Tabernaakkeli

Tabernaakkeli (lat.) tarkoittaa:

  • Sakramenttikaappia eli rakennelmaa, jossa katolisessa kirkossa säilytetään pyhitetty ehtoollisleipä eli hostia. Tabernaakkelikaappi on yleensä koristeellinen rakennuksen muotoinen laite, joka on sijoitettu alttarille tai seinän syvennykseen. Nykyisin kaapit ovat yleensä sakramenttikappelissa.[1][2][3]
  • Ilmestysmajasta käytetään monissa kielissä nimitystä tabernaakkeli. Se on pyhäkköteltta, jonka Israelin kansa rakensi Vanhan testamentin mukaan erämaavaelluksellaan,[1] tai kannettavaa lipasta, jossa liitonarkkia säilytettiin.[3]
  • Joissakin protestanttisissa kirkkokunnissa sanaa käytetään myös temppelistä.[1]
  • Tabernaakkeliksi sanotaan myös pylväiden kannattamaa koristeellista katosta alttarin päällä. Goottilaisessa arkkitehtuurissa tabernaakkeli on veistoksia varten tehty teräväharjainen katosrakennelma, jota pienet pylväät kannattelevat.[2]
Tabernaakkeli Kölnistä, noin 1180. Kullattua pronssia ja kuparia puukehikossa, emalia ja mursunluuta.
Sakramenttikaappi, Strzegom Puola. Myöhäisgotiikkaa, kuten myös oikealla oleva tabernaakkeli.
Sakramenttikaappi, Wallfahrtskirche Mauer, Itävalta, 1506.

Lähteet
  1. ”tabernaakkeli”, CD-Facta. Helsinki: WSOY, 1998. ISBN 951-0-23152-5.
  2. Taiteen pikkujättiläinen, s. 721. 3. painos. Porvoo: WSOY, 1995. ISBN 951-0-16447-X.
  3. Honour, Hugh & Fleming, John: Maailman taiteen historia, s. 739. Helsinki: Otava, 1992. ISBN 951-1-11486-7.


    This article is issued from Wikipedia. The text is licensed under Creative Commons - Attribution - Sharealike. Additional terms may apply for the media files.