Tampereen teknillinen yliopisto
Tampereen teknillinen yliopisto (TTY, engl. Tampere University of Technology, TUT) oli Tampereella Hervannan kaupunginosassa sijainnut korkeinta teknillistä opetusta ja tutkimusta harjoittava yliopisto. Se aloitti toimintansa vuonna 1965 Teknillisen korkeakoulun sivukorkeakouluna ja itsenäistyi vuonna 1972 Tampereen teknilliseksi korkeakouluksi (TTKK). Tampereen teknillisen korkeakoulun nimi muuttui Tampereen teknilliseksi yliopistoksi 1. tammikuuta 2003. Yliopisto lakkautettiin ja toiminnot siirtyivät 1.1.2019 uuteen Tampereen yliopistoon, johon myös aiempi samanniminen yliopisto liittyi.
| Tampereen teknillinen yliopisto | |
|---|---|
| Tampereen teknillinen korkeakoulu | |
 |
|
 |
|
| Motto | Tekniikkaa ihmisen ja ympäristön hyväksi[1] |
| Perustettu | 1972 (aloitti toimintansa 1965) |
| Lakkautettu | 2019 |
| Tyyppi | säätiöpohjainen tutkimusyliopisto |
| Rehtori | Jaakko Puhakka |
| Henkilökunta | 1 926 (2014)[2] |
| Opiskelijoita | 7 927 (2014)[2] |
| Jatko-opiskelijoita | 1 236 (2014)[2] |
| Sijainti | Tampere, Suomi () |
| Osoite |
Korkeakoulunkatu 10 33720 Tampere |
| Kampus | Hervanta |
| Yhteistyö | Aalto-yliopisto, Tampereen yliopisto, Jyväskylän yliopisto, VTT, Lappeenrannan teknillinen yliopisto |
| Sivusto | www.tut.fi |
Vuoden 2010 alusta alkaen TTY toimi säätiöyliopistona ja oli toinen säätiömuodon valinneista suomalaisista yliopistoista. Tampereen teknillisenä yliopistona toiminut TTY-säätiö keskittyi tekniikan ja arkkitehtuurin tieteelliseen tutkimukseen ja tähän tutkimukseen perustuvaan ylimpään opetukseen. Vuonna 2015 TTY-säätiön kokonaisrahoitus oli 155,7 miljoonaa euroa. Valtion yleisavustuksena rahoituksesta kertyi 51 prosenttia. Loppuosuus kokonaisrahoituksesta muodostui täydentävän rahoituksen tuotoista, sijoitustoiminnan tuotoista sekä varainhankinnasta. Vuosina 2010–2012 toteutettu varainkeruukampanja TTY-säätiön pääomaan tuotti lähes 40 miljoonan euron yksityiset lahjoitukset. Yhdessä valtion vastinrahan kanssa lahjoitukset muodostivat TTY-säätiölle runsaan 137 miljoonan euron suuruisen säätiöpääoman.
TTY:n viimeisenä rehtorina 1.9.2018 alkaen toimi professori Jaakko Puhakka[3]. TTY:llä työskenteli vuonna 2015 1 713 henkilöä, joista 21 prosenttia oli ulkomaalaisia. Opiskelijoita vuonna 2015 oli 8 295, joista jatko-opiskelijoita 1 158. Kansainvälisten opiskelijoiden osuus oli 1 305 opiskelijaa.[4]
Tunnus
Heraldikko Kaj Kajander on suunnitellut TTY:n tunnuksen, joka kuvastaa jaettua hammasratasta.[5]
Tutkimus
TTY:n tieteellisessä toiminnassa yhdistyivät luonnontieteellinen, teknillinen ja liiketoimintaan liittyvä tutkimus. Yliopiston mukaan sen vahvuuksia olivat perus- ja soveltavan tutkimuksen vuorovaikutus, laajat kansainväliset verkostot sekä poikkitekniset ja monitieteiset tutkimushankkeet.[6]
Tutkimuksen kansainvälisessä arvioinnissa vuonna 2011 TTY:n kansainvälisesti korkeatasoisimmiksi tutkimusaloiksi arvioitiin signaalinkäsittely, optiikka ja fotoniikka, älykkäät koneet, biomallinnus ja rakennettu ympäristö.[6] Vuosille 2016–2020 vahvistetun strategian mukaisesti TTY:llä oli neljä tutkimuksen profiilialaa: digitaalinen toimintaympäristö, energia- ja ekotehokkuus, terveysteknologia sekä valoon perustuvat teknologiat.[6]
TTY:n tutkijat tuottivat vuosittain noin 1 400 referee-julkaisua eli referoituja artikkeleita tieteellisissä lehdissä, kokoomateoksissa ja konferenssijulkaisuissa.[4] TTY:ssä työskenteli 11 FiDiPro-professoria ja 2 FiDiPro Fellow'ta (2015).
Huippuyksiköt
TTY:ssä toimi lukuisia Suomen Akatemian valitsemia tutkimuksen huippuyksikköjä:
- Ohjatun kudosten uusiutumisen sekä biomateriaalien tutkimusryhmä (2000-2005), koordinaattori TTY, yhteyshenkilö Pertti Törmälä
- Inversio-ongelmien huippuyksikkö (2012–2017), koordinaattori Helsingin yliopisto, TTY:n yhteyshenkilö Mikko Kaasalainen
- Laskennallisen nanotieteen huippuyksikkö (2012–2017), koordinaattori Aalto-yliopisto, TTY:n yhteyshenkilö Jaakko Akola
- Kalvotutkimuksen huippuyksikkö (2014–2019), koordinaattori Helsingin yliopisto, TTY:n yhteyshenkilö Ilpo Vattulainen
Rehtorit
| Rehtorit | Vuosi |
|---|---|
| Jaakko Puhakka | 2018 |
| Mika Hannula | 2016–2018 |
| Markku Kivikoski | 2008–2016 |
| Jarl-Thure Eriksson | 1997–2008 |
| Timo Lepistö | 1985–1996 |
| Osmo Hassi | 1975–1985 |
| Pekka Ahonen | 1972–1975 |
Opiskelu
Yliopistolla oli valittavana 13 hakukohdetta, joissa tutkintoaan voi omilla valinnoillaan muokata haluamaansa suuntaan. Yliopistosta valmistui tekniikan kandidaatteja, diplomi-insinöörejä ja arkkitehteja sekä tekniikan ja filosofian tohtoreita merkittävimmille teollisuuden aloille, erityisesti teknologiateollisuuteen ja rakennettuun ympäristöön liittyviin tehtäviin. Perustutkinnon suorittaneista oli töissä valmistumisajankohtanaan 71 prosenttia vuonna 2015. Valmistuneista valtaosa sijoittui yksityiselle sektorille. Yrittäjien osuus valmistuneista oli yksi prosentti vuonna 2014[2].
TTY:stä valmistui vuosittain keskimäärin noin 800 perustutkinnon suorittanutta eli diplomi-insinööriä tai arkkitehtia ja 90 jatkotutkinnon suorittanutta tohtoria. Perustamisvuodesta 1965 lähtien yliopistosta suoritti perustutkinnon yli 14 700, lisensiaatin tutkinnon noin 800 ja tohtorin tutkinnon yli 800 henkilöä.lähde? Opiskelijamäärät kasvoivat lähes koko historian ajan, tosin 2000-luvulla kasvu hidastui ja vuosittaista uusien opiskelijoiden sisäänottoa supistettiin hieman.
Opiskelijoita TTY:llä oli vuonna 2015 8295, joista 7137 suoritti ylempää korkeakoulututkintoa (diplomi-insinööri tai arkkitehti) ja 1 158 jatko-opintoja[2] Ulkomaalaisia vaihto- ja tutkinto-opiskelijoita oli 1 305. Teknillisen yliopiston opiskelijaa, joka ei ole suorittanut vielä tekniikan kandidaatin välitutkintoa, kutsutaan tekniikan ylioppilaaksi. Yli vuoden opiskelleita tekniikan ylioppilaita ja tekniikan kandidaatteja kutsutaan vapaamuotoisesti teekkareiksi.
Rakenne
TTY:n tiedekunnat ja laitokset olivat:
- Luonnontieteiden tiedekunta
- fysiikka
- kemia ja biotekniikka
- matematiikka
- Optoelektroniikan tutkimuskeskus
- Talouden ja rakentamisen tiedekunta
- arkkitehtuuri
- rakennustekniikka
- teollisuustalous
- tiedonhallinta ja logistiikka
- kielikeskus
- Porin laitos
- täydennyskoulutuskeskus Edutech
- Teknisten tieteiden tiedekunta
- hydrauliikka ja automatiikka
- kone- ja tuotantotekniikka
- materiaalioppi
- systeemitekniikka
- Tieto- ja sähkötekniikan tiedekunta
- elektroniikka ja tietoliikennetekniikka
- signaalinkäsittely
- sähkötekniikka
- tietotekniikka
Lisäksi yliopistoon kuului kirjasto, joka tarjosi tutkimuksen ja opiskelun tueksi monipuolisia tietoaineistoja ja informaatiopalveluja.
TTY koordinoi Porin yliopistokeskusta.
TTY-säätiö
Vuoden 2010 alusta TTY muuttui säätiöyliopistoksi. Muutos liittyi yliopistolakiuudistukseen, jossa kaikista yliopistoista tuli joko julkisoikeudellisia yliopistoja tai säätiöitä. TTY:n toiminnasta vastasi muutoksen jälkeen TTY-säätiö. Muutos ei vaikuttanut opiskelijoiden asemaan, mutta henkilökunnan virat muuttuivat työsuhteiksi. TTY-säätiön säätiöpääoma oli 137 miljoonaa euroa.[7].
TTY-säätiön hallituksessa oli seitsemän jäsentä[8]. Viimeinen hallituksen kokoonpano oli seuraava:
- Ph.D. Tero Ojanperä, hallituksen puheenjohtaja, Vision+:n johtaja (jäsen 2012–2018).
- lääk.toht. Sirpa Jalkanen, hallituksen varapuheenjohtaja, Turun yliopiston professori (jäsen 2010–2018).
- tekn.toht. Antti Kaunonen, Voith Paperin johtoryhmän jäsen (jäsen 2014–2018).
- tekn.toht. Kati Korhonen-Yrjänheikki, Tekniikan Akateemisten Liiton yksikönjohtaja (jäsen 2014–2018).
- valtiot.toht. Sixten Korkman, Aalto-yliopiston professori (jäsen 2010–2018).
- valtiot.toht. Nando Malmelin, Aalto-yliopiston professori (jäsen 2016–2018).
- fil.toht. Mari Pantzar, Sitran resurssiviisas ja hiilineutraaliyhteiskunta -alueen johtaja (jäsen 2016–2018).
Aiemmin jäseninä olivat olleet myös
- kauppat. maist. Pekka Ala-Pietilä, Blykin toimitusjohtaja (jäsen 2010–2011).
- tekn.toht. Leena Eskola, Atostek Oy:n perustaja (jäsen 2012–2015).
- professori, tekn.lis. Erkki Leppävuori, Teknologian tutkimuskeskus VTT:n pääjohtaja 1999 (jäsen 2010–2013).
- kasvatust.maist. Marjo Miettinen, EM Groupin toimitusjohtaja (jäsen 2010–2013).
- professori, lääk.toht. Leena Peltonen-Palotie (jäsen 2010–2010).
- tekn.toht., arkkitehti Anne Stenros, Koneen muotoilujohtaja (jäsen 2010–2015).
- dipl.ins. Mika Uusi-Pietilä, Minutorin toimitusjohtaja (jäsen 2010–2011).
Säätiön hallituksen jäsenet valittiin neljäksi vuodeksi kerrallaan, poikkeuksena aloitus- ja lopetusvaiheet. Yllä on merkitty jäsenyyden alku- ja päättymisaika. Koko hallitus ei koskaan vaihtunut kerralla, sillä joka toinen vuosi oli kolmen ja joka toinen vuosi neljän jäsenen toimikauden päätös. Hallitus järjestäytyi uudestaan jokaisen valinnan jälkeen. Jäsenyys oli rajattu kahteen kauteen, mutta tämä rajoitus poistettiin loppuvaiheessa, koska muuten olisi pitänyt valita uusia jäseniä vain yhdeksi vuodeksi.
Säätiön hallitus oli yliopiston ylin päättävä elin. Säätiön hallitus päätti muun muassa säätiön strategiasta, toimintaa ja taloutta koskevista asioista sekä muista laajakantoisista suunnitelmista[9].
Historiaa
Teollisuuskaupunki tarvitsee teknillistä koulutusta
Teknillisen korkeakoulun perustaminen Tampereelle oli esillä jo 1800-luvun puolenvälin jälkeen. Valtiomies Agathon Meurman käsitteli aihetta Suomen senaatissa vuonna 1857[10]. Osittain syynä oli se, että Tampereesta kehittyi jo 1800-luvulla huomattava teollisuuskaupunki ja teknilliselle korkeakoulutukselle oli kaupungissa tarvetta. Teknillisen korkeakoulun siirtämistä Helsingin keskustasta avarammille alueille kaupungin reunaosiin tai Tampereelle keskusteltiin myös 1910-luvulla[11]. Toisen maailmansodan jälkeen Helsingin teknillisen korkeakoulun siirtämistä pohdittiin jälleen, sillä koulun toimitilat olivat vaurioituneet toisen maailmansodan pommituksissa. 1960-luvulla Teknillisen korkeakoulun neuvottelukunta esitti yllättäin koulutuksen aloittamista Tampereella. Teknillisen korkeakoulun sen aikainen rehtori Jaakko Rahola oli laskenut, että ruotsalaisia tekniikan opiskelijoita oli vuonna 1964 keskimäärin 2,6-kertainen määrä Suomeen verrattuna. Tämä oli teollisuuden näkemyksen mukaan kestämätöntä pitkällä aikavälillä[10].
TKK:n sivukorkeakoulusta itsenäiseksi korkeakouluksi
Presidentti Urho Kekkonen allekirjoitti asetuksen TKK:n sivukorkeakoulun toiminnasta Tampereella 13. elokuuta 1965[12]. Koulu aloitti toimintansa muutamaa viikkoa myöhemmin Teknillisen korkeakoulun sivukorkeakouluna. TTKK:n alkuvuosina opiskelijat maksoivat 65 markan lukuvuosimaksua vuosina 1965–1972 ja monia muita eri maksuja mm. tentistä, merkitsemisestä korkeakoulun kirjoihin, todistuksesta ja diplomityön tarkastamisesta[10]. Koulu itsenäistyi vuonna 1972 eduskunnan säädettyä asiasta lain ja samalla myös lukuvuosimaksuista luovuttiin. Eduskunta hyväksyi lain toukokuussa ja presidentti Urho Kekkonen vahvisti sen saman tien. Itsenäistyneessä korkeakoulussa oli 900 opiskelijaa[10]. Syitä itsenäistymiseen olivat mm. byrokratia. Matkat Otaniemeen erilaisiin kokouksiin veivät tehokasta työaikaa. Enemmistö kokouksista käsiteltävistä asioista koski vain Otaniemeä ja otaniemeläiset eivät taas tunteneet tarkkaan Tampereen olosuhteita. Tamperelaiset professorit käsittelivät samoja asioita useaan kertaan, ensin paikallisessa ja sitten TKK:n osastokollegiossa. Siksi koulujen erottaminen omiksi yksiköikseen oli tehokasta.
Koti uudesta kaupunginosasta
Aluksi opetusta annettiin Tampereen keskustassa, mutta toiminnan kasvaessa toimitilat alkoivat käydä ahtaaksi ja alkoivat siirtyä vuodesta 1973 alkaen vastaperustettuun Hervannan kaupunginosaan. Hervanta oli 1960-luvulla lähinnä korpea, nykyisen kampuksen kohdalla oli pienmaatilan niittyä. Alun perin Hervantaan piti muuttaa myös Tampereen yliopiston, mutta se ryhtyi vastustamaan muuttoa. 1960-luvulla esitettiin myös suunnitelmia näiden kahden Tampereen yliopiston yhdistämisestä[10]. Myös teekkareiden keskuudessa esiintyi epäilyä Hervannan kampusta kohtaan[10]. Yleinen epäilys oli, ettei kampusta ja sen ympärille rakennettavaa kaupunginosaa pystytä rakentamaan toimivaksi riittävän nopeassa aikataulussa. Hervanta onkin rakentunut hiljalleen. Viimeisenä Hervantaan siirtyi arkkitehtuurin osasto, joka toimi keskustassa aina vuoteen 1996[12]. Moni TTY:n varhaisista professoreista oli opiskellut osittain Yhdysvalloissa ja TTY:n muistutti monin eri tavoin amerikkalaisia yliopistoja.
Teollisuus kumppanina
Yleisesti 1970-luvulla korkeakoulun ja elinkeinoelämän avoin yhteistyö oli joillekin täysin epätoivottavaa. Poliittisessa ilmapiirissä jotkut radikaalit pitivät siivottamana sitä, että korkeakoulut olivat missään tekemisissä teollisuuden kanssa. Teollisuuden kuviteltiin likaavan tieteellisen tutkimuksen. TTY:llä elinkeinoelämäyhteistyö on ollut tärkeää perustamisesta asti. 1970-luvun lopusta lähtien TTY:llä vieraili suomalaisten suuryritysten johtoa Kauppakamarin kutsusta. Tampereen kauppakamarin sen aikainen toimitusjohtaja Matti Hokkanen kuuluu TTY:n monivuotisiin taustavaikuttajiin. Kauppakamari järjesti parikymmentä vierailua, joiden tavoitteena oli kasvattaa yritysten ja korkeakoulun välistä luottamusta. Mukana olivat mm. Valmet, Nokia, Kone, Kemira, Repola, SYP ja KOP.[10] Jo TTKK:n perustamista varten säädetty laki määritteli koulun tavoitteeksi panostamisen tuotekehitykseen, muista yliopistoista poiketen.
Kansainvälistymistä ja kasvua
1980-luvulla Yrjö Neuvo vaikutti professorina merkittävästi TTY:n toimintaan. Hän tuli sähkötekniikan professoriksi 33-vuotiaana vuonna 1977 vähän ennen sähkötalon valmistumista. Hänen professuurinsa aikana tehtiin mm. 30 tietotekniikan väitöskirjaa. Neuvo oli myös 1980-luvun lopulla Suomen akatemian tutkimusprofessorina. Tehtävä oli TTY:n ensimmäinen. 1980-luvulla alkoi myös kansainvälistyminen. Signaalinkäsittelyn laitoksella oli töissä 1980-luvulla 12 eri kansalaisuutta ja laitos oli TTY:n ensimmäinen, joka alkoi antaa säännöllistä opetusta englannin kielellä. Neuvo piti kansainvälistymistä erittäin tärkeänä asiana. Nokia alkoi kiinnostua Neuvon johtaman elektroniikan laitoksen osaamisesta ja perusti lopulta toimipisteen Hervantaan. Vuoteen 1982 mennessä TTY:llä oli 2800 opiskelijaa, ja valmistuneita oli 1700 diplomi-insinööriä ja arkkitehtia, 70 tekniikan lisensiaattia ja 15 tohtoria.[10]
TTY rekisteröi Suomen internetdomainin (.fi) vuonna 1986. Samalla syntyivät kaksi vanhinta suomalaista internetdomainia, TTY:n tut.fi ja Teknillisen korkeakoulun hut.fi[13]. FI-domainin rekisteröinnin takana oli paljolti silloinen tietojenkäsittelytekniikan apulaisprofessori Juha Heinänen, joka myös ylläpiti alkuaikoina verkon nimipalvelinta. FI-verkkotunnuksia hallinnoitiin TTKK:lla vuoteen 1993, jolloin ne siirrettiin FICIX ry:lle, ja myöhemmin viestintävirastolle.[14]
1990-luvun alkupuolella TTY:n toimintaa ohjasi lama ja loppupuolella Nokian halu lisätä jatkuvasti koulutusta. Nämä kaksi pääpiirrettä vaativat yliopiston toiminnassa merkittäviä muutoksia. Laman aikana toiminta järkevöityi ja rahaa oli käytössä aiempaa vähemmän. Laman aikana henkilökunnan määrä väheni, mutta toiminta laajeni. Samalla vuosikymmenellä alkoi opiskelijamäärien huima kasvu, kun uusista osaajista oli kysyntää. Monet toiminnot, kuten siivous, kunnossapito, ulkoalueiden hoito sekä liikunta-, rekrytointi- ja innovaatiopalvelut ulkoistettiin yhteistyökumppaneiden hoidettavaksi. Matematiikan ja fysiikan opettajien koulutuksen käynnistämiseen vaikutti 90-luvulla opetusministeriön toivomus.[12]
Merkittävää tutkimustyötä ja keksintöjä
TTY:n tutkimus oli yhteistyössä elinkeinoelämän kanssa tuottanut keksintöjä, jotka muuttivat maailmaa. TTY rekisteröi Suomen internetdomainin[14] (.fi) vuonna 1986 ja hallinnoi Fi-verkkotunnuksia vuoteen 1993 asti. Samalla syntyivät kaksi vanhinta suomalaista internetdomainia, TTY:n tut.fi ja Teknillisen korkeakoulun hut.fi. Tietotekniikan osasto on ollut vahvasti Nokia Oyj:n tuotekehittelyn apuna, esimerkkinä mm. Nokia Communicator[15]. TTY:ltä lähtöisin oleva sumuvalkokangas-keksintö (oikeuden omistaa Seinäjoella toimiva Fog Screen Oy) sai vuonna 2003 Innosuomi-palkinnon. Menetelmä mahdollistaa kuvien ja videon projisoinnin ilmaan. Sumuvalkokankaan keksijät ovat tekniikan tohtorit Ismo Rakkolainen ja Karri Palovuori. TTY:n tutkija Jevgeni Podkletnov esitti vuonna 1992 riittämättömän kokeellisen aineiston perusteella, että painovoima heikkenee pyörivän suprajohdelevyn ympäristössä. Jatkotutkimukset TTY:llä ja Yhdysvalloissa eivät ole johtaneet ilmiön havaitsemiseen.[16]
TTY oli kehittämässä mm. maailman ensimmäistä
- biohajoavaa nivelimplanttia
- kommunikaattoria
- toisen sukupolven kommunikaattoria
- kävelevää metsäkonetta
- biohajoavaa niveltyynyä nivelreuman ja nivelrikon hoitoon
- keltaista laseria[17].
Rakennukset
Hervannassa sijaitseva kampus laajentui seuraavasti[18]:
| Vuosi | Rakennus |
|---|---|
| 1973 | Konetalo |
| 1978 | Sähkötalo |
| 1983 | Päärakennus |
| 1984 | Rakennustalo (suunnittelijana arkkitehti Toivo Korhonen) |
| 1991 | Hermitec |
| 1995 | Festia |
| 2001 | Tietotalo |
| 2002 | Liikuntahalli Tamppi Areena |
| 2006 | Päärakennuksen laajennus |
| 2013 | Tamppi Areenan laajennus |
| 2015 | Kampusareena |
Toiminta hieman syrjässä sijaitsevasta Hermitecistä siirtyi sittemmin varsinaiselle kampusalueelle. Tähän vaikutti mm. Tietotalon valmistuminen 2000-luvun alussa. Kampusareenan akustiikkaa suunniteltiin tietokonemallinnuksella. Rakennuksessa on auditorio, jossa puhujan ääni kuuluu viimeiselle riville asti ilman äänenvahvistusta.[19]
Eri vaiheissa rakennetut rakennukset on yhdistetty käytävillä, jolloin paikasta toiseen pääsee aina siirtymään sisätilojen kautta.
Konetalo
Sähkötalo
Rakennustalo
Festia- Tietotalo
Kampusareena
Koulutusohjelmat
Eri koulutusohjelmien perustamisvuodet[12]:
| Perustamisvuosi | Koulutusohjelma |
|---|---|
| 1965 | Kone-, rakennus- ja sähkötekniikka |
| 1969 | Arkkitehtuuri |
| 1985 | Tekstiili- ja vaatetustekniikka, tietotekniikka |
| 1987 | Automaatiotekniikka |
| 1989 | Materiaalitekniikka |
| 1990 | Tuotantotalous (eriytyi omaksi kokonaisuudekseen konetekniikan koulutusohjelmasta) |
| 1991 | Ympäristötekniikka |
| 1999 | Tietojohtaminen (eriytyi omaksi kokonaisuudekseen tuotantotalouden koulutusohjelmasta) |
| 2000 | Tietoliikenne-elektroniikka (2009 eteenpäin nimeltään signaalinkäsittely ja tietoliikennetekniikka) |
| 2002 | Teknis-luonnontieteellinen |
| 2005 | Biotekniikka |
Tekstiili- ja vaatetustekniikan koulutusohjelmaan otettiin opiskelijoita viimeisen kerran vuonna 2009 ja signaalinkäsittelyn ja tietoliikennetekniikan koulutusohjelmaan vuonna 2012.
Opiskelijoiden ja henkilökunnan määrä
Opiskelijoiden ja henkilökunnan määrän kehitys[18]:
| Vuosi | Opiskelijoiden määrä (perus- ja jatko-opiskelijat) |
Suoritettuja tohtorin tutkintoja |
Henkilökunnan määrä (htv) |
|---|---|---|---|
| 1965 | 132 | ||
| 1975 | 1 594 | ||
| 1985 | 2 975 | 9 | |
| 1995 | 6 400 | 27 | |
| 2000 | 9 996 | 35 | 1 784 |
| 2005 | 12 642 | 65 | 1 906 |
| 2006 | 12 427 | 72 | 1 871 |
| 2007 | 12 181 | 71 | 1 940 |
| 2008 | 11 626 | 64 | 1 951 |
| 2009 | 11 565 | 84 | 2 020 |
| 2010 | 10 429 | 87 | 1 964 |
| 2011 | 10 470 | 75 | 1 911 |
| 2012 | 10 389 | 90 | 2 077 |
| 2013 | 9 904 | 94 | 2 016 |
| 2014 | 9 163 | 91 | 1 926 |
Tampereen teknillisen yliopiston ylioppilaskunta (TTYY)
Teknillisen korkeakoulun Tampereen sivukorkeakoulun aloitettua toimintansa vuonna 1965 alkoi myös sen ylioppilaskunta toimia heti nimellä Tampereen teknillisen korkeakoulun ylioppilaskunta vaikkakin ilman virallista asemaa. Tampereen teknillisen korkeakoulun itsenäistyttyä vuonna 1972 aloitti virallisesti toimintansa Tampereen teknillisen korkeakoulun ylioppilaskunta (TTKY), joka on sittemmin muuttanut yliopiston nimenmuutoksen myötä oman nimensä Tampereen teknillisen yliopiston ylioppilaskunnaksi (TTYY). Vuonna 2005 TTYY:n edustajisto korjasi ylioppilaskuntatoiminnan alkaneeksi vuonna 1965. Sivukorkeakoulun toiminnan aikana pyrittiin Tampereen teknillisen korkeakoulun ylioppilaskunnan toiminnalle saamaan virallisempi asema rinnakkaisnimellä Tampereen Teekkarit. Lain mukaan jokaisen perusopiskelijan on kuuluttava ylioppilaskuntaan.
Leimallista paikalliselle opiskelijakulttuurille on jokavappuinen ensimmäisen vuoden opiskelijoiden kastaminen Tammerkoskessa, ns. teekkarikaste. Siinä 3–6 ensimmäisen vuoden opiskelijaa pudotetaan kerralla hetkeksi nosturinkoukkuun kiinnitetyssä korissa hyiseen Tammerkoskeen vappuna. Tämä kastamisperinne alkoi jo vuonna 1966.
Aikaisempia rehtoreita ja laitosten johtajia
- Mika Hannula, rehtori 2016-2018, professori
- Markku Kivikoski, rehtori 2008–2016, professori
- Jarl-Thure Eriksson, rehtori 1997–2008, professori emeritus
- Timo Lepistö, rehtori vuosina 1985–1996, professori
- Osmo Hassi, rehtori vuosina 1975–1985, professori emeritus
- Pekka Ahonen, rehtori vuosina 1972–1975, professori emeritus
- Reino Kurki-Suonio, 1. vararehtori 1992–2002, tietotekniikan osaston ensimmäinen johtaja, professori emeritus, professorina 1980–2002
- Yrjö Neuvo, elektroniikan professorina 1976–1992, suuntasi laitosta signaalinkäsittelyyn ja mikroprosessoritekniikkaan päin
- Markus Pessa, Optoelektroniikan Tutkimuskeskuksen (ORC) johtaja, professori emeritus
- Gunnar Graeffe, fysiikan laitoksen perustaja ja johtaja 1970–1998, professori emeritus.
Yliopisto populaarikulttuurissa
TTY:llä (erityisesti Festiassa) on kuvattu kohtauksia kahteen maailmanmaineeseen yltäneeseen amatöörielokuvaan: Star Wreck: In the Pirkinning ja The Yes Men, joista jälkimmäisessä joukko pilailijoita esiintyi eräässä TTY:n järjestämässä konferenssissa maailmankauppajärjestö WTO:n "edustajina".[20]
Katso myös
Lähteet
- Tampereen teknillisen yliopiston strategia 2013–2016 2013. Tampereen teknillinen yliopisto. Viitattu 1.12.2013.
- Tilastotietoa tut.fi. 5.6.2014. TTY. Viitattu 4.11.2014.
- Jaakko Puhakka TTY:n rehtoriksi www.tampere3.fi. Viitattu 28.8.2018.
- Vuosikertomus 2015. Tampereen teknillinen yliopisto.
- Graafinen ohjeisto. Tampereen teknillinen yliopisto.
- Vuosikertomus 2015
- Varainhankinta – Tampereen teknillinen yliopisto 2013. Tampereen teknillinen yliopisto. Viitattu 29.8.2013.
- Säätiön hallitus 2011. Tampereen teknillinen yliopisto. Viitattu 12.2.2012.
- Tieto on talousmoottorin polttoaine 2009. Tampereen teknillinen yliopisto. Viitattu 24.7.2011. (suomeksi)[vanhentunut linkki]
- Wacklin, Matti: Lainahöyhenissä kohti teknopolista. Kronikka 30-vuotiaan TTKK:n vaiheista.. Valkeakoski: Tampereen teknillinen korkeakoulu, 1995. ISBN 951-722-380-3.
- Opetusta ja tutkimusta Teknillisessä korkeakoulussa vuodesta 1849 – Aalto-yliopisto 2011. Aalto-yliopisto. Viitattu 20.7.2011. (suomeksi)
- Ayres, Katja: Kasvun aika -- Ajankuvia tekniikan yliopistosta. Tampere: Tampereen teknillinen yliopisto, 2005. ISBN 952-15-1385-3.
- .FI domainin rekisteröintianomus 4.12.1986 1986. Funet. Viitattu 15.8.2011. (englanniksi)
- TTY varasi Fi-verkkotunnuksen Suomelle 20.12.2011. Rajapinta. [vanhentunut linkki]
- Nokian Kommunikaattori syntyi tamperelaisvoimin 30.12.2003. TTY. Viitattu 16.9.2007.
- American Antigravity Viitattu 12.10.2007. (englanniksi)
- Keltainen laser mullistaa lääketieteen ja spektroskopian Rajapinta. 20.5.2014. TTY.
- Historiaa – Tampereen teknillinen yliopisto 2011. TTY. Viitattu 20.7.2011.
- TTY Kampusareena, Tampere 2015. A-Insinöörit.
- http://www.theyesmen.org/hijinks/tampere/ (Arkistoitu – Internet Archive)
Kirjallisuutta
- Häikiö, Martti: Tampereen teknillisen yliopiston historia 1965–2015. Kirjokansi, 97. Helsinki: Suomalaisen Kirjallisuuden Seura, 2015. ISSN 2323-7392. ISBN 978-952-222-631-0.