Töyhtökiuru

Töyhtökiurun pituus on 17–19 cm, siipien kärkiväli 30–38 cm ja paino 40–45 g. Harmaanruskea, töyhtöpäinen lintu muistuttaa kiurua, mutta on hieman suurempi ja pitkänokkaisempi. Pyrstön reunasulat ovat ruskeat toisin kuin kiurun, jolla on valkeat reunasulat. Siipien alapinta on ruosteenruskea. Töyhtökiuru on äänekäs, sen repertuaariin kuuluu paljon vihelteleviä ääniä. Laulu on kaunista ja vaihtelevaa, ja töyhtökiuru laulaa yleensä kiurun tavoin lennossa. Koiras ja naaras ovat samannäköisiä, koiras tosin on hitusen kookkaampi.

Maantieteellinen muuntelu on erittäin monimutkainen, ja alalajeja on tunnistettu noin 23.

Sekä vanhoilla että nuorilla töyhtökiuruilla on täydellinen sulkasato loppukesällä, minkä jälkeen ikäluokkia ei voi enää erottaa.

Töyhtökiurun esiintymisalue on hyvin laaja ulottuen Keski– ja Etelä–Euroopasta, Pohjois–Afrikasta ja Lähi–idästä Intian niemimaalle ja Koreaan saakka. Euroopan populaation koko on 7,1–15 miljoonaa yksilöä. Suomessa lajia tavataan harvinaisena lähes vuosittain, mutta laji ei pesi siellä. Se on tavattu Suomessa noin 40 kertaa, varhaisin havainto on vuodelta 1851.[2] Laji on paikkalintu, ja Suomessa lintuja on tavattu myös talvisin.

Töyhtökiuru on avomaiden lintu, joka pesii viljelysmailla, ratapihoilla ja muilla karuilla kulttuurihabitaateilla. Pesimäajan ulkopuolella töyhtökiurut elävät yksinään tai pienissä parvissa. Joskus harvoin parvessa voi olla noin 50 lintua esimerkiksi juomapaikalla.[3]

Galerida cristata

Naaras rakentaa pesän maahan. Munia on 4–6, joita naaras hautoo 11–13 päivää. Poikaset lähtevät pesästä ennen kuin ovat lentokykyisiä noin yhdeksän päivän ikäisinä, ja ne lentävät kunnolla noin 20 päivää vanhoina. Töyhtökiuru pesii yleisesti kaksi ja joskus kolmekin kertaa kesässä.[3]

Töyhtökiuru syö pääasiassa siemeniä, mutta jonkin verran myös hyönteisiä ja muita selkärangattomia. Se kaivaa nokallaan ruokaa maasta.[3]