Taas tapaamme Suomisen perheen

1950-luku lähenee loppuaan. Suomisen Olli on lukenut tuomariksi ja toimii nimismiehen sijaisena samassa kunnassa, jossa perheen kesäasunto sijaitsee. Tullessaan töistä kotiin avoautollaan konstaapeli Jaatinen seuranaan Olli löytää tienpientareelta kirjan nimeltään "Uraaninetsijän opas ja geigermittarin käyttö". Kirjan omistaa muuan Aarne Lokka, jonka perhe on ostanut Saarenpään kartanon Suomisten naapurista kesäasunnokseen. Aarne on kiinnostunut Pullinsaaren kallioista, jotka omistaa köyhä pienviljelijäpariskunta. Puoli pitäjää ihmettelee Aarnen intoa päästä käsiksi hedelmättömiin rantakallioihin. Aarnella on hehkeä vaaleahiuksinen ja hoikka sisko Anita, jonka halusta Lokat vierailevat Suomisilla. Kesärannan kahvipöydässäkin Pullinsaari nousee puheenaiheeksi.

Tanssiaisissa Olli tekee lähempää tuttavuutta Anitan kanssa. Aarne tanssittaa Pipsaa, mutta Saarenpään perijän ja Suomisen tyttären välille ei syty kipinää. Tanssipaikalla ovat myös Hilda ja Suomisten kesävieras Iida, joka on Hildan ystävätär. Iidalla on kaikenlaisia "kremppoja", joita hän ehtimiseen selostaa tutuille ja tuntemattomillekin. Konstaapeli Jaatisen ja Hildan välille syntyy pientä romanttista väreilyä. Tanssiaisiltaa seuraa kohtalokas yö. Pullinsaaren lato syttyy tuleen ja köyhän isännän rehut palavat sen mukana. Palopaikalla Aarne toistaa tarjouksensa ostaa kalliot. Suomisen Matti löytää mielenkiintoisia kengänjälkiä palaneen ladon läheisyydestä ja Pullinsaaren kallioilta nokkela poika löytää "jotakin öljyä". Tulipalo alkaa osoittautua tuhopoltoksi. Pian Matti ja Marja sattuvat huomaamaan, että Aarne upottaa jotakin järveen. Kengäthän sinne menevät, vaikka Suomisen kaksoset luulevat Aarnen upottavan rakkauskirjeitä.

Ollin naisystävä Laura Sorri saapuu vierailulle Kesärantaan. Hän on varsin näreissään, kun sulhaskandidaatti tulee noutamaan hänet linja-autoseisakkeelta pahasti myöhässä. Lokat sattuvat olemaan parahiksi vierailulla Kesärannassa, eikä Olli tahtoisi Lauran tapaavan heitä. Ei varsinkaan Anitaa. Rapukesteillä Saarenpäässä Laura tuntee olonsa yksinäiseksi, kun Anita pitää Ollia varattuna omiin tarkoituksiinsa. Anita esittelee Ollille neitsytkammionsa ja Aarnen huoneen, josta löytyy geigermittari. Olli alkaa ynnätä asioita: geigermittari, kengänjäljet, öljy. Kaikki viittaa siihen, että uraania himoitseva Aarne on polttanut Pullin isännän ladon. Yhdessä Lauran ja veljensä kanssa Olli käy noutamassa Aarnen veteen upotetut kengät. Lokan perheen koiran ansiosta hän kykenee todistamaan Aarnen syylliseksi. Anita ja isä-Lokka yrittävät lahjoa Ollia pelastamaan Aarnen vankilalta, mutta Olli ei taivu. Volmar-vaari on ylpeä lahjomattomasta tyttärenpojastaan, ja ennen loppua juodaan Hildan keittämät saunakahvit ja tunnelmoidaan puutarhassa.

Kriitikot ottivat Suomisen perheen uuden tulemisen melko suopeasti vastaan. Valma Kivitie kirjoitti Elokuva-Aitassa: "Sivistyneen virkamiesperheen kotoinen elämä on Serpin kuvaamana totta ja kaunista." Serpin käsikirjoitus sai kiitosta muiltakin kriitikoilta. Osa kriitikoista arvioi tarinan liian tutunomaiseksi.[3] Helmikuun 2012 televisioesityksen yhteydessä julkaistussa arviossa eräs kriitikko piti elokuvan asetelmia velttoina.[4]

Suomisen isoäidin etunimi on Karin, kun se 1940-luvun niin sanotun klassisen kauden Suomisen perhe -elokuvissa on Sofia. Volmar-vaaria eli Ainon isää tulkitsee Arvo Lehesmaa, roolin alkuperäinen esittäjä Hugo Hytönen kuoli vuonna 1944. Kolmessa ensimmäisessä Suomisen perhe -elokuvassa Elinan sulhasta Lasse Lehtovaaraa näytellyt Unto Salminen nähdään insinööri Kivenä, Lokkain perhetuttuna. Avoauto, jolla Suomisen Olli huristelee pitkin pitäjää, kuuluu autourheilija Asser Walleniukselle. Taas tapaamme Suomisen perheen yleisömenestys oli verrattain hyvä.[5]

• Suomen kansallisfilmografia 6, ISBN 951-37-0116-6
• Elonet