihailija.

Taganrog on lähellä Ukrainan rajaa ja siellä on edelleen jälkiä aiemmasta väestön rikkaudesta. Kreikkalaiset olivat pitkään merkittävässä asemassa, ja kaupungissa oli paljon juutalaisia. Satamassa vieraili aluksia kaikkialta Välimeren alueelta. Erityisesti italialaisia merimiehiä oli paljon. Eräs heistä, Giuseppe Garibaldi, liittyi Italian vapautusliikkeeseen juuri Taganrogissa 1833, hänestä tuli myöhemmin sen kuuluisin jäsen. 1800-luvun puolivälin jälkeen kaupunkiin tuli paljon italialaisia ja venäläisiä kauppiaita.

1900-luvun mittaan Taganrog venäläistyi ja sen suhteellinen merkitys väheni muiden kaupunkien, kuten läheisen Rostovin, kasvaessa. Venäjän vallankumouksen aikaan 1918 kaupunki oli jonkin aikaa saksalaisilla ja sitten yli vuoden valkoisilla Donin kasakoilla, kunnes talvella 1919–1920 puna-armeija valtasi sen. Vuosina 1920–1924 Taganrog oli osa Ukrainan SNT:a.

Toisessa maailmansodassa Saksa miehitti kaupunkia 1941–1943.

Sotien jälkeen Neuvostoliiton viimeisinä vuosikymmeninä Taganrog kasvoi taas voimakkaasti ja siitä tuli jälleen Rostovin alueen teollisuuskeskus. Yksi tähän vaikuttaneista tekijöistä oli lentokonetehdas Berijev. Neuvostoliiton kaatuminen ja talouslama merkitsi 1990-luvulla hyvin vaikeita aikoja raskaan teollisuuden kaupungille, mutta tilanne on viime aikoina vähitellen parantunut.