T-72

T-72 on entisessä Neuvostoliitossa ja muissa Varsovan liiton maissa valmistettu taistelupanssarivaunu. T-72 suunniteltiin pienemmän teknisen riskin vaihtoehdoksi Neuvostoliiton sen hetken edistyneimmälle, mutta kalliille ja monimutkaiselle T-64-panssarivaunulle. Sen tuotanto alkoi vuonna 1971. T-72:n pohjalta on myöhemmin kehitetty myös sen seuraaja T-90. T-72 on edelleen useiden maiden armeijoiden käytössä, vaikkakin sen käyttöikä alkaa lähennellä loppuaan.

T-72M1

T-72
Valmistushistoria
Valmistusmaa  Neuvostoliitto ja muut Varsovan liiton maat
Tekniset tiedot
Pituus
putki edessä 9,53 m
pelkkä runko 6,95 m
Leveys 3,59 m
Korkeus 2,22 m
Taistelupaino 41,5 t
Telaketjut 580 mm
Maksiminopeus
tiellä 60 km/h
maastossa 50 km/h
Toimintasäde 450 km tiellä
Pääase 125 mm 2A46M -panssarivaunukanuuna (45 laukausta)
Muu aseistus 7,62 mm PKT -konekivääri (2 000 patruunaa), 12,7 mm NSVT -ilmatorjuntakonekivääri (6 × 50 patruunaa), suojasavunheittimet tornin sivuilla ja latausautomaatti
Panssarointi Rungon etuyläviistopanssari: 240 mm, rungon kylkipanssari: 80 mm, tornin etupanssari: n. 500 mm ja tornin kylkipanssari: 120-300 mm
Moottori Tyyppi v-46-6 ahdettu V-12 38,88 l diesel/monipolttoaine
hevosvoimat 780 hv
kilowattia 582 kW
vääntö 3 090 Nm
Miehistö 3, johtaja, ajaja, ampuja

T-72:sta on useita malleja. Neuvostoliiton omaan käyttöön valmistettiin malleja T-72, T-72A ja T-72B. Neuvostoliiton vientimallit T-72M ja T-72M1 olivat heikommin panssaroituja ja varusteltuja versioita T-72- ja T-72A-malleista. Useimmissa malleissa ei ole laseretäisyysmittaria, pimeänäköjärjestelmänä on yksinkertainen infrapunavalaisin. T-72B-malli lisäsi vaunuun myös tykin putken kautta ammuttavan AT-11 Svir -panssaritorjuntaohjuksen, joka korvasi tykin heikompaa tarkkuutta pitkillä etäisyyksillä. T-72B -mallia vastaava vientiversio on T-72S.

Kehittely

T-72:n kehitti Uralvagonzavod vaihtoehdoksi monimutkaiselle ja kalliille T-64-panssarivaunulle. T-72:n ottamista palveluun vuonna 1973 edelsi sarja useita T-62:n pohjalle rakennettuja malleja. Ensimmäinen varsinainen T-72-prototyyppi valmistui vuonna 1970 ja siitä käytettiin nimitystä Objekt 172. Vaunu hyväksyttiin palvelukseen vuonna 1973 ja sen sarjatuotanto alkoi vuonna 1974. Kokonaisuudessaan se ei tullut käyttöön kuin vasta vuonna 1975. Julkisuudessa vaunu oli ensimmäisen kerran Ranskan silloisen puolustusministerin Yvon Bourgesin vieraillessa Venäjällä vuonna lokakuussa 1977. Saman vuoden marraskuussa vaunu otti osaa voitonpäivän paraatiin Punaisella torilla. Sittemmin alkuperäisestä vaunusta on kehitelty useita eri versioita useissa eri maissa ja niitä on tuotettu yhteensä arviolta 20 000.[1]

Käyttö Suomessa

Suomen puolustusvoimien käyttämä T-72 Panssarimuseossa.

T-72M1-vaunut olivat pitkään Suomen kahden sodanajan panssariprikaatin iskuportaan selkäranka; panssariprikaatiin kuului kuusi panssarivaunukomppaniaa. Suuri osa vaunuista oli hankittu käytettynä 1990-luvulla Itä-Saksan jäämistöstä. Nyt T-72-kalusto on poistunut Suomen puolustusvoimien käytöstä. Vaunuja myytiin ja myymättä jääneet romutettiin Jyväskylän Seppälänkankaan teollisuusalueella loppuvuodesta 2006 alkaen. 2007 puolustusvoimat päätti romuttaa 240 taistelupanssarivaunua, 220 kuljetus- tai rynnäkköpanssarivaunua ja yli 200 kenttätykkiä. Osa romutetuista ajoneuvoista oli T-72:ia ja tykeistä 152 mm:n haupitseja. Eversti Markku Lainevirran mukaan vanhan kaluston pitäminen pitkään myyntikunnossa olisi ylittänyt niiden myyntiarvon.

Loppukesästä 2007 T-72-kalustolta ylijääneet varaosavarastot myytiin Patria Weapons Systemsin kautta Tšekkiin. Ostajana oli Dako Cz ja kauppahintana 4,1 miljoonaa euroa, sisältäen 430 000 varaosanimikettä.

T-72:n eri versioita

 Irak

  • Asad Babil, Irakissa valmistettu versio T-72M1 -vaunusta.

 Jugoslavia

 Puola[2]

  • PT-91, puolalainen päivitys T-72M1 -vaunuun.

 Slovakia[3]

  • T-72M1/M2, ZTS Martinin ja ZTS Dubnican päivityksiä T-72M1 -vaunuun.

 Tšekki[4]

  • T-72CZ, tšekkiläinen päivitys T-72M1 -vaunuun.

 Venäjä[5]

  • T-72, vuonna 1973 käyttöön tullut ensimmäinen malli.
  • T-72K, vuonna 1973 käyttöön tullut johtovaunu, lisänä yhteydenpitovälineistöä muun muassa ammusten määrän kustannuksella.
  • T-72A, vuonna 1979 käyttöön tullut paranneltu versio, uudistuksina muun muassa laseretäisyysmittari.[6]
  • T-72AK, vuonna 1975 käyttöön tullut johtovaunu T-72A:n pohjalta.
  • T-72M, vaunun vientiversio, eroja tavalliseen panssaroinnissa ja ammusten määrässä.
  • T-72M1, vuonna 1980 käyttöön tullut modernisoitu versio nT-72M -vaunusta.
  • T-72AV, vuonna 1985 käyttöön tullut versio reaktiivipanssaroinnein.[6]
  • T-72B, vuonna 1985 käyttöön tullut versio, muun muassa paranneltu panssarointi tykkitornissa ja reaktiivipanssarointi.[6]
  • T-72B-1989[6]
  • T-72BK, vuonna 1985 käyttöön tullut johtovaunu T-72B:n pohjalta.
  • T-72B1, vuonna 1985 käyttöön tullut versio Kontakt-reaktiivipanssaroinnilla. Ei sovellu panssarintorjuntaohjusten laukaisuun muiden versioiden tapaan.
  • T-72B3[6]
  • T-72B3M[6]
  • T-72S, vuonna 1987 käyttöön tullut T-72B -vaunun vientiversio.
  • T-72S1, vuonna 1987 käyttöön tullut T-72B1 -vaunun vientiversio.
  • T-72BM, vuonna 1992 käyttöön tullut versio. Toisen sukupolven reaktiivipanssarointi ja SV-84 -dieselmoottori.
  • T-72BU, alkuperäinen nimitys T-90 -vaunulle.

 Ukraina[7]

  • T-72AG, Ukrainalainen päivitetty versio, ei tuotannossa.
  • T-72-120, T-72 -vaunu Nato-standardien mukaisella 120 mm panssarivaunukanuunalla. 5 prototyyppiä.
  • T-72AMC[6]

Sodat

T-72B, Punaisen torin sotilasparaatissa. Kuva aiheutti hämmennystä Yhdysvaltain tiedusteluorganisaatioissa, koska vaunu tunnistettiin ensin väärin T-80-malliksi.

T-72 vaunua on käytetty seuraavissa sodissa:

T-72 -panssarivaunujen tappiot Venäjän hyökkäyssodassa Ukrainaan 2022–

Hyökkäyssodassa Ukrainaan 2022 ukrainalaisjoukot ovat tuhonneet, vaurioittaneet tai ottaneet haltuunsa suuren määrän venäläisjoukkojen T-72 -tyypin panssarivaunuja.[9] Oryx-sivuston dokumentoimien aineistojen mukaan T-72 on sodan eniten tuhottu panssarivaunutyyppiluokka. Sodan ensimmäisen vuoden aikana Ukrainan joukot tuhosivat, vaurioittivat tai valtasivat varmistetusti 945 venäläisjoukkojen T-72-panssarivaunua; kaikkiaan Venäjän varmennettiin menettäneen 1 673 taistelupanssarivaunua tuhottuna, vaurioituneena tai vallattuna.[9] Oryx-sivuston varmistama, venäläisten menettämien panssarivaunujen määrä on 56 prosenttia siitä, mitä Ukrainan asevoimat ovat ilmoittaneet tuhonneensa (4.2.2023 mennessä 3 218 panssarivaunua).[10] Samana aikana Ukrainan asevoimat menettivät Oryxin mukaan 99 T-72-taistelupanssarivaunua. Ukrainan menetetyin panssarivaunutyyppi oli T-64. Oryx varmensi Ukrainan menettäneen sodan ensimmäisen vuoden aikana kaikkiaan 459 panssarivaunua.[11]

Etelä-Sudanin asekaupat

Somalialaiset merirosvot kaappasivat 2008 Somalian rannikolla liikkuneen ukrainalaisen aluksen, jonka lastina oli 33 kpl T-72-panssarivaunuja. Myöhemmin Kenia ilmoitti, että taistelupanssarivaunut olisivat olleet menossa sen puolustuslaitokselle, kun taas toisten lähteiden mukaan ne olisi tarkoitettu Etelä-Sudanin hallitukselle.[12]

Katso myös

Lähteet

  • Christopher F. Foss: Jane's Armour and Artillery 2005-2006, s. 16. Jane's publishing. (englanniksi)

Viitteet

  1. Foss, s. 95-96
  2. Foss, s. 78
  3. Foss, s. 119
  4. Foss, s. 17-18
  5. Foss, s. 97-98
  6. https://www.youtube.com/watch?v=2doYYblaLFU
  7. Foss, s. 135-136
  8. Jonathan Marcus: Ukraine crisis: T-72 tank shoots hole in Russian denial BBC News. Viitattu 7.12.2014. (englanniksi)
  9. Oryx: Attack On Europe: Documenting Russian Equipment Losses During The 2022 Russian Invasion Of Ukraine Oryx, oryxspioenkop.com. 24.2.2022-. Viitattu 4.2.2023. (englanniksi)
  10. The total combat losses of the enemy from 24.02.22 to 04.02.23 4.2.2023 09:00. Oryx, oryxspioenkop.com. Viitattu 4.2.2023. (englanniksi)
  11. Attack On Europe: Documenting Ukrainian Equipment Losses During The 2022 Russian Invasion Of Ukraine 24.2.2023. Oryx, oryxspioenkop.com. (englanniksi)
  12. http://www.timesonline.co.uk/tol/news/world/africa/article4831652.ece

    Lähteet joihin ei viitata

    Aiheesta muualla

    This article is issued from Wikipedia. The text is licensed under Creative Commons - Attribution - Sharealike. Additional terms may apply for the media files.