Tšernobylin suojavyöhyke

Tšernobylin suojavyöhyke (ukr. Зона відчуження Чорнобильської АЕС, Zona vidtšuždennja Tšornobylskoji AES, ven. Зона отчуждения Чернобыльской АЭС, Zona ottšuždenija Tšernobylskoi AES, engl. Chernobyl Exclusion Zone) on Tšernobylin ydinvoimalaonnettomuuden seurauksena perustettu suuri säteilysuojelualue Ukrainan pohjoisosissa Tšernobylin ydinvoimalan ympäristössä. Suojavyöhyke käsittää suuret osat Kiovan alueen pohjoisosien aiempia Ivankivin piiriä (keskustaajama Ivankiv) ja Poliskyn piiriä (Krasjatytši),[1][2] jotka vuoden 2020 aluehallinnollisessa uudistuksessa yhdistettiin laajennetun Vyšhorodin piirin osaksi.[3][4] Vyöhykeelle on 90–130 kilometrin matka Kiovasta. Alueen läpi virtaa Dneprin tärkeä sivuhaara Pripet; kaakossa suojavyöhyke jatkuu Kiovan tekojärvelle saakka.[1][2] Valko-Venäjän rajan takana oleva säteilysuojelualue ei ole osa Tšernobylin suojavyöhykettä, sillä siellä alue jatkuu nimellä Polesian säteily-ekologinen suojelualue.

Lähi- ja kaukokulkeumana levinneen cesium-137:n aiheuttama aktiivisuus Tšernobylin voimalan ympäristössä. Tšernobylin suojavyöhyke käsittää voimalan lähelle osuvat Ukrainan puoleiset suljetun alueen osat.
Tšernobylin suojavyöhykkeen, eli Ukrainan puoleisen säteilysuojelualueen vyöhykejako alueen opastekartan mukaan (2009).
Tšernobylin ulomman suojavyöhykkeen etelärajalla, linnuntietä 30,2 kilometriä vaurioituneesta voimalayksiköstä etelään sijaitseva valvonta- ja tarkastuspiste Ditjatki (кпп= контрольно-пропускний пункт, kpp kontrolno-propuskni punkt, koordinaatit 51.1182°N, 30.1219°E)

Alueen historiaa ja organisointia nykyään

Alkuvaiheessa, vuosina 1986–1987 Ukrainan sosialistisen neuvostotasavaltaan perustettua rauhoitusaluetta kutsuttiin 30 kilometrin vyöhykkeeksi.[5][6] Suoja-alueen pinta-ala oli 2000-luvun alussa noin 2 600 neliö­kilo­metriä.[7]

Ukrainassa Tšernobylin suojavyöhykkeen valvonnasta ja siellä asuneiden ihmisten uudelleensijoittamisesta vastaa erityinen valtionvirasto. Tšernobylin suojavyöhyke jakautuu nykyään toiminnallisesti kahteen laajempaan rajoitusvyöhykkeeseen. Lisäksi Tšernobylin kaupunki muodostaa oman rajoitusalueensa. Sisin 10 kilometrin vyöhyke on vakavimmin saastunut, tiukemmin rajoitettu ja valvottu. Ulompi suojavyöhyke käsittää sisemmän suojavyöhykkeen ulkopuoliset Tšernobylin suojavyöhykeen osat Tšernobylin kaupunkia lukuun ottamatta. Molemmille vyöhykkeille pääsy on rajoitettua, tapahtuu rajattujen valvontapisteiden kautta ja edellyttää erityistä kulkulupaa. Kulkulupia voi hakea myös ohjattuihin turistikäynteihin.[1][8]

Lähistön muita säteilynsuojelualueita

Tšernobylin suojavyöhykkeen lähistöllä on muitakin Tšernobylin voimalaonnettomuuden seurauksena väestönsuojelutarkoituksissa perustettuja rajoitusalueita. Esimerkiksi Ukrainan Žytomyrin alueen Narodytšin ja Kiovan alueen Krasjatytšin välillä sijaitsevalle, radioaktiivisuustasonsa perusteella suljetuksi vyöhykkeeksi luokitellulle seudulle on muodostettu oma rauhoitusalue kulku- ja asutusrajoituksineen.

Valko-Venäjän puolella Tšernobylin suojavyöhykkeen alueellisena jatkona toimii Polesian säteily-ekologinen suojelualue.[2][9][10]

Lähteet
  1. Johnstone, Sarah: Lonely Planet: Ukraine, s. 216. 1st Edition. Lonely Planet Publications Pty Ltd, lonelyplanet.com, 2005. ISBN 1-86450-336-X. (englanniksi)
  2. Е.Л. Макаревич (toim.): Атлас автомобиьных дорог (Atlas Avtomobilnyh Dorog) 1:500 000. Издательство Янсеян, Minsk, 2005. ISBN 985-6501-12-1. (venäjäksi)
  3. Novi raiony: karty + sklad 17.7.2020. minregion.gov.ua. Viitattu 3.9.2022. (ukrainaksi)
  4. Pro utvorennja ta likvidatsiju raioniv. Postanova Verh’ovnoji Rady Ukrajiny No 807-ІХ 18.7.2020. Golos Ukrajinu (Verh’ovna Radan tiedotuslehti), golos.com.ua. Viitattu 3.9.2022. (ukrainaksi)
  5. David R. Marples: The Social Impact of the Chernobyl Disaster. New York: St. Martin's Press, 1988. ISBN 0-312-02432-0.
  6. R. F. Mould: Chernobyl Record: The Definitive History of the Chernobyl Catastrophe. Institue of Physics Publishing, 2000. ISBN 0-07-503067-0.
  7. Mikhail D. Bondarkov ym: Environmental Radiation Monitoring in the Chernobyl Exlusion Zone - History and Results 25 Years After, Savannah River National Laboratory'n konferenssijulkaisu 2001
  8. Order MOE of Ukraine on November 2, 2011 No 1157 approving the visiting of the exclusion zone and zone of unconditional (mandatory) resettlement 2.11.2011. dazv.gov.ua. Viitattu 7.5.2012. (englanniksi)
  9. Республики Беларусь Атлас автомобильных дорог (Respubliki Belarus Atlas Avtomobilnyh Dorog) 1:200 000. Государственный комитет по имуществу Республики Беларусь & "Белкартография", Minsk, 2007. ISBN 978-985-508-010-8. (venäjäksi) (englanniksi)
  10. Belkartografija: Turistski Atlas Respublika Belarus, s. 104. Tekstillä ja lyhyillä kohdekuvauksilla täydennetty karttakirja Valko-Venäjästä, karttojen mittakaava varsin karkea: 1:2 500 000 tai 1:500 000. Polesian säteily-ekologinen suojelualueen kartta ja kuvaus sivuilla 48-50 ja 52-53. Minsk: Belkartografija, 20059. ISBN 978-985-508-170-9. (venäjäksi) ja (englanniksi)

    Aiheesta muualla
    This article is issued from Wikipedia. The text is licensed under Creative Commons - Attribution - Sharealike. Additional terms may apply for the media files.