T-pyrstö

T-pyrstö on lentokoneen pyrstötyyppi, jossa korkeusvakaimet on kiinnitetty rungon sijasta sivuvakaimen päähän. Nimensä se on saanut siitä, että pyrstö näyttää tällöin edestä katsottuna T-kirjaimelta.

T-pyrstöinen Tupolev Tu-154M.

Etuja

T-pyrstön etuna tavalliseen pyrstöön verrattuna on se, että korkeusvakaimet saadaan siirrettyä kauemmas moottorien pakokaasuvirrasta[1] ja siipien jättövirtauksista. Niinpä sen korkeusvakaimet ovat tavallista pyrstöä tehokkaammat,[2] jolloin niistä voidaan myös tehdä tavallista pienemmät. Lisäksi suurempi etäisyys jättövirtauksiin tarkoittaa, että T-pyrstön korkeusvakaimet värisevät lennossa vähemmän, joten metallin väsymistä tapahtuu vähemmän ja pyrstön käyttöikä on pidempi. T-pyrstössä myös sivuvakain toimii tehokkaammin, sillä korkeusvakaimet toimivat sille ikään kuin päätylevynä. Niinpä myös sivuvakaimesta voidaan tehdä tavallista pienempi.[3] T-pyrstö mahdollistaa myös moottorien kiinnittämisen rungon takaosaan, missä korkeusvakaimet olisivat normaalissa pyrstössä.[4]

Oikaiseminen syöksykierteestä on T-pyrstöisellä lentokoneella helpompaa kuin muun tyyppisillä, sillä niissä sivuperäsin pääsee toimimaan vapaasti ja tehokkaasti (korkeusperäsin ei aiheuta kuolleen turbulenttisen ilman aluetta sivuperäsimeen).

Koska etäisyys maan pinnasta korkeusperäsimeen on T-pyrstöisellä lentokoneella suurempi kuin muun tyyppisillä, vierasesinevahingon riski (Foreign Object Damage) lähtö- ja laskukiidossa sekä lentokenttäoperaatioissa on vähäisempi kuin muun tyyppisillä. Tämä, sekä T-pyrstön aerodynaaminen tehokkuus, tekevät T-pyrstöstä erityisen suositun purjekoneissa.

Ilmapudotus- ja laskuvarjo-operaatiot ovat turvallisia T-pyrstöisillä kuljetuskoneilla, sillä niissä ei ole riskiä hyppääjien tai pudotettavan rahdin iskeytymisestä korkeusvakaimiin.

Haittoja
Kaavakuva syväsakkauksesta.

T-pyrstö on altis erityiselle syväsakkaukselle. Siinä korkeusvakain jää sakkaavan siiven synnyttämään pyörteiseen ilmaan, mikä estää korkeusvakaimen käytön. T-pyrstöisillä koneilla on tällöin myös taipumus kääntyä nopeasti suurempaan kohtauskulmaan, jopa 40 asteeseen. Tämän seurauksena kone lukittuu syväsakkaukseen, sillä nokan laskeminen korkeusvakaimella ei onnistu.[3] Sakkauksesta poistuminen on tällöin vaikeaa, usein jopa mahdotonta.[4]

T-pyrstö on kokonaisuutena tavallista pyrstöä painavampi.[3] Lisäksi pyrstörakenne altistaa sivuvakaimen tavallista pyrstöä suuremmille kuormituksille,[1] sillä korkeusvakaimen synnyttämän vääntömomentin on siirryttävä sivuvakaimen kautta koneen runkoon. Niinpä T-pyrstön on oltava tavallista pyrstöä vahvempi, mikä johtaa myös osaltaan painon lisääntymiseen.[3]

Tunnetuimpia T-pyrstöllä varustettuja konetyyppejä

Lähteet

Viitteet
  1. Tail Design and Sizing Stanford University Aircraft Aerodynamics and Design Group. Arkistoitu 23.11.2016. Viitattu 5.1.2017. (englanniksi)
  2. Sadraey s. 285–286
  3. Sadraey s. 300–302
  4. Cox, Bill: The Reality Of Deep Stalls 9.7.2013. Plane & Pilot Magazine. Viitattu 5.1.2017. (englanniksi)
    This article is issued from Wikipedia. The text is licensed under Creative Commons - Attribution - Sharealike. Additional terms may apply for the media files.