Syöpäkasvainten luokitus

Syöpäkasvainten luokitus on joukko tieteellisiä järjestelmiä, jotka kuuluvat patologian alaan, mutta näitä käytetään hyödyksi enenevässä määrin syöpätaudin hoidon valinnassa.

Syöpiä eli pahanlaatuisia kasvaimia nimetään lähtevän elimen mukaan: Esimerkiksi epiteelistä lähtevä syöpä on karsinooma, tukisolukosta lähtevä on sarkooma ja imukudoksesta lähtevä syöpä on lymfooma; verta muodostavan elimen kudossyöpä on tavallisesti leukemia. Näitä on kaikkia eri tyyppejä. Syöpiä voidaan luokitella myös erilaistumisasteen mukaan. Mikäli syöpä on hyvin erilaistunut eli muistuttaa lähtökudosta, sen hoidolla on yleensä parempi ennuste. Huonosti erilaistuneiden syöpien tutkimus ja hoito on vaikeaa, ja joskus ei lähtöelintä saada lainkaan selville edes ruumiinavauksessa[1].

Solukon liikakasvun variaatioihin kuuluu hyperplasia, joka on vain normaalin solukon lisääntynyttä kasvua esimerkiksi raskauden aikana, metaplasia, joka on normaalin solukon ilmaantuminen väärään kohtaan, dysplasia, johon liittyy solukon muodon tai koon vaihtelun kasvua mutta ei mitoosin häiriöitä, sekä anaplasia, joka tarkoittaa jo pahanlaatuista kasvainta.[2]

Yksi tapa luokitella syöpiä on niiden eritys. Syöpäsolut voivat erittää esimerkiksi hormoneja tai muita merkkiaineita.[3]

Karsinoomien diagnostiikassa on käytössä luokitus vakavuusasteen mukaan. Esimerkiksi kohdunkaulan irtosolunäyte on luokiteltu roomalaisin numeroin I–V, jossa I tarkoittaa normaalilöydöstä, II hieman poikkeavaa mutta ei pahanlaatuisuuteen viittaavaa, esimerkiksi tulehduksellisesti tavattavaa, III on jo epäilyttävä, IV todennäköinen karsinooma ja V varma karsinooma.[4] Luokkaa 0 käytetään joskus merkityksessä "ei edustava näyte".

Gradus taas tarkoittaa erilaistumisastetta. Nämä kulkevat roomalaisin numeroin I–III tai I–IV siten, että I on hyvin erilaistunutta syöpäkudosta ja siten ennusteeltaan paras, gradukset III ja IV ja ovat huonosti erilaistuneita.[5]

Graduksen rinnalla käytetään karsinoomissa stage-leviämisasteluokitusta. Tavallisin niistä on TNM-luokitus. Tässä T tarkoittaa itse tuumoria, N paikallisia imusolmukkeita ja M metastaaseja eli etäpesäkkeitä.[5] T2N1M0 tarkoittaa esimerkiksi, että kasvain on levinnyt hieman lähtökudoksensa ohi tai on kasvanut tietyn koon yli, on levinnyt lähimpiin esimerkiksi pariin imusolmukkeeseen eikä etäpesäkkeitä ole. Esimerkiksi paksunsuolen syövässä on käytössä tästä hieman poikkeava Dukes-luokitus, jossa Dukes A on vähiten levinnyt, Dukes D eniten.[6]

Lähteet
  1. Pia Suonpää, Riikka Nevala, Annette Beule, Jukka Schildt, G. Steven Bova ja Tuomas Mirtti: Lähtökohdaltaan tuntematon syöpä. Lääketieteellinen aikakauskirja Duodecim, 9/2019, s. 838–846. Suomalainen lääkäriseura Duodecim.
  2. Stanley L. Robbins ja Marcia Angell: Basic Pathology 2. edition, s. 77. Philadelphia, United States: W. B. Saunders Company, 1976. ISBN 0-7216-7599-9.
  3. Stanley L. Robbins ja Marcia Angell: Basic Pathology 2. edition, s. 108. Philadelphia, United States: W. B. Saunders Company, 1976. ISBN 0-7216-7599-9.
  4. Stanley L. Robbins ja Marcia Angell: Basic Pathology 2. edition, s. 115. Philadelphia, United States: W. B. Saunders Company, 1976. ISBN 0-7216-7599-9.
  5. Syövän vaiheet, erilaistuminen ja levinneisyys Kaikki syövästä. Syöpäjärjestöt. Viitattu 16.5.2019.
  6. Suolistosyövän levinneisyysluokat suolistosyopa.fi. 2017. Arkistoitu 5.11.2016. Viitattu 16.5.2019.
    This article is issued from Wikipedia. The text is licensed under Creative Commons - Attribution - Sharealike. Additional terms may apply for the media files.