Tšekinseisoja

Tšekinseisojan pää.

Tšekinseisoja on karkeakarvainen, keskikokoinen ja jalopiirteinen. Pää on pitkä ja melko kapea, kallo kohtuullisesti kaareutunut ja hieman kuonoa lyhyempi, otsapenger vähäinen joskin otsaa kohti jyrkkenevä. Silmät ovat mantelinmuotoiset ja niiden väri vaihtelee syvästä kastanjanruskeasta tummaan meripihkaan. Korvat ovat riippuvat ja kärjistään pyöristyneet. Kuononselkä on hieman kyömy, kirsu tummanruskea. Purenta on leikkaava. Kaula on kohtalaisen kaareva ja keskipitkä. Rintakehä on soikea, selkä lyhyt ja hieman lantiota kohti laskeva. Häntä on joko vaakasuora tai vain hieman kohoava. Se on perinteisesti Tšekissä typistetty 3/5:aan alkuperäisestä pituudestaan. Karvapeite on "kolminkertainen": se käsittää sekä alus-, peitin- että harjaskarvat. Peitinkarva on karheaa, kovaa ja 3–4 cm pitkää; harjaskarva karheaa, suoraa ja 5–7 cm pitkää. Huulissa ja alaleuassa karva muodostaa "parran". Väri voi olla joko tumma päistärikkö (ruskein merkein tai ilman), ruskea pilkuttunut tai yksivärinen ruskea. Urosten säkäkorkeus vaihtelee 60–66 cm ja narttujen 58–62 cm välillä. Urokset painavat 28–34 kg ja nartut 22–28 kg.[2]

Rotu on kestävä, vahva, omistajalleen uskollinen ja helppo kouluttaa. Se kykenee työskentelemään sekä aukeassa maastossa, metsässä että vedessä.[2]

Ennen Ensimmäisen Maailmansodan alkua rotu oli Tšekkoslovakian suosituin karkeakarvainen seisoja. Sodan takia se kuitenkin kuoli 1920-luvulla lähes sukupuuttoon. Elvytysyritykset tuottivat tulosta, ja nykyään tšekinseisoja on sekä Tšekissä että Slovakiassa toiseksi yleisin metsästyskoira.[2]