Tachi

Tachi (jap. 太刀) on japanilaisen samurain pitkä kahden käden yksiteräinen lyömä- ja viiltomiekka, joka kehittyi aiemmasta tsurugi- tai chokutō-miekasta arviolta 700-luvulla, ja joka pysyi käytössä pitkälle keskiaikaan.[1] Yleisemmin tunnettu katana on myöhäisemmän ajan (1400-luvun alusta eteenpäin) miekka; tachi oli klassisen samuraiajan ase, joka vähitellen korvautui katanalla. Alkujaan tachi oli jalkamiesten ase ja ensimmäiset tunnetut kuvaukset japanilaisen miekan käytöstä hevosen selästä ovat peräisin 1200-luvulta.[2]

Matsuda Tsuguyasuan takoma tachi vuodelta 1997.
Bishu Osafune Sukesadan takoma tachi vuodelta 1515.

Tachin pituus on noin 70 cm – 1,2 metriä. Sitä kannetaan vyöllä huotrassa kahden kannatusnyörin varassa terän suu alaspäin; tämä siksi, että se olisi helpompi kantaa ratsailla.[1][3]

Tachin takominen on oma taiteenlajinsa. Tachi taotaan useammasta eri teräslaadusta takomalla niitä kerroksittain yhteen (”kaulitaan ja käännetään”) damaskoinnin tapaan; lisäksi aseen säilä, sydän, selkä ja lappeet taotaan normannimiekan tapaan eri teräslaaduista. Lopputuloksena on kaunis, kestävä ja joustava ase, joka pitää teränsä erinomaisesti.

Tachi on kuitenkin sivuase; samurain pääase oli joko jousi (yumi tai daikyū), salkoase (naginata tai nagamaki) tai keihäs (yari). Tachin kanssa kannetaan usein joko kodachia (”lyhyt miekka”) tai tantōa. Yhteensopivaa tachi-kodachiparia kutsutaan nimellä daishō.

Tachista on olemassa myös pidennetty kahdenkäden versio, ōdachi, joka oli puhtaasti jalkamiehen ase. Elokuvassa Seitsemän samuraita Toshiro Mifune käyttää sellaista.

Lähteet
  1. Gordon Warner ja Donn F. Draeger: Japanese Swordsmanship: Technique and Practice, s. 8-9. New York ja Tokio: Weatherhill, 1982. ISBN 0-8348-0236-8. (englanniksi)
  2. Karl F. Friday: Samurai, Warfare and the State in Early Medieval Japan, s. 79,84. USA: Taylor & Francis, 2003. ISBN 0203392167. (englanniksi)
  3. Kanzan Sato: The Japanese Sword. Kodansha Europe Ltd, 1983. ISBN 0-87011-562-6. (englanniksi)

    Aiheesta muualla
    This article is issued from Wikipedia. The text is licensed under Creative Commons - Attribution - Sharealike. Additional terms may apply for the media files.