Taepodong-2

Pohjois-Korea koelaukaisi Taepodong-2-ohjuksen 5. heinäkuuta 2006, mutta koe epäonnistui ohjuksen räjähdettyä ja pudottua jo 42 sekunnin lennon jälkeen Tyyneen valtamereen.[5]

Unha, Taepodong 2:n satelliitin laukaisuun aiottu muunnos.

4. huhtikuuta 2009 Pohjois-Korea yritti laukaista Kwangmyŏngsŏng-2 ("Kirkas tähdenvalo 2") -tietoliikennesatelliitin Taepodong-2:n muunnoksella nimeltä Unha ("Hopeajoki", "Linnunrata"). Laukaisu oli tiedossa etukäteen; valmistelut havaittiin tiedustelusatelliitilla jo helmikuussa. Tiedotusvälineet seurasivat lännessä mm. sitä, milloin rakettia tankattiin. Laukaisu epäonnistui, ja raketti putosi Tyyneenmereen. Tämänkin mukaan Pohjois-Korea on mannertenvälisestä ohjuspelotteesta kaukana, mutta koe oli huomattavasti menestyksekkäämpi kuin vuoden 2006 koe. Jos Pohjois-Korea ei pysty laukaisemaan satelliittia Maata kiertämään, niin se ei pysty laukaisemaan tarkkuutta vaativalla tavalla mannertenvälistä ohjustakaan. Silti raketti lensi yli 3 000 km:n matkan, ehkä 3 200 km, mikä on kaksi kertaa enemmän kuin yksikään Pohjois-Korean aikaisemmin laukaisema raketti.^lähde? Virallisten tietojen mukaan laukaisu onnistui, ja satelliitti kiertää maata.^lähde? Niin venäläiset kuin amerikkalaisetkaan eivät ole sitä havainneet.

Pohjois-Korea kutsui ulkomaisia asiantuntijoita seuraamaan juhlavuoden kunniaksi aiottua satelliittilaukaisua.[6] Laukaisu kuitenkin epäonnistui pahoin, kun raketti räjähti lennettyään 120 kilometriä.[7][8] Epäonnistumisen myönsi avoimesti jopa Pohjois-Korean virallinen, yleensä epäluotettava tiedotus. Länsimaat vastustivat jo etukäteen koetta, jota ulkomailla pidettiin naamioituna ohjuskokeena. Yhdysvallat katkaisi kokeen takia ruoka-avun Pohjois-Korealle, minkä maan hallitus uhkasi kostaa. Myöskään Kiina ja Venäjä eivät pitäneet laukaisusta.

Pohjois-Korea ilmoitti 12. joulukuuta 2012 onnistuneesta Kwangmyŏngsŏng-3-sääsatelliitin laukaisusta Unha 3 -raketilla, minkä Etelä-Korean ja Yhdysvaltain asevoimien tarkkailijat vahvistivat.[9] Maan kiertoradalle päässyt esine näkyi Yhdysvaltain ilmavoimien satelliitteja tarkkailevassa NORAD:n tutkassa. Laukaisu tapahtui Sohaen avaruuskeskuksesta (Tongchang-ri:stä) kello 00:49:46 UTC eli 09:49 Pohjois-Korean aikaa. Raketti laukaistiin etelään päin Keltaisen meren ylle Etelä-Korean ja Kiinan välistä.[10]

Raketin kolme vaihetta toimivat normaalisti, ja ne irtosivat kukin vuorollaan raketista. Rakettivaiheita ja muita raketin osia putosi ainakin kolmeen paikkaan mereen. Ensimmäinen rakettivaihe paloi loppuun ja putosi 100 km länteen Etelä-Korean rannikosta ja toinen rakettivaihe putosi Filippiinien länsipuolelle noin 14 minuuttia laukaisun jälkeen.

Raketti muutti nousunsa aikana suuntaansa maan pyörimisliikettä vastaan siten, että sen radan kallistuma muuttui. Raketin kolmas, viimeinen vaihe paloi loppuun noin 2 000 km:n päässä maan pintaa pitkin, 500 km:n korkeudessa, jolloin satelliitti asettui kiertoradalleen. Sitten Kolmas rakettivaihe irtosi satelliitista 9 minuuttia 27 sekuntia laukaisun jälkeen.[11][12][13] Raketti lensi 12 minuuttia laukaisunsa jälkeen Okinawan yli Japanin ampumatta rakettia alas, millä Japani oli uhannut [14] Satelliitti asettui napojen kautta kulkevalle radalle, jonka kaukaisin piste maan pinnasta oli 584 km, läheisin piste 499 km, radan kallistuma päiväntasaajaa vasten 97,4 astetta ja kiertoaika 95 minuuttia 29 sekuntia. Napojen kautta kulkevaa rataa käytetään useimmiten lähinnä kartoitus- ja vakoilusatelliiteissa. Satelliitti painoi noin 100 kg. Vaikka Pohjois-Korea ilmoittikin satelliitin kiertävän aurinkosynkronisella radalla, rata on yli 7 astetta kallellaan napoja vastaan. Myös väitettiin, ettei satelliitti asettunut aiotulle ympyrämäiselle, vaan hieman soikealle radalle.

Pohjois-Korea ilmoitti sääsatelliittinsa laukaisun liittyvän rauhanomaiseen tieteen ja tekniikan kehitykseen. Iltapäivällä 12. joulukuuta ei vielä ulkomailla tiedetty, toimivatko satelliitin tekniset järjestelmät. Yhdysvalloissa väitettiin satelliitin pyörivän hallitsemattomasti.

Muun muassa Etelä-Korea, Japani ja Yhdysvallat pitivät satelliittilaukaisua naamioituna ohjuskokeena.[15] Asiantuntijoiden mukaan Pohjois-Korea oli edistynyt ohjusohjelmassaan, ja raketti kantaa taistelukärjen ainakin 6 000 km:n päähän, eli Havaijille asti. Toisaalta epäiltiin vahvasti Pohjois-Korean kykyä tehdä oikeasti toimiva ja tehokas mannertenvälinen ohjus.[16]. Pohjois-Korean kanssa ydin- ja rakettiyhteistyötä tehnyt Iran onnitteli maata laukaisusta. Useimmat ulkomaat, muun muassa Etelä-Korea, Taiwan, Japani, Yhdysvallat, Iso-Britannia, Kiina, Intia ja Venäjä tuomitsivat YK:n päätöslauselman vastaisen kokeen.[17][18] Myös YK:n pääsihteeri ja turvallisuusneuvosto tuomitsivat laukaisun.[19][20] Pohjois-Korea oli saanut apua rakettilaukaisussa Iranilta.[21]

Huhtikuussa 2009 Pohjois-Korea testasi pitkän kantaman Taepodong 2 -ohjuksen tekniikkaa yrittäen laukaista sen muunnelmalla Unha:lla koesatelliitin. Satelliitti ei päätynyt maata kiertämään raketin vian takia, mutta raketti lensi silti hyvin pitkälle, noin 3 200 km:n päähän. Vaikka koe näytti, ettei Pohjois-Korean pitkän kantaman ohjuspelote toimi, se herätti kovan vastalausemyrskyn muualla maailmalla. Pohjois-Korea päätti, ehkä lännen painostuksen takia tai ehkä sitä tekosyynä käyttäen, aloittaa ydinaseohjelmansa uudestaan. Lännen kanssa eri mieltä olevat Kiina ja Venäjäkin ilmaisivat tälle vastalauseensa. Huhtikuun puolivälissä 2006 Pohjois-Korea karkotti pois IAEA:n tarkastajat,[22]. Pohjois-Korean toimia pidetään maailmalla hyvin uhkaavina, eikä osata sanoa, missä määrin kyse on pelkästä diplomaattisesta taktikoinnista ja missä määrin Pohjois-Korean halusta rakentaa itselleen voimakas ydinasepelote.

Pohjois-Korean yritys laukaista Taepodong 2 -ohjus kolmannen kerran epäonnistui virallistenkin pohjoiskorealaisten tietojen mukaan, kun ohjus hajosi osiin lennettyään hieman yli 100 km. Tämäkin koe herätti jo etukäteen vastalauseita maailmalla, ja Yhdysvallat katkaisi Pohjois-Korealta marraskuussa lupaamansa ruoka-avun. Myös Kiina tuomitsi tämän kokeen.

Pohjois-Korea ilmoitti 12. joulukuuta 2012 onnistuneesta satelliittilaukaisusta. Laukaisulaite oli Unha 3 -kantoraketti, joka on Taepodong 2 -tyyppiä. Tällä kertaa raketin kaikki kolme vaihetta toimivat normaalisti. Kantoraketti lensi Japanin yli maan puuttumatta asiaan, ja raketin osia putosi suunnitelman mukaisesti ainakin kolmeen paikkaan mereen. Yhdysvaltain ilmavalvonta Norad vahvisti, että raketti vei jonkin esineen maata kiertävälle radalle. Suurvallat eivät pitäneet satelliitin laukaisusta, koska koetta pidettiin yleisesti naamioituna ohjuskokeena. Satelliitin käyttämä melkein maan napojen kautta kulkeva aurinkosynkroninen rata viittaa myös mahdolliseen vakoilusatelliittiohjelmaan. Etelä-Korea[17] ja länsivallat Iso-Britannia ja Yhdysvallat tuomitsivat jyrkästi kokeen muun muassa YK:n päätöslauselman vastaisena.[9]. Myös Kiina ja Venäjä pahoittelivat koetta[23]. Pohjois-Koreassa juhlittiin onnistunutta koetta, mutta pian laukaisun takia koolle kutsuttu YK:n turvallisuusneuvosto tuomitsi kokeen, samoin kuin Nato. Yhdysvaltain antamien tietojen mukaan satelliitin laukaisu ei olisi ollut niin onnistunut kuin väitettiin, satelliitti pyörisi radallaan holtittomasti. Kaiken lisäksi satelliitin rata on hieman liian soikea ja aurinkosynkroniseksi liikaa kallellaan. Taepodong 2 -ohjusta pidetään rakettina, joka ei voi kuljettaa suurta hyötykuormaa lyhyellä laukaisuajalla tarkasti Yhdysvaltoihin, niin kuin nykyaikaisen ohjuksen täytyisi. Unha 3 -laukaisun onnistumisen katsottiin yleisesti silti merkitsevän sitä että Pohjois-Korea oli mennyt eteenpäin ohjusohjelmassaan, koska raketin kaikki kolme vaihetta toimivat. Unha eli TD-2 kantaa kolmivaiheisena ainakin 4 500 kilometriä, ja pienellä muutaman sadan kilon kärjellä jopa 9 000 kilometriä, jolloin ohjus kykenee ainakin teoriassa uhkamaan Yhdysvaltoja[24].