Tõnu Lepik

Tõnu Lepik (s. 1. toukokuuta 1946 Tallinna) on virolainen pituushyppääjä, joka kilpaili Neuvostoliiton edustajana Méxicon vuoden 1968 ja Montrealin vuoden 1976 olympialaisissa. Vuonna 1970 hän voitti Euroopan sisähallimestaruuden pituushypyssä.

Mitalit
Maa:  Neuvostoliitto
Miesten yleisurheilu
EM-kilpailut
Pronssia	Ateena 1969	pituushyppy
Sisäratojen EM-kilpailut
Kultaa	Wien 1970	pituushyppy
Hopeaa	Madrid 1968	pituushyppy

Tõnu Lepik aloitti yleisurheilun jo lapsuusiässä Tallinnan Kalevin riveissä. Vuonna 1964 hän sijoittui seitsemänneksi Neuvostoliiton edustajana nuorten EM-kisoissa. Kymmenottelussa hän oli vuosina 1965 ja 1966 ikäisissään maailman paras. Syksyllä 1966 hän hyppäsi pituudessa 8 metriä, jonka jälkeen ura pituushyppääjänä oli selvä, jota puolsi myös miehen koko, joka oli 192 cm.

Lepik nousi Neuvostoliiton maajoukkueeseen kaudella 1967. Hän sijoittui vuoden 1967 Euroopan sisähallimestaruuskisoissa neljänneksi. Seuraavana vuonna vastaavissa kisoissa Madridissa tuli hopeaa maanmiehen Igor Ter-Ovanesjanin jäljessä. Hän oli mukana lokakuussa Meksikon vuoden 1968 olympialaisten pituushypyssä sijoittuen viidenneksi tuloksella 809 cm Yhdysvaltain Bob Beamonin voittaessa huimalla uudella ME:llä 890 cm. Seuraavan vuoden Ateenan EM-kisoissa hän saavutti pronssia tuloksella 804 cm kokeneiden Ter-Ovanesjanin ja Britannian Lynn Daviesin jäljessä. Seuraavan talven vuoden 1970 EM-halleissa Wienissä tuli mestaruus tuloksella 805 cm. Neuvostoliiton pituushyppytaso Ter-Ovanesjanin johdolla oli kova. Lepik saavutti Neuvostoliiton mestaruuskisoissa 1960-luvun lopulla vuosina 1968 ja 1969 pronssia. Vuosina 1966–1970 Lepik oli joka vuosi maailman kymmenen parhaan pituushyppääjän joukossa.

Lepikin ura sen jälkeen 1970-luvun alussa oli hieman laskeva. Helsingin vuoden 1971 EM-kisoissa Lepik sijoittui seitsemänneksi suomalaisten Mauri Myllymäen ja Reijo Toivosen jäljessä. Seuraavan talven EM-sisähalleissa sijoitus oli viides. Kesän 1972 olympialaisissa Münchenissä Lepik ei yltänyt Neuvostoliiton joukkueeseen. Edelle ja joukkueeseen kiilasivat kokenut Ter-Ovanesjan sekä Leonid Barkovski ja Valeri Podlužnij. Lepikin ura jatkui vielä seuraaviin eli vuoden 1976 Montrealin olympialaisiin. Ennen kisoja Lepik saavutti vuosina 1974–1976 Neuvostoliiton mestaruuskisoissa hopeaa jokaisena vuonna. Montrealin kisat olivat Lepikille pettymys – karsiutuminen alkukilpailussa ennen finaalia. Tällöin päättyneellä urallaan Lepik edusti Neuvostoliittoa kaikkiaan 24 kertaa, paransi Viron pituushyppyennätystä neljä kertaa (780, 793, 803 (1966) ja 809 (1968)). Pituusennätys kesti aina vuoteen 1995 eli 27 vuotta ennen kuin Erki Nool paransi sitä sentillä tulokseen 810 cm.

Pituushypyn lisäksi parhaat tulokset olivat 100 m 11,2 s (1965), korkeushyppy 203 cm (1967) ja kolmiloikka 14,42 m (1964).

Urheilu-uransa aikana Lepik oli armeijan palveluksessa 1965–1968 ja sen jälkeen Kalevin palveluksessa urheiluvalmentajana kilpailu-uransa lisäksi vuosina 1968–1977. Urheilu-uransa jälkeen Lepik toimi Neuvosto-Viron urheiluvalmentajana ja järjestötehtävissä aina vuoteen 1990. Hän oli Neuvosto-Viron yleisurheiluliiton johtokunnassa ja sen varapuheenjohtajana 1985–1987. Viron itsenäistyttyä hän toimi Tallinnan teknillisen yliopiston urheiluopettajana ja vuosina 1994–2000 Viron poliisien kouluttajana.