Tínos
Tínos (kreik. Τήνος), antiikin Tenos (m.kreik. Τῆνος, Tēnos), on Kreikan saari, joka kuuluu Kykladien saariryhmään. Saaren pinta-ala on 194,59 neliökilometriä ja asukasluku 8 636 (vuonna 2001). Hallinnollisesti Tínos kuuluu Tínoksen kuntaan, Tínoksen alueyksikköön ja Etelä-Egean saarten alueeseen. Saaren pääkaupunki on Tínoksen kaupunki.[1]
Maantiede
Tínos sijaitsee Välimereen kuuluvan Egeanmeren keskiosissa ja kuuluu pohjoisimpiin Kykladien saarista. Sen lähimmät suuremmat saaret ovat Ándros luoteispuolella, Mýkonos kaakkoispuolella, Delos (Dílos) eteläpuolella ja Sýros lounaispuolella.
Saaren korkein kohta on Tsikniás (726 metriä). Toinen korkea huippu on Exómvourgo (641 metriä).
Hallinto, kaupungit ja kylät
- Pääartikkeli: Tínoksen kunta
Tínos kuuluu hallinnollisesti Tínoksen kuntaan, johon kuuluu myös pienempiä lähisaaria.[1] Vuoteen 2011 saakka saari jakautui kolmeen kuntaan.
Saaren suurin asutus on sen pääkaupunki Tínoksen kaupunki (4 762 asukasta), joka sijaitsee saaren eteläkärjen länsipuolella. Muut suurimmat asutukset ovat Agía Varvára (357 asukasta), Pánormos (336), Stení (295), Falatádos (226) ja Kalloní (201).[1] (Katso myös: Luettelo Tínoksen kunnan kaupungeista ja kylistä.)
Historia
Antiikki
- Pääartikkeli: Antiikin Tenos
Antiikin kontekstissa saari tunnetaan nimimuodossa Tenos. Siitä käytettiin myös nimiä Hydrussa (Ὑδροῦσσα) tai Hydroessa (Ὑδρόεσσα) sen lähteiden ansiosta sekä Ofiussa (Ὀφιουσσα) sen käärmeiden ansiosta. Saaren poliksen eli kaupunkivaltion Tenoksen kaupunkikeskus sijaitsi 300-luvulta eaa. lähtien saaren lounaisrannikolla suurin piirtein samalla paikalla kuin nykyinen Tínoksen kaupunki.[2] Saarella palvottiin erityisesti Poseidonia, jonka uskottiin karkottaneen käärmeet saarelta. Saarella oli merkittävä Poseidonin ja Amfitriten temppeli.[3]
Saaren ensimmäiset tunnetut asukkaat olivat mahdollisesti foinikialaisia. Näitä seurasivat joonialaiset 1000-luvulla eaa. 500-luvulla eaa. eretrialaiset valtasivat saaren. Persialaissodissa se joutui persialaisten valtaamaksi vuonna 490 eaa. Myöhemmin saaresta tuli Ateenan liittolainen, demokratia ja osa Deloksen meriliittoa. Vuonna 386 eaa. Tenos saavutti itsenäisyyden, mutta se päätyi pian Makedonian vallan alle. Aleksanteri Suuren kuoleman jälkeen sitä hallitsivat Ptolemaiokset. 100-luvulla eaa. saaresta tuli osa Rooman valtakuntaa.[3]
Myöhempi historia
Rooman valtakunnan jakauduttua saaresta tuli muun Kreikan tavoin osa Bysantin valtakuntaa. Bysanttilaisena aikana saari oli merirosvojen hyökkäysten kohde, ja asukkaat muuttivat saaren sisäosiin.[3]
Vuonna 1207 Tínos päätyi venetsialaisten vallan alle muiden Kykladien tavoin. Venetsialaisvaltta kesti saarella pidempään kuin monilla muilla saarilla, sillä turkkilaisten hyökkäykset torjuttiin pitkään onnistuneesti. Saari menestyi taloudellisesti, ja tämä jatkui turkkilaisvallan aikana, joka alkoi vuonna 1715. Vuonna 1821 saari olikin Kykladien väkirikkain.[3]
Vuonna 1823, juuri kun Kreikan vapaussota oli käynnissä, saarelta löydettiin ihmeitätekeväksi uskottu Neitsyt Marian ikoni. Tämä nähtiin hyvänä merkkinä vapaustaistelulle. Tínoksesta tuli osa itsenäistynyttä Kreikkaa vuonna 1830. Pian tämän jälkeen saaresta tuli yhteiskreikkalainen hengellinen keskus. 15. elokuuta 1940 italialainen sukellusvene upotti kreikkalaisen risteilijä Éllin Tínoksella jo ennen Kreikan ja Italian sotatilaa.[3]
Kulttuuri ja nähtävyydet
Tínos on Kreikan merkittävimpiä hengellisiä keskuksia ja yksi maan suosituimpia pyhiinvaelluskohteita Tínoksen kaupungin Panagía Evangelístrian kirkon ja sen kuuluisan Neitsyt Marian ikonin ansiosta. Tämän johdosta suurin osa saarella käyvistä on kreikkalaisia. Erityisesti Marian kuolonuneen nukkumisen päivä 15. elokuuta on saarella suuri juhla. Ikonin ansiosta saarta on kutsuttu nimellä ”Egeanmeren Lourdes”.[4]
Tínoksen muita nähtävyyksiä ovat Poseidonin ja Amfitriten temppelin rauniot, Exómvourgon antiikin aikainen akropolis ja venetsialaisaikainen linna sekä sen Demeterin ja Persefonen temppelin jäänteet, Kechrovoúnin luostari (Moní Koimíseos tis Theotókou eli Moní tis Kyrías ton Angélon) sekä Tínoksen kaupungissa toimiva Tínoksen arkeologinen museo.[4]
Lähteet
- Απογραφή Πληθυσμού - Κατοικιών 2011. Väestönlaskennan tulokset (XLS) 2011. The Hellenic Statistical Authority (Kreikan tilastokeskus ELSTAT). Arkistoitu 16.10.2015. Viitattu 1.9.2014. (kreikaksi)
- Smith, William: ”Tenos”, Dictionary of Greek and Roman Geography. Boston: Little, Brown and Company, 1854. Teoksen verkkoversio.
- Tinos History Greeka.com. Viitattu 8.3.2015.
- ”Tinos”, Greek Island Hopping 2008, s. 242–247. Thomas Cook Publishing, 2008. ISBN 978-1-84157-839-2.
Aiheesta muualla
Kuvia tai muita tiedostoja aiheesta Tínos Wikimedia Commonsissa
- tinos.gr (Arkistoitu – Internet Archive). Saaren verkkosivut. (kreikaksi, englanniksi)
