Tadjoura

Auringonlasku Tadjouran rannikolla.

Tadjouran historiaa tunnetaan vain katkonaisesti. Se kuuluu Tadjouran sulttaanikuntaan, joka on yksi afarien perinteisistä sulttaanikunnista ja ainoa, joka sijaitsee kokonaan nykyisen Djiboutin rajojen sisällä. Tadjoura mainitaan ensimmäisen kerran historiallisissa lähteissä al-Idrisinkirjoituksissa ja myöhemmin portugalilaisten tekemissä varhaisissa kartoissa. Ensimmäiset ranskalaiset alueella olivat sinne matkallaan Mokkaan eksyneitä purjehtijoita vuonna 1705. Ranska kiinnostui alueesta vasta seuraavan vuosisadan puolella Yhdistyneen kuningaskunnan otettua haltuunsa Adenin vuonna 1839. 11. maaliskuuta 1862 Tadjouran ja sen naapurisulttaanikunnat Rahayto ja Gooba'ad antoivat Obockin ankkuripaikan Ranskalle ja Obockin kuvernööri Leonce Lagarde solmi 21. syyskuuta 1884 protektoraattisopimuksen Tadjouran sulttaanin kanssa. Vuonna 1896 alue liitettiin Ranskan Somalimaan siirtomaahan.[2]

Tadjoura on pitkään ollut tavaraliikenteen välietappi. Se oli pitkään Shoaan Etiopiaan kulkeneiden karavaanien lähtöpaikka ja hyötyi orjakaupasta Etiopiaan. Orjakauppa jatkui Tadjourassa aina ensimmäisen maailmansodan jälkeiseen aikaan. Orjakauppa katosi vasta Etiopian alettua säätää lakeja orjuutta vastaan 1920-luvulla. Maaliskuussa 1949 Tadjourasta tuli 13 000 km² käsittäneen hallinnollisen alueen pääkaupunki ja kaupungista tuli osa itsenäistä Djiboutia vuonna 1977. Tadjouran sulttaani Habib Ahmedin vuonna 1985 hänen hautajaisiinsa osallistui 40 000 henkilöä. Huomattavaa hautajaisissa oli maan somalitaustaisen presidentti Hassan Gouledin poissaolo. Djiboutin ajautuessa levottomuuksiin vuonna 1991 sulttaanin seuraaja Abdoulkader Houmedin kieltäytymistä yhteistyöstä hallituksen kanssa arvostettiin paikallisten keskuudessa. Nykyisin sulttaanin valta on kuitenkin lähinnä nimellinen.[2]

Tadjouralaisten pääelinkeinoja ovat kalastus maan rannikolle, kauppa esimerkiksi khatilla, sekä paikalliset hallinnon virkamiesasemat. Jemeniläiset siirtolaiset harjoittavat myös pienimuotoista veneiden rakennusta. Tadjouran satamasta on lauttaliikennettä Djiboutin kaupunkiin ja muihin satamakaupunkeihin Punaisenmeren rannikolla Afrikassa ja Arabian niemimaalla.[2] Kaupungin satamaan on tehty mittavia kunnostustöitä.[3][4] Tadjourassa on myös lentokenttä.[5]

Tadjouran sulttaani Abdoulkader Houmed (vas.) ja Yhdysvaltain laivaston kontra-amiraali Richard W. Hunt.

Tadjouran kaupungissa oli vuonna 2009 yhteensä 14 820 asukasta.[1] Aluetta asuttavat afarit, jotka kuuluvat Ad'ali-, Hasooba-, 'Able-, Ayrolasso-, Songo Goda-, Ma'andiyta-, Seeka- ja Mafa-klaaneihin. Asukasluvun historiallista kehitystä on vaikea arvioida, mutta se lienee pyörinyt 3 000:n henkilön paikkeilla. Paikalliset harjoittavat islamin uskoa, johon on sekoittunut joitakin paikallisia uskomuksia, joiden merkitys on kuitenkin vähenemässä. Aikanaan uskottiin esimerkiksi vedenhenkiin (baddi maskin), mutta viimeisin uhraus niille tehtiin vuonna 1977. Tadjoura on tunnettu perinteisesti seitsemän moskeijan kaupunkina, mikä on alueelle epätavanomaisen monta.[2]

• Kuvia tai muita tiedostoja aiheesta Tadjoura Wikimedia Commonsissa