Taavi Taina

Tainan vanhemmat olivat maanviljelijä Elias Taina ja Maria Pesu. Hänet vihittiin avioliittoon vuonna 1918 Laina Lucia Toivosen kanssa. Hän kävi kansakoulun ja Elisenvaaran maanviljelyskoulun vuosina 1909–1911 sekä suoritti yksityisesti keskikoulukurssin Iin yhteiskoulussa vuonna 1930. Hän sai sotilaskoulutusta Suojeluskuntaupseerikurssilla Viipurissa vuonna 1921 ja pioneerikurssilla Korialla vuonna 1927. Lisäksi hän kävi Reserviupseerikoulun vuonna 1928 ja suoritti taktiikan soveltamiskurssin vuosina 1925 ja 1927 sekä kävi voimistelunjohtajakurssin vuonna 1931 ja komppanianpäällikkökurssin I jakson vuonna 1933 Suojeluskuntain päällystökoulussa.[1][2]

Jääkäripataljoona 27:n 1. komppania.

Taina työskenteli maanviljelystyönjohtajana ja maanviljelijänä ennen liittymistään vapaaehtoisena Saksassa sotilaskoulutusta antavaan jääkäripataljoona 27:n täydennysjoukkoon 23. tammikuuta 1917, josta hänet siirrettiin 1. komppaniaan 12. kesäkuuta 1917 ja edelleen 1. konekiväärikomppaniaan 22. marraskuuta 1917.[1][2]

Taina saapui Suomeen (Vaasaan) jääkäreiden pääjoukon mukana aliupseeriksi ylennettynä 25. helmikuuta 1918. Hänet komennettiin Suomen sisällissotaan kiväärinjohtajaksi 1. Jääkärirykmentin 2. jääkäripataljoonan konekiväärikomppaniaan. Hän osallistui sisällissodan taisteluihin Lempäälässä ja Kämärän asemalla sekä Viipurissa.[1][2]

Taina palveli sisällissodan jälkeen Kaartin Jääkäripataljoonan konekiväärikomppaniassa. Hän erosi armeijasta 13. elokuuta 1918 ja liittyi 27. lokakuuta 1918 alkaen Suojeluskuntajärjestön palvelukseen ja hänet sijoitettiin harjoituspäälliköksi Luumäen suojeluskuntaan. Hän toimi 1. maaliskuuta 1919 alkaen paikallispäällikkönä edellä mainitussa suojeluskunnassa. Hänet nimitettiin 1. kesäkuuta 1921 alkaen Viipurin suojeluskuntapiirin IV alueen päälliköksi. Tehtävästä hän erosi säädetyn eroamisiän perusteella 25. maaliskuuta 1938.[1][2]

Talvisodan puhjettua Taina komennettiin Kenttätäydennyspataljoona II:een, josta hänet siirrettiin rintamalle komppanianpäälliköksi Erillinen pataljoonan 4:ään, jonka päällikkönä hän osallistui taisteluihin Kyyrölässä ja Oinolassa, jossa hän haavoittui 14. helmikuuta 1940. Välirauhan aikana hän toimi aluepäällikkönä Pohjois-Kymenlaakson suojeluskuntapiirissä. Jatkosodan puhjettua hänet komennettiin toimistopäälliköksi Salpausselän sotilasläänin esikuntaan. Vuonna 1942 hänet siirrettiin hevosupseeriksi Pohjois-Kymenlaakson suojeluskuntapiirin esikuntaan, jossa hän palveli vuoteen 1943 saakka. Myöhemmin hänet siirrettiin komppanianpäälliköksi 363. ilmasuojelukomppaniaan. Sotien jälkeen Taina oli syytettynä asekätkennästä. Hänet on haudattu Luumäelle.[2]

    Ylennykset ja kunniamerkit    

Ylennykset		Kunniamerkit
Aliupseeri 11. helmikuuta 1918 Varavääpeli 9. huhtikuuta 1918 Vääpeli 1. toukokuuta 1918 Suojeluskuntaupseeri 10. kesäkuuta 1921 Reservin vänrikki 20. syyskuuta 1928 Reservin luutnantti 13. toukokuuta 1932 Kapteeni 1940		Vapaudenristi 3. lk. Vapaudenristi 4. lk. (1918 ja 1940) Suomen Valkoisen Ruusun ritarikunnan ritarimerkki Suojeluskuntain rautainen ansioristi Vapaussodan muistomitali soljen kera Talvisodan muistomitali Aunuksen muistomitali Jääkärimerkki Saksan maailmansotaan osallistuneiden kunniaristi

Taavi Taina suunnitteli Vapaussodan viimeisen taistelun muistomerkin Luumäelle. Muistomerkki paljastettiin vuonna 1938.[3]

• Puolustusministeriön Sotahistoriallisen toimiston julkaisuja IV, Suomen jääkärien elämäkerrasto, WSOY Porvoo 1938.
• Sotatieteen Laitoksen Julkaisuja XIV, Suomen jääkärien elämäkerrasto 1975, Vaasa 1975 ISBN 951-99046-8-9.